Näin toissavuonna Niilinvaraanin, joka asustaa West Bankilla Niilin sivukanavassa ihan lähellä Karavanserai-kauppaa ja muutaman sadan metrin päässä Heinin savitiilitalosta. Sen näkeminen oli sykähdyttävä silmänräpäis, sillä otus on tavattoman nopea. Niilin varaani ui mielellään ja oletettavasti syö kaloja. Tämä yksilö oli noin 1,5 m pituinen, mutta sen loikka veteen kävi niin nopeasti, että havainto on kovin epätarkka. Saattoi olla parimetrinenkin. Kyselin felikkamiehiltä, näkyykö varaaneja Niilissä, mutta sanoivat että vain noissa kanavissa se asustaa. Taitaa olla kovin ahtaalla senkin olo, sillä kanavat ovat täynnä muovipulloja ja muuta törkyä.

Katselin Wikipediasta varaaneista ja opin että nykyään tunnetaan 31 lajia. Viimeisimmät on tunnistettu 2000-luvulla Uudesta-Gineasta. Otuksia on monen kokoisina versioina Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa. Ne ovat liskoja joiden sukua on kotoinen vaskitsamme ja tietysti pikku sisiliskokin.

Varhaisin varaanin tapaaminen oli joskus 1980-luvulla, kun kävimme matkalla Ceylonilla. Nyt maan nimi on Sri Lanka. Siellä pikkupojat roikottivat hännästä alle puolimetristä liskoa ja kaupittelivat turisteille. Kukaan ei tietenkään halunnut ostaa ja poikiakin kehoitettiin päästämään otus veteen. Mutta köyhyys teettää kaikenlaista pahaa ja epäsuotavaa. Se varaanilaji jäi tunnistamatta, mutta jokin hyvä uimarilaji se oli. Näimme etäältä puun paksulla oksalla aurinkoa ottavan isomman, parimetrisen otuksen silloin myös.

Tämän jutun kimmokkeena oli HS tiedesivun juttu, jossa suomalainen opiskelija tutki varaanin fossiilia Lontoossa. Tutkittava luukasa oli löytynyt Gobin autiomaan hiekasta. Jotkin lajit elävät hyvin kuivissa oloissa, toiset viidakkomaisissa tai sitten pääasiassa vedessä. Ravintokin vaihtelee hedelmistä raatoihin. On siis yhtä sopeutunut erilaisiin olosuhteisiin kuin lepakot, joista hiljattain on saatu kuva vesisiipasta, joka on pyydystänyt kalan. Yhteistä näillekin lajeille on, että ovat vaarattomia ihmiselle. Paitsi saadessaan rabieksen jolloin muuttuvat vaaralliseksi, tosin hyvin harvoin. Suomessa lepakko on purrut vain kiinniotettaessa. Ne kerrat ovat liittyneet tutkijoiden touhuihin, mutta siis omatoimisesti ihmistä puremassa ei ole lepakoista havaintoja. Ei sen puoleen vaskitsasta tai varaanistakaan, hehe.