Jossakin avattiin karttanäyttely ja radiossa puhuivat karttojen merkityksestä maailmanmenossa. Kun ajattelee Googlen jättiponnistusta kuvata ”kaikki” maailman katunäkymät, turistikohteet, nähtävyydet ja sen

lisäksi esittää kartoilla tulivuorenpurkaukset ym mullistukset, on samaa mieltä. Nokiakin maksoi tolkuttoman summan nettikarttoja osaavasta firmasta ja sivumennen sanovat sen karttoja paremmiksi kuin googlen.

Hallinto ainakin Suomessa ja arvaten koko länsimaisen elintavan piirissä käyttää laajasti karttoja hyväkseen suunnittelussa ja töiden organisoinnissa sekä teknisten verkkojen sijainnin valvontaan ja kunnossapitoon.

Maankäytön suunnittelu, tie- ja väylähallinto ei onnistuisi ilman tehokasta sähköistä karttasysteemiä. Nyt jo ollaan menty liiallisuuksiin liikenteessä siinä, että luotetaan vaan sokeasti GPS-kojeisiin.

Kuntasuunnittelua ja kaavoitusta olisi mahdotonta tehdä ilman karttoja ja niihin perustuvia suunnitelmia. Kaikki rakentaminen edellyttää tonttikarttaa, koska pitää hallita putket ja johdot, tieliittymät jne.

Lepakko-, muut luonto-ja lintuharrastajat käyttävät laajasti karttoja lajien reviirien merkintään ja lajiseurantaan. Suunnistus on laaja liikuntamuoto joka lie kehittynyt urheiluksi sotilaskäytön kautta. Kalastusluvat perustuvat gps-varmistukseen.

HS kertoi että suuri öljylaivan haveri onnistuttiin estämään ajantasaisiin karttoihin perustuvalla kaukovalvonnalla.

Lentoliikenne ei pelaisi ilman karttoja. Armeijat eivät nykyisin voi toimia ilman että asiat suunnitellaan ja varmistetaan kartoilla, ilmakuvilla ja niiden yhdistelmillä. Jo viime maailmansodassa kartoilla ja kompassilla oli suuri merkitys ja minun ikäluokkani sai armeijassa sitä koulutusta kun siellä olin yli 50v sitten.

Tältä pohjalta on aika käsittämätöntä tajuta, että on maita ja kulttuureita, joissa tavikset eivät ymmärrä kartoista yhtään mitään. Erikoisihmiset -insinöörit- koulutetaan niitä käyttämään ja lukemaan, tai ainakin he ymmärtävät mittakaavan periaatteen, kuten olen todennut kaivausten johdossa olevien osaavan Luxorissa.

Se jo automaattisesti on suuri este noiden yllä lueteltujen toimintojen hyväksikäyttöön normaalissa elämässä mm arabimaissa. Kokemusta siitä, että tavikset eivät ymmärrä kartoista mitään on ainakin Venäjältä ja muista slaavimaista sekä Thaikusta. Oletan nimittäin että sama vaiva on laajempi tuolla suunnalla. Kiinnostavaa olisikin tietää mikä vaikutus kansan osaamisen tasoon on näillä kännyköiden karttaohjelmilla. Vai onko niin että niitä ei osata käyttää ja siksi ostetaan vaan halvempia kännyjä? Toisaalta gps-laitteita käyttäen taviksen ei tarvitse osatakaan karttoja ja ymmärtää niitä.

Takavuosina kuulin usein juttuja ja uutisia suomalaisfirmojen puuhailusta

kehitysmaiden kartoituksen edistäjinä. Karttakeskus, myöhemmin Finnmap oli suuri tekijä alalla ja Pöyrylläkin oli sen ympärillä bisnestä. Tietysti on niin, että maasta pitää olla peruskartat olemassa ennen kuin voidaan laatia edes päteviä tiekarttoja saati kaunpunkien asemakaavoja. Mitenkähän nuo asiat ovat edenneet ”pimeimmän” Afrikan puolella? Kun ei osaa lukea on kai vaikeaa ymmärtää karttaa, varsinkin jos koulussa ei ole ollut karttoja ja ”maantietoa”. Jos homma on jäänyt siihen, että on kehitystyönä tehty hyvä pohja, mutta käyttäjiä ei ole koulutettu ja asiaan paneuduttu kaikissa kouluissa, ei tuloksia voi saada. Nyt siinä hommassa varmaan jo voidaan oikaista menetelmissä satelliittipaikannuksen keinoin, eikä tarvitse edetä niin hitaalla metodilla kuin aikanaan Suomessa, jossa maa peruskartoitettiin kolmiomittaustorneja rakentaen ja käyttäen 1900 luvun alkupuolella.

Suomessa puuhailtiin jo 1700-1800-luvulla kartoituksen parissa ja ranskalaiset ja venäläiset tutkijat Struwen johdolla selvittivät täällä mittauksen perusteella maapallon muotoa jo parisataa vuotta sitten. Jo sitä ennen merkkimiehemme Nordenskjöld uursi uraa ja pohjoista Jäämerta karttojen avulla. Meillä perinnettä siis on ja sitä on vaalittu. Yhtenä vitsikkäänä esimerkkinä maailman suurin suunnistustapahtuma ja lukuisia maailmanmestarisuunnistajia, joista yhden eli Kari Sallisen tunnenkin.

Loppuun muistelus (en kai ole jo kerran tällä kehuskellut?) armeijan ajalta, kun voitin pikku vilpillä ja vahingossa suunnistuskisan. Asia oli niin, että tumpelo kesäkessu järjesti kisan, jossa oli 5 rastia, mutta siten että ne oli numeroitu meille jaettuun karttalehteen mutta reittiviivaa ei ollut. Valitsin siis reitin joka kävi kaikkien pisteiden kautta mutta eri järjestyksessä. Siksi voitin kisan ylivoimaisesti eikä kessuparka voinut ymmärtää miten minä tavisliikkuja sen tein. Sen jälkeen olin hänen luottomiehensä kun järjestettiin suunnistuskisoja muille. Vilppini oli tahaton, mutta nyt en sujuvasti enää osaisi kompassia käyttää. Sekin todistaa harrastuksen ja harjoituksen tarpeesta, sillä olen liikkunut vain tutuissa metsissä pikku lenkkejä tehden.

Mielenkiinnolla olen katsellut suunnistuksen mm-kisoja Vuokatista, jossa suomalaiset pärjäävät hyvin. Kisojen osanottajien listoista näkee missä maissa kartoista ymmärretään. Exoottisimmat maat ovat Hongkong ja Taivan.