nippeleitä 12.2
Rautakaupassa oli tarjolla pienikokoinen “lehtipuhallin” jota olen nähnyt käytettävän puodin kamojen puhdistamiseen pölystä, joka yleensä tehdään rätillä huiskien tai strutsinsulka-tupsuttimella. Niitä on nähty leffoissa, joissa se edustaa vanhanaikaista aristokratiaa ja kahden kerroksen väkeä. Puhallin maksoi 75LE, alle kympin nykyeuroissa.
Juttelin sähkömiesten koulutuksesta, kun tekivät hommia parina, oppipoika-mestari-tyyliin. Nuorukainen oli käynyt kolmivuotisen koulutuksen. Pätevä maalari raksalla oli kuitenkin oppinut hommat käytännössä, ilman koulutusta. Oli kuitenkin suht nuoresta iästään huolimatta oppinut tärkeän taidon eli sekoittamaan värit ja oli siinä hyvä. Mutta ei vaan sopinut hänellekään ottaa vastaan uutta työtapaa, jolla selvästi saa parempaa jälkeä nopeammin.


Tämä laadukas pieni rautakauppa edustaa isoa valmiskalusteita tekevää tehdasta Smart Furniture, jolla on ihan asiallista kalustetta tarjolla.  Pääasiassa kuvien perusteella kuitenkin paremmin hotelleihin sopivia. Mutta laatu näyttäisi olevan kohdallaan. Ovat kotisivujen mukaan menossa Pariisiin ja muualle messuille ja ovat saaneet jonkun virallisen tunnustuksen tyyliin “presidentin vientipalkinto”. Niillä palkinnoilla on tuntunut olevan huono seuraus, sillä nopea kasvu helposti kaataa firman ja sen olen nähnyt kotimaassa mutta myös Englannissa.  


Milloinkahan törmään ekaan täkäläiseen Iskuun tai Askoon? Huonekalut on kai useimmiten mittatilaustyötä. Moduuliajattelu on ollut hukassa kaikilta joiden kanssa olen asumisesta ja kalusteista puhunut. Sohvia ja pöytäryhmiä saa valmiina, pitkänä sarjana tuotettavia ja tuoleja, mutta jo keittiön kalusteissa mennään asioimaan paikalliseen verstaaseen. Tuntuu jotenkin oudolta yhdistelmä, että asunto voidaan vuokrata jopa ilman keittiökalusteita, helloja yms ja sitten oletusarvona on että ne otetaan mukaan muutossa? Aika kornia ajattelua, sillä taloissa ei ole mitään vakioitua, joten eihän niitä mittaan tehtyjä useinkaan saada sopimaan seuraavaan keittiöön! Keittiön kalusteissa ei myöskään käytetä peitelevyjä eikä sokkeleita, joten riittää emännällä siivottavaa vaikeissa rakosissa tässä pölyn maassa, Saharan tuulien armoilla.


Verhot sitten teetetään niihin erikoistuneella verstaalla, vanhoillisten englantilaisten mallien mukaan. Johtuu tietysti perinteestä, joka alkoi Napoleonin valloitusretkestä ja jatkui brittivallan alla pitkään. Käskijöiden sisustuksia nyt sitten matkitaan ja halutaan näyttää länsimaisilta, mutta minulle tulee mieleen “sakespearen” näytelmän lavastus tai Pietarhovi. Kun pikku verstas ei voi pitää kovin isoa valikoimaa kankaita, on tavaksi sitten muodostunut että ne hankitaan erikseen, usein Kairosta.


Nyt on ollut asiaa kylille ja stadiin niin, että pari kertaa on ajeltu autolla aika kovaa päätietä, jolla nyt on usein pimeinä parkissa traktorin peräkärryjä ruokolastissa. Vaarallista touhua ajaa valoitta joka kuitenkin on piintynyt tapa, jota osataan jopa “perustella” kuten meillä silloin kun tuli pakko pitää ajovaloja aina maanteillä, nyt jo aina ajaessa.


Käytiin vähän ajalemassa mopolla (250cc) ja pidin taas keltaista kypärääni muille malliksi. Sanovat poliisiksi kun vedän hälyliivit vielä lisäksi. Aika olennainen este heijastimien käytölle on se, että ajokeissa ei pidetä valoja - heijasta siinä sitten! Saman ilmiön opin jo aikanaan Thaikussa, jonne vein heijastimia mutta niiden ideaa ei ymmärretty ollenkaan. Siksi pidän kadulla kädessä pikku fikkaria tai otsalamppua punavaloilla.


Huvitti katsella kun olimme parissa tilanteessa hintaneuvottelussa, kun Abdy nautti tinkimisestä. Olimme tilaamassa Marian kipsikuvalle alustapylvästä ja tarjolle tuli sitten tilaustyönä tehtävä kipsivalos. Pajalla kaveri kädet kipsissä neuvotteli kanssamme ja minä valitsin muodot ja Abdy sai sopia hinnan. Seurasin näytelmää huvittuneena, sillä siihen kuuluu ensin hymähtely toisen avaukseen ja sitten seuraa pitkä sanavaihto, sivullisesta tuntuu melkein riitelyltä. Sovussa kuitenkin erotaan kun hinta on sopiva. Sama toistui kun olimme sekaisessa “Agrimarketissa”, jonka hyllyissä oli kaikkea rakentajalle ja viljelijälle tärkeää kamalana sotkuna. Ostimme lisäpätkän kasteluletkuun, reilu 3 metriä muovia ja metrin pätkän isompaa letkua ja 4 klemmaria jotta saadaan jatkos tehtyä. Kauppaan kuului myös lyhyt puuvartinen kuokka ja koko hommalle tuli hintaa 25LE tinkimisen jälkeen. Siinä näytelmä toistui eleineen.


Aika usein näkee vanhemmilla miehillä “turvanaan” vahvan sauvan. Se on kävelykeppiä pitempi, hiihtosauvan luokkaa pituudeltaan mutta  paksumpi, kai bambua ja kahvassa usein kangasta. Kai se on muistuma matkasauvasta, jota on muinoin taipaleilla todella tarvittu ties mitä varten. Näillä arvokkailla kaivausten nokkamiehillä, joilla on aina valkoinen rätti päässä, sauva on kai arvon merkki. Vielä 1956 kun Schildt vaimoineen täällä Niiliä purjehti, oli poliiseilla työkaluna ruoska. Sillä on ikää tuhansia vuosia ja se on tehokas pelote  sekä vallan symboli.


Otin kuvan Päivin katolta tänne Sinuhelle päin, kun pelloilla on kovin montaa vihreän sävyä ja silloin oli yksi lohko mustana ruokosilpun polttamisen jäljiltä. Tässä välissä on vielä aika ahertaminen ruokojen kimpussa ja saattaa mennä huhtikuun lopulle, ennen kuin kaikki on sokerina. Katselin kun aasi kiskoi sille isoa kuormaa ruokopellolta ja tajusin, että se on hyvä tähän hommaan keveytensä vuoksi. Hevonen jo saattaisi upota pahemmin pehmeille saroille ja sama lie syynä ettei koneita käytetä. Käsityötä lähes kaikki sadonkorjuu täällä. Onkohan missään koneita sokeriruokoa korjaamassa?


Puhveleita näkee joskus peltotöissä, mutta se lienee vain kynnössä mukana. Aura on jonkin tiedon mukaan täällä kehitetty ja kun rauta saatiin siihen lisätehoksi, mahdollistui kansojen vaellus karummille seuduille kovempia peltoja kyntämään. Ei ole ihme että vaellus pohjoiseen koukkasi Mustanmeren rantojen kautta, kun siellä on ne mustan mullan maat. Karpaattien, Alppien ja Pyreneitten kautta ei ollut järkeä muuttovaeltaa, kun pehmeitäkin maisemia löytyi.


Taas tuulee navakasti, kaataen jukkapalmut pihassa. Viime viikolla oli kova myrsky, joka ei kuitenkaan matalassa savitalossa ujeltanut, toisin kuin Päivin korkeassa talossa jossa porraskuilu ujelsi ja pöly lensi ikkunattoman talon läpi. Myrsky oli sotkenut myös kaivausten maisemat ja pöllytellyt juuri pois raivatut piikkipensaat levälleen. On kuulemma ennustettu viikon tuulista jaksoa. Minä en jaksa säätä tutkailla, tulee mitä on tullakseen ja tässä asutaan säästä riippumatta.


Katseltiin Päden kanssa kun alhaalla seisontapaikallaan aina oleva musta puhveli kurkotti syötävää ihan narunsa rajoilla. Kun naru on nilkassa, voi etujalat antaa nojata taaksepäin mutta sitä vastaan on saatava pitoa takajaloilla, jolloin puhveli syö kurkotellen kuin tanssija, jalat yhdessä mahan alla. Puhveli ei osannut mennä polvilleen kuten olen nähnyt kotimaassa hirven rohmuavan orasta pellosta etujalat koukussa. Sen sijaan se oli oppinut syömään sokeriruokoa päästä ja piti kortta kuin röökiä suussa.