Ukrainan surullinen tilanne

 

Kirjoitin jo kesällä jutun jossa heitin rajun veikkauksen, että Putin kaappaa ison palan Ukrainasta, saadakseen maayhteyden sekä Krimille että Moldovasta aikaisemmin samalla jäätyneen konfliktin taktiikalla erotettuun Transnistriaan. Veikkasin että hyökkäys pysähtyy vasta vesilinjaan, jossa on iso virta ja siinä järvijaksoja. Sitä linjaa on helpompi valvoa.

 

Näyttää kovasti siltä, että ennustukseni osui oikeaan. Jotenkin tuntuu siltä, että länsimaat ovat jo hyväksyneet Krimin kaappauksen, koska sen historia teki asian jotenkin hyväksyttäväksi. Olihan koko niemimaa sodan jälkeen osa Venäjää ja kovin kummalla tavalla silloinen kova ukko Hrutshov sen vaan ”lahjoitti” osaksi Ukrainaa. Siinä ei varmaan kovin kummallisia laillisuuksia tarkistettu, kunhan toimittiin Hrussen päähänpistosta. Lahjan poisotto ei tuntunut niin pahalta, palautetaanhan lännessäkin kihlajaiset.

 

Mutta nyt tämä ryöstösota on toinen juttu, luonteeltaan todellinen rosvous. Mutta USA ja EU ovat aika voimattomia, ei aseettomia. Mutta voimaa ei haluta nyt käyttää sillä se johtaisi vaan suurempaan kärsimykseen. Pienempää kamaluutta voidaan sietää, kun ei ne ukrainalaiset ehtineet vielä Natoon liittyä. Eilen jo kehtasi yksi Putinin kätyri uhota, että Venäjä panee matalaksi sekä Viron että Latvian turvatakseen maassa asuvan venäjänkielisen väestön edut. Mitäs tästä pitäisi meidän miettiä? Uhkaus on taatusti noteerattu Naton konttorissa. Tärkeää ei olekaan venäjää puhuvien etu vaan Putinin voiman osoitus. Mitä siitä jos talot hajoaa, raunioissakin voi puhua venäjää.

 

Oli aika jolloin minäkin matkustelin Moskovassa ja silloin oli siellä tuttaviakin. Mutta siitä on jo aikaa, se kun oli 1970-80 luvuilla. Silloin niillä ihmisillä ei olisi ollut varmasti halua tukea Putinin nykyisiä seikkailuja, mutta vahva propagandakoneisto on ehkä jo heidänkin ajatuksensa hämärtänyt kovalla rummutuksella ja paskanpuhumisella. Silloin yhteydenpito sujui puutteellisellakin kielitaidolla, mutta ne kontaktit ovat aikaa sitten hiipuneet. Viisaat kuitenkin toivovat että pidettäisiin yhteyksiä yllä ja annetaan siten hiukan vastalääkettä Putinin jengin valehtelulle. Pojat, pitäkää huolta että totuus tihkuu Venäjälle meidänkin kautta.

 

Kauppasaarto ja vientikiellot alkavat vaikuttaa, rupla laskee, elintarvikkeista alkaa olla pulaa, teollisuus hiipuu kun varaosia ei saada lännestä. Putinin tukijoukoilta on otettu pois ilo matkailla lännessä ja jäädytetty varastetut ruplat länsipankeissa. Venäjä pyörii niin kauan kuin öljyllä on jokin hinta ja ainakin kaasua menee talven yli EU:n alueelle. Mutta jo ensi kesänä voikin olla kovempi tilanne Kremlille. Jos kansan pinna katkeaa, tulee diktaattorillekin tukalaa. Tosin Venäjän kansa on tottunut kestämään kovia aikoja, mutta nyt se on ehtinyt maistaa maailman ja lännen herkkuja ja kaipaa niitä. Tilanne on ollut aikaisemmin toinen kun kansa ei ollut vielä maistanut hunajaa ja lännen mannaa. Kyllä ne ihanat maut ja matkamuistot tulevat mieleen kun vain kaalikeittoa on tarjona. Putinin taival voi päättyä äkkirysäykseen, mutta ei ihan vielä ensi vuonna.

 

Aika kovan vastaanoton tarjosivat lännen johtajat Putinille Australian G20 kokouksessa. Harvinaisen kovaa kieltä ja suoraa puhetta. Hiukan otti Vladi nokkiinsa ja lähti pois häntä koipien välissä. Saavat taas 200 trollia Leningardissa hommia puhua roskaa netissä.