Areenalta katsottua

Kolmas ulottuvuus.fi nimikkeellä löytyy Yle/areenasta dokkari ”olipa kerran saari” jossa kerrotaan vakuuttavasti pienen kansan hädästä Tyynenmeren armoilla.

 

Taku on osa Papua-Uusi Guineaa, mutta lienee ihan oma kansanryhmänsä jolla on oma kieli, mutta useat haastatellut puhuivat sujuvaa englantia joka hiukan ihmetytty minua. Porukka on asunut pikku saaressaan yli 1000 vuotta. Viljelevät juureksia, keräävät kookospähkinöitä ja kalastavat. Ihan omanlaisensa kulttuuri, omia seremonioita, juhlia, tansseja ja lauluja.

 

Saareen tulee pari kertaa vuodessa laiva, mutta ilman aikatauluja. Se on ainoa yhteys maakunnan pääkaupunkiin nimeltä Bougainville, jolle saarelle on suunniteltu siirtää porukka pois tältä mereen katoavalta TAKU saarelta. Matkat muihin saariin ovat niin pitkiä, ettei ole tapana muualla käydä.

 

Dokkarissa saarella kävi pari tutkijaa, jotka mittasivat korkeustasoja ja selittivät kansan kokoontumisessa ilmastonmuutosta. Saaressa se vaikuttaa siihen että viljelysmaat suolaantuvat, koska meren taso on noussut. Erään kyläläisen kotitalo oli rannan syöpymisen vuoksi kadonnut kauan sitten ja hän haikeana selosti entistä kotipihaansa.

 

Draamaa kehittyi kun merenkäynti aiheutti 5pv tulvan saareeen ja koulu sekä useita kevyitä mökkejä tuhoutui, rantaa syöpyi ja rannan palmut romahtivat mereen, joka toi kaikenlaista rojua rantaan. Kansalaiset kahlasivat merivedessä ja yrittivät pelastaa omaisuuttaan ja majojaan. Jo sinä lyhyenä aikana ruoka loppui, kun populaa oli paljon ja varastointi ei ole helppoa. Sähköä ei tietenkään ole eikä mitään kylmäsäilytystä.

 

Saarelaiset pohtivat pois muuttoa ja vanhat haluavat elää lopun aikansa katovalla kotisaarellaan. Nuoremmat hakeutuvat hallituksen tuella suuremmalle saarelle, mutta tajuavat että ikivanha kulttuuri ei siirry mukana vaan on sopeuduttava uuteen elintapaan. Siellä heidät sijoitetaan sisämaahan jolloin jokapäiväinen kalastus loppuu ja joutuvat omaksumaan uusia kasveja ja viljelymenetelmiä, ehkä ruokalajejakin ja niiden valmistusta.

 

Tämä hiekkasaarten ja alavien maiden suolaantuminen ja maan eroosio ovat tulvien lisäksi se mekanismi joka pakottaa ihmiset muuttamaan kotikylistään ylävämmille seuduille. Kaivot suolaantuvat ja saastuvat pilalle koska käymälöitä ei ole vaan ihmiset sontivat pusikoihin. Sitä on vaikea muuttaa koska ulostaminen on tabu ja sitä ei haluta käsitellä.

 

* * *

 

Toinen dokkari, jonka lähetys pätki ja juttu jäi siksi kesken, kertoi myös muinaisesta kansasta, mutta Suomessa. Pohjanmaalla on jo 1800-luvun lopussa löytynyt suonsilmäkkeestä sata vainajaa. Nyt tätä Lepluhdan 1400 v. vanhaa muinaishautaa ja sen luulöytöjä tutkitaan uusin menetelmin ja yritetään löytää DNA:sta selitys mistä porukka oli peräisin. Jo 1920-luvulla on laajan vertailututkimuksen mukaan selvinnyt, että vainajien kallot ovat ihan eri muotoisia ja mittaisia kuin muiden suomalaisten.

 

Vanhat arvelut selittivät porukkaa lappalaisiksi tai Ruotsista tulleiksi viikingeiksi, mutta kallon muoto ei tue näitä, sillä ihmiset ovat olleet pienikalloisempia kuin mikään muu kansa Euroopassa. Olivat myös lyhyitä, 147 cm naiset ja 154 cm miehet, siis keskimäärin. Aivojen tilavuus oli pienempi kuin muilla vertailluilla vanhoilla kalloilla.

 

Yleinen olettamus on ollut että kyseessä on ollut uhripaikka, sillä vainajillakien oli mukanaan rannerenkaita. Suohon on survottu myös eläimiä joka vahvistaa uhrausolettamaa. Olisiko varhaisemmat viikingit tuoneet jostakin kaukomailta vankiryhmän joka sitten on uhrattu tylysti? Viikingithän olivat purjehtijoita ja kävivät kovin kaukana kauppa- ja rosvoretkillään.

Näistä viikinkien retkistä oli myös 3-osainen dokkari joka perusteellisesti selvitti näitä retkiä ja muita viikinkien elämää, sotia ja muita tempauksia. Suomalaisia ei juuri niihin puuhiin kysytty ei tuppauduttu.