Suvun nuorin veli Tayip on avaamassa eläinhoidon apteekkia ihan lähelle. Minulla haluttiin esitellä paikka ja samalla kysyä mahdollisia ideoita sen sisustukseen. Koppi on tavanomainen pikku myymälä, portaat ylöspäin kadulta, mittaa reilut 3m leveyttä ja lähes 4m syvyyttä. Kyselin mitä toimintoja siellä tulee olemaan ja vastaus oli ettei muuta kuin kuin elukkatohtori istuu tuolillaan muutaman tunnin päivässä pöydän ääressä. Hyllyille alan rohtoja, ei juuri muuta. Kun selostin että tulee kovin ankea, pelkistetty putiikki, joka kaipaisi jotain eloa, edes kuvia eläimistä. Sitten keksin, että pistä esille pikku tipuja häkkiin nokkimaan ja kaneja toiseen. Yllättäen kanit oli ollut torhtorillakin mielessä, niistä kun on tullut suosittua ruokaa.

Abdy kertoi että he olivat saaneet kaniparin lahjaksi taloon, ja nyt kaneja on joka paikassa, vaikka niitä on syöty urakalla. Niitä loikkii talossa ja pihassa kymmenittäin ja kanipaisti on alkanut jo kyllästyttää ainakin häntä. Niitä siis suositaan ja onhan ne herttaisia katsella ja ruokkia ja sitten pitää myös myynnissä.

Kuulemma tohtorille on myöhemmin tulossa esille kaikenlaista laitetta, kuten karjan juottolaitteita, kanojen ruokinta-automaatteja, kanikoppeja jne, mutta alkuun hänellä ei ole niihin varaa, kun on aika tyhjätasku. Kysyin eikö hän voisi lainata jostakin alkupääomaa, että saisi myymälän ja vastaanoton heti alusta asti näyttämään joltakin. Pankista kuulemma saisi, mutta korko on kova eikä näemmä suvultakaan irtoa lainaa. Joten aika kalsea ja mitätön on ”veterinär center” alkukaudellaan. Sinänsä ihan tervettä, että poika haluaa edetä pienin askelin, mutta selitin että asiakkaat muodostavat käsityksen hänestä heti ensi käynnillään ja se tulee olemaan aika valju ja vaatimaton. Hän haluaa kerätä tunnettuutta ja luotettavuutta työnsä kautta ja ok niin. On sentään aikeissa painattaa käyntikortteja, joita voidaan jakaa. Koska voisi hoitaa myös kissoja ja koiria, joita eivät juuri paikalliset lääkärille vie, pitää kortti olla myös englanniksi meikäläisiä pitkänpätkän turisteja varten. Useilla olen nähnyt koiria narussa, kai enemmän vahtimielessä ja kissojahan moni hyysää ja ruokkii, vaikka niiden hyödyt ovat satunnaisia kuten Hannulla rottajahdit. Hän antaakin kisulle vähän ruokaa ettei laiskistu ja viitsii edelleen pyytää hiiriä, joita aina ilmestyy maalaisasumuksiin.

Abdy kertoi saaneensa nimityksen antiikkiasioiden tarkastajaksi. Se on siis virkataso, joka mahdollistaa tarkastajan hommat, mutta hän ei silti ala suoraa niihin puuhiin, vaan jää edelleen kaivauksiin. Tarkastaja kun joutuu tekemään toimistotöitä eikä useinkaan pääse käytännön töihin, jotka ovat paremmin hänen heiniään. Hän kertoi opiskelleensa 4v. Kairossa yliopistossa, jonka nimi oli mulle outo ja valmistuneensa sieltä konservaattoriksi. Käytännön työ kaivauksilla johdon assistenttina on sitten antanut valmiuksia noihin tarkastajan hommiin, joihin siis saattaa päästä useammalla koulutuksella.

Abdy on hämmästyttävän taitava esim kameroiden ja tietokoneiden kanssa. Käyttää rutiinilla kameroita ja taikoo niistä esiin ominaisuuksia joista minä en tiedä mitään ja sai mun läppärini henkiin kun se ei suostunut mulle aukeamaan. Samaten hän on taitava kuvien käsittelyssä ja taltioinnissa ja on opettanut minullekin hommia, joissa meni sormi suuhun kun ohjelma vaihtui.  Ja kaikenlaiset käytännön työt sujuu ja kehuinkin häntä että on nokkelampi kuin puusepän hommia työkseen tekevät.