Arkisia asioita 22.12

 

Kello oli 16 maissa kun laumoittain mustakaapuisia naisia asteli raitilla. Muina päivinä en ole nähnyt noin paljoa kerralla eli jokin erikoistilaisuus oli ollut moskeijassa, tai alkamassa kun vaelsivat kaikki samaan suuntaan. Se moskeija joka aamuöisin herättää on Malkatan suunnalla ja toinen on Memnonin kadulla melko lähellä, mutta ei metelöi niin kovaa.

 

Hain vaatteita pesulasta ja totesin taas kerran edulliset hinnat. Reisitaskuhousut, kauluspaita, 3 kalsarit maksoi 10LE eli noin euron, kaikki silitettyinä. Viime talvena kun Abdy hoiti asioita, ei pussissa ollut hintaa (nyt oli) ja lasku aina 20-25LE.

 

Eeva on tehnyt pitkiä pyöräretkiä mun fillarilla, kun itse olen laiskotellen lukenut kämpillä enempiä retkeilemättä. Jos Hannu mitenkään voisit niin tuo yksi kissansilmä fillarin taakse. Eihän siitä paljoa apua ole kun autoissa ei pidetä valoja! Kunhan saadaan toinen fillari hankituksi voidaan laajentaa reviiriämme. Myös olen alkanut kaivata korvatulppia, kun noi vieätävän piskit haukkuu kaiken yötä.

 

Eeva touhusi nähneensä taas varaanin, mutta nyt poikasen, samalla lämmittelyaukolla, jossa moneen kertaan jo on ehtinyt nähdä pikkuisen emon. Kyllä pitää ihmetellä että varaani pystyy yleensä elämään ja vielä lisääntymään näin kurjissa oloissa, saastuneen kanavan laidalla ja siitä ruokansa pyytäen. Oletan sen enemmälti syövän kalaa.

 

Päivi on kiinnittänyt huomionsa rakennustapaan, jota edustaa yksin pellolla seisova tiilitalo, joka on noussut paikalle tämän HH-talon ja hänen kivitalonsa väliin suoralla linjalla. Onneksi sen yli vielä pystyy näkemään, mutta kun tavan mukaan siihenkin on jätetty betoniraudat pystyyn ja mahdollisesti joskus taloa korotetaan, voi näköyhteys katketakin. Teitä myöten matkaa on kai 450m ja suoraan kai 300m. Eli lähellä ollaan ja se on kiva asia. Olennaista on että mökissä on vain yhdellä sivulla 2 ikkunaa! Viittaa siihen, että omistaja ennakoi uusien tönöjen pystytystä ja silloin ei voi olla ikkunaa sille puolelle. Mutta on se pimeää elämää 12x10m talon sisällä. Täältä asti ei näe, olisko siellä tehty valokuilu talon keskelle jota syvärunkoisissa taloissa käytetään Luxorin kaupunkitaloissa. Tuuletus hoituu sitä kautta, viemäriputket on sinne vedetty ja heikko valonkajo paistaa ja pölyä kertyy kuiluun.

 

Astuin pimeässä silmälasieni päälle ja sanka on irti. Onneksi on mukana useammat lasit ettei tule ongelmia. Miten lienee lasit lattialle pudonneet, oliskohan vaarilla ollut epäterävä iltapuhde? Täytyy testata jos joku nikkari kykenee juottamaan pikku osat yhteen.

 

Kirja-arvostelu: Kimmo Miettinen – SUKUVIHA, ensimmäinen osa aiotusta trilogiasta Imatra I. Kirjoittaja on ollut aktiivinen musiikin parissa ja hiukan briljeeraa levyjen, orkestereiden, filmimusan jne tietämyksellään. Kevyt lukea, aika mutkallinen tarina, stadin slangia ja paikkoja eli Kimmo on nuorena pyörinyt niillä kulmilla missä minäkin. Ei mitään nobeltasoa, mutta täällä menettelee lomalukemisena. Eevan kassiin oli sattunut parikin jo lukemaani.

 

23.12 ja juuri tätähän olen pakoon tullut – jouluhössötystä. Sen verran ollaan annettu periksi, että on kutsuttu meille joulupuurolle tämä suomi-klubi huomenna. Eeva on varsinainen tehopakkaus, joka nyt jo aamulla houkutti minutkin katsomaan auringon nousua. Samalla oli yksi punainen pallo liikkeellä ja lensi sopivasti kämpän yli ja sain pari hyvää kuvaa siitä. Mutta ei ole touhu entisensä, jolloin usein oli toistakymmentä yhtäaikaa näkyvillä.

Nyt nainen huitelee jossakin mun fillarilla, kun itse en pääse oikein ylös ennen kuin sonelo vähän lämmittää. Aamulla oli 8 astetta, nyt jo 17 kun kello näyttää 8.30.

 

Merimetsot lentelee tutusti ees-taas Niiliä, aamuisin etelään ja illalla pohjoiseen yöpymään.