Taloutta

Al Jazeera näytti kuvaa USA:sta, jossa porukka ryntäsi ostoksille kiitospäivän yönä klo 00.01, joka kuulemma on siellä perinne joka avaa jouluostoskauden. Yksikin nainen tulo ulos isot kassit pullollaan rihkamaa jota ei kukaan oikeasti tarvitsisi. Maailmassa on jo niin paljon turhaa tavaraa, että häijyä tekee.

Tuli pätkä EU-alueen ongelmista. Italian valtion lainat meni kaupaksi niin kalliilla korolla (7,8 %) jolla mikään valtiontalous ei voi toimia pidemmän päälle. Suomen vastaava korko oli 3%, joka sekin on huomattavan korkea. Espanjan hallituksen vaihto ei rauhoittanut markkinoita. Nämä "markkinavoimat" ovat juuri se karmea asia maailmassa. Ne ovat kapitalismin ydin, mutta juuri siinä on järjestelmän heikkous. Pankkiirien ahneus ajoi Lehman Brothersin nurin ja sitä ennen mm Enronin. Edelleen Wall Streetin pankkipomot nostavat törkeän korkeita palkkioita, jotka eivät ole missään suhteessa kohtuuteen, edes pankkien voittoihin. Ei ole ihme, että sitä sikailua vastaan on jenkeissä noussut kansanliike, joka vaikuttaa jo meilläkin ja laajenee nopeasti. Tärkeä hanke on saattaa voimaan vero suurille valuuttasiirroille, hienosti transaktiovero, jonka idean kehitti prof Tobin. Sillä tullaan, jos voimaan saadaan, keräämään mitätön 0,001 osuus verona keinottelijoilta, tässä ehdotuksessa EU:n kassaan. (menikö % oikein, Sami?)

Maapallon kestokyky on jo ylitetty moninkertaisesti. Ruoka riittäisi jos se voitaisiin jakaa reilusti ja tasaisesti. Mutta siinä kohtaa kapitalismin tehokkuus pettää, sillä ruokatoimitukset eivät ole bisnestä ”markkinoille” mutta sitävastoin viljalla, ruokaöljyllä ja monella muulla tuotteella pelataan pörssissä, joka nostaa ruoan hintaa kaikkialla. Ihan oma juttunsa on Suomen ruoan hinta, joka nousee tarpeettomasti, kun ruokakauppa on kahden käsissä. Eron huomaa LIDL:n kassalla, jonne olen nyt pennoseni vienyt. Saksalaisen halpakaupan hinnoilla käy 2X kaupassa verrattuna Prismaan ja Cittariin. Vaikka tuntuu kornilta rahdata ruokaa rekoilla Saksasta, se on kuitenkin niitä harvoja keinoja kamppailla tätä duopolia vastaan. Osk-kauppaliikkeen jäsenistö ei voi enää tässä mammutissa vaikuttaa, vaan kauppajätti elää omaa itsekästä mahtiaan. Kaupan siivu ruoan hinnassa on kasvanut reilusti samaan aikaan kun tuottajan osuus on kutistunut. Kauppaduo on liian vahva myös teollisuuden suuntaan ja kiristää niiltä rahaa täysin turhaan mainontaan. Jokainen osaisi mennä ruokaostoksille kauppaan ilman tätä jättimäistä mainosrummutusta, joka ei hyödytä ketään, mutta maksaa kaikille.