Wadi (laakso) el Rayan luonnonsuojelualue sijaitsee noin 100 km Kairosta lounaaseen. Se on Fayyomin keidasalueen reunaa, perustettu vasta 1989. Alue on laaja 1759 neliökilometriä, eli samaa luokkaa kuin Nuuksio oli alussa. Siihen sisältyy 113 km2 vesialuetta, joka mainitaan esitteessä keinotekoisiksi. Fayyumin kaupunkiin kuuluu osana Qarun järvi, jonka rannalla on hotelleja ja perinteistä matkailutoimintaa ja joka ei sisälly suojelun piiriin. Sillä on kuitenkin geologista yhteyttä näihin ylä- ja alajärveen, jotka muodostuivat 1970-luvulta alkaen. Järvien keskinäinen korkeusero noin 30m luokkaa ja niiden väliin on muodostunut useita putouksia, jotka ovat merkittävä asia matkailun kannalta. Alueesta on muodostunut tärkeä vapaa-ajanvieton keidas joka palvelee myös kairolaisia.

Selasin alueesta kertovaa kirjaa, jossa kuvattiin järvien kehitys ja laajeneminen. Alueen suolapitoisuuden vuoksi vedet ovat suolaisia. Niissä elää useita kalalajeja, joita myös viljellään kalankasvatusaltaissa. Missään ei kuitenkaan kerrottu järvien synnyn syytä. Mielenkiintoista on, että alue on Välimeren pintaa alempana. Kun maallikkona miettii asioita ja on muista yhteyksistä oppinut, että Assuanin padolla ja Nasserjärvellä on ollut suuri vaikutus koko Niilin laakson pohjaveden tasoon.

Se on aiheuttanut pohjaveden nousemiseen mm Edfussa, lähes 200km padosta pohjoiseen ja vielä kauemmas Luxorin alueelle. Molemmissa paikoissa pohjaveden nousu historialliselta tasoltaan ylöspäin on vaarantanut temppeleiden perustuksia ja seinärakenteita. Niitä on korjattu ja vahvistettu monissa paikoissa. Toinen vaikutus, ehkä vaikeammin hallittava, on pohjaveden nousu Luxorin länsirannan tärkeissä faaraoiden aikaisissa haudoissa.

On helppoa sanoa, näin täysin tietämättä geologiasta ja hydrologiasta, että padon valmistuminen täytyy olla sidoksissa näiden järvien syntyyn. Mikä muu tekijä on voinut vaikuttaa niin, että jonnekin syntyy isoja järviä? Ajallisesti asiat sopivat hyvin yhteen. Mikä se vaikutuksen mekaniikka on, ei liene helppoa selvittää, tai jos on, nouseekin esiin kysymys, pitäisikö pato purkaa? Sitä kysymystä ei Egyptissä voi ääneen esittää, paitsi turisti. Kun asiasta kysyy, saa kovin monimutkaisia selityksiä Välimeren ja järvien suhteesta. Mutta Välimeri on ollut kohdallaan miljoonia vuosia, miksi järvet ovat puhjenneet samaan aikaan Nasserjärven synnytyksen kanssa?

Osa luonnonpuistosta käsittää mielenkiintoisen muinaisjäänteen, jolla on suuri merkitys valaiden kehityshistorian selvittämisessä. Wadi el Hitan, valaiden laakso, on maailmanperintökohde ainutlaatuisuutensa vuoksi. Unesco nimesi sen 2005 ja vasta silloin Italian tuella saatiin alueelle turistikeskus.

Aluetta on ehditty tutkia kuitenkin jo 1970-luvulta asti. Valaiden kertyminen yhdelle alueelle on selitetty sillä, että lahdessa on ollut rannan mangrowepuiden vuoksi suotuisat olosuhteet kalojen ja äyriäisten elämälle. Ne taas ovat olleet valaiden ja isojen haikalojen ruokavarasto, joka on ne paikalle houkutellut. Tämä prosessi on kestänyt 250 – 40 miljoonaa vuotta sitten. Niinä aikoina pohjoinen Afrikka on ollut osa valtamerta, ennen nykyisten mannerten muodostumista. Mielenkiintoinen lisuke näihin aikaisempiin vesiasioihin on, että Saharan alueella on lainehtinut iso järvi ja jokia, niinkin lähiaikoina kuin 5000-4000 vuotta sitten. Siitä kertovat kalojen ja vesieläinten luut monissa paikoissa pohjoisessa Afrikassa. Se on toki aivan eri asia kuin tämä valaiden hautausmaa. Molemmat ovat osasia luonnon suuressa kiertokulussa.

On varmaan hyvä että tietoa erikoisuudesta ei levitetty ennen kuin suojeluasiat oli saatu kuntoon. Nyt on menossa paras turismikausi, mutta tuolla alueella ei tungosta ollut, joka johtunee tiedon puutteesta. Sitä ovat osaltaan paikanneet Natural Geograf-lehti ja BBC tv-ohjelmalla. Nyt alueella on upeat maisemat ja aivan uskomattomia tuulen ja hiekan luomia taideteoksia. Ne ovat yhdessä muovanneet hienoja muotoja, taideteoksien tapaan pehmeästä kiviaineksesta. Muodot muuttuvat valon kierron mukaan. Upea kokemus viettää yö alueella ja nähdä maisema aamulla, päivällä ja illalla, ehkä vielä täydenkuun aikaan yöllä, niin kuin minulla oli mahdollisuus keväällä 2012.