Hankasimme Faragin kanssa pöydän kansilevyt maalattavaan kuntoon. Kävi huono asento vähän selän päälle ja siksi soitin apua. Nyt on lakkauksen vuoro ja Abdy lähti hakemaan lakkaa ja siveltimen. Puuaine on tosikovaa ja sen hiominen kävi työstä. Kun puuseppä vähän hankaloitti hommaa ajamalla laikalla kuoppia pintaan, me jouduimme käyttämään hiekkapaperin sisällä kiveä, kun puupalikka ei mennyt koloihin. Tavoite oli vain loiventaa kolot.

Sitten tuli jo varjoa puutarhaan ja oli sopiva hetki kasteluun. Katsoin oikein kellosta ja siihen puuhaan kuluu puolitoista tuntia, kun pitää vahtia ettei vesi lähde valumaan johonkin syövereihin. Uusi sellainen löytyi kohdasta, johon faaraomurkut on kaivaneet pesänsä. Kun sinne lorahti, oli heti sata murkkua duunissa, mikä lie ollut homman nimi.

Suunnittelimme portaiden maalausta ja tavoite on vaalea rusketus puulle, joka on mäntyä. Täällä homma tehdään ensin sävyttämällä maalattava vesivärillä ja sitten kirkas lakka päälle. Meillähän Suomessa on valmis sävy käsittelymaalissa, kuten puunsuoja puutarhakaluihin. Täällä ei tunneta puunsuoja-aineita, kun ei ole tarvista suojata sateelta ja homeelta. Lakkapinta sitten vähitellen kuluu pois, mutta anti mennä, täkäläiseen tyyliin toimitaan. Tuleepahan luonnollinen patina ajan kanssa.

Olen katsellut palmun mustaa pintaa noin metrin matkalla, jonka joku idiootti on joskus polttanut. Kun puuta kävi siivoamassa kirvettä tottuneesti heiluttava kaveri (palmunhoitaja ammattina?) jäi tähteeksi iso kasa palmunlehvän kantapaloja. Niitä somistajan kikoilla katkoen ja siistien siitä saattaisi saada kauniin peitteen palmulle. Tulee ehkä hiukan paksumpi siitä kohtaa, mutta asiaa voisi korjata hakkaamalla runkoa vähän syvemmälle siitä hiiltyneestä kohdasta. Onneksi on katseen korkeudella joten sen ulottuu tekemään.

Marian jalusta on paikallaan ja sen vinous on korjattu kiiloilla ja hiekalla. Pelkona on että myrskytuuli voi keikauttaa puolimetrisen patsaan alas ja siksi on mietitty jotakin tukea pylväälle. Vaikea juttu, sillä sopivaa materiaalia ei ole löytynyt rautakauppoista. Kipsi on niin hauras materiaali että siihen ei oikein voi porata ruuveja ja tuet aina näkyy. Pohdinta jatkuu, sillä tavoittelen jotakin piilotettua tukea pylväälle.

Kiinnitystavaksi välille Maria-kipsipylväs on kehitelty puukappale, joka asetetaan silikonilla patsaan tyhjään jalustaan. Siihen*) ruuvataan ensin pitkä pultti, jolle sitten porataan pystyyn reikä pylvääseen. Ei ole luottamista siihen, että kipsi ja keramiikka pysyy kasassa silikoniliimauksella? Onko kenellekään kokemusta?

Patsaalle on alustavasti mietitty valaistusta joko alapuolelta tai siihen lähelle tulevasta pergolan katosta. Lediä peliin ettei kulu sähköä. Pihan kastelua pitää järkiperäistää, sillä nyt pitkää letkua joutuu varovasti siirtämään kasvien välissä pujotellen ja se vie aikaa. On mietitty kahta kiinteää pistettä, joista lähtee lyhyt letku kummallekin pihan osalle. Täällä ei näkynyt pieniä sadettajia, kun nurmikoita on vain hotellien puistoissa ja niissä on isommat vehkeet. Kastelu on tarkoitus veden säästämiseksi tehdä kasvikohtaisesti ja siksi etsin kateratkaisua, joka voisi sallia pistoolikastelun.

*) Yön yli nukkuminen auttoi ja antoi mallin, että Marian sisään pitääkin valaa kipsiä, jolloin liitoksesta tulee tarkka. Abdy kun on saanut myös restauroijan koulutusta, hän sanoi hoitavansa homman. Valetaan lisäke pylvään päähän käyttäen Mariaa muottina. Kun tötterö on riittävän korkea, ei tarvita mitään varsinaisia kiinnityksiä. Ongelmaksi jää vain pylvään pysyminen pystyssä myrskytuulella, joka ei kai useinkaan uhkaa.

Ke illansuussa saapuivat puusepät jatkamaan rappuja katolle eli tekemään kaidetta. Piirsin tarvittavat ainekset ja annoin mitat, eurooppalisen standardin mukaan. Jännää on että eivät ole omaksuneet vakiomittoja, joiden mukaan tavara kuitenkin Scandinaviasta, Itävallasta ja Venäjältä tulee, vaan aina tivaavat minulta niitä. Ei mene jakeluun kun sanon että ottakaa vakiotavaraa, vaan se piti erikseen kertoa. Vinotukia tarvitaan jäykistämään 45 steen kulmassa olevat portaat. Vesselit ehdottivat että pultataan rakenne muuriin, mutta seuraus olisi ollut, että heilunta olisi vähitellen hajottanut savitiilimuurin. Vinoreivaus oli heille uusi ajatus?! Mua tarvittiin vielä selvittämään pystypienojen välit, kun kolme paikallista ei osannut laskea ja saivat huimia mittoja, jotka luonnoksen perusteella tiesin vääriksi. Lopulta hain paperia ja laskin nopeasti mitat. Mutta sitten tuli heittoja kun oli vaikeaa soveltaa materiaalien paksuuksia, kun annoin mitan k-k. Jouduin vielä pari kertaa ohjeistamaan työtä, mikä tuntuu oudolta kun kaverit ovat ”ammattilaisia”. Alun perin oli kiistaa pystytukien mitoista kun olisivat halunneet käyttää hirmuista dimensiota varmistamaan tukevuus. Sain oikein kinata ja lopulta lupasivat tehdä piiroksen mukaan, mutta siirsivät kestävyysvastuun minulle ja sehän vaan sopi.

Olin ehtinyt sopivasti kertaalleen vesivärillä käsitellä raput ja nyt oli kätevää maalata etukäteen puutavara ennen kaiteen kasausta.  Siinä säästyi tuntien työltä, kun sai vetää pöydällä laudat sientä käyttäen. Puolessa tunnissa oli maalaus hoidettu, kun ei tarvinnut kiipeillä ja kumarrella vaikeissa paikoissa. Kuiva lauta imaisi vesivärin hetkessä eikä se hidastanut hommia ollenkaan.

Siellä nyt vesselit viimeistelevät kaiteita kun tätä naputan. Jouduin kuitenkin antamaan periksi yhdessä ulkonäköseikassa, kun loppui tavara kesken, vaikka kaikki olisi voitu laskea kuvasta ja valmistella.

Juttelin tästä kuvan ymmärtämisen vaikeudesta Simonin kanssa ja hän kertoi samaa, joilloin totesimme että se lienee samanlainen taipumus kuin musikaalisuus tai rytmitaju. Ehkä porukalta puuttuu jokin kolmiulotteisuuden hahmotuksen geeni? Onhan siinä eroja meilläkin joka tulee esiin mm. lentäjien karsinnassa.