Hyvää tehdään myös rahalla

Kuuntelin Areenalta Sari Kuvajaa, joka on julkaissut kirjan ”hyvä raha” jossa hän tarkastelee rahan kulkua erilaisissa hyvissä hankkeissa. Jutun lopuksi hän toteaa että nyt jo suuressa maailmassa toimii konsultteja jotka etsivät suurille sijoittajille = rahastoille eettisiä kohteita. Se kun ei ole ihan helppoa, sillä yhtiöiden lonkerot voivat johtaa vaikkapa lapsityövoiman käyttöön tai asekauppaan, piilossa julkisuudelta.

Yksi neuvo oli, että kun haluat varmistua että lahjoituksesi tai sijoituksesi todella vaikuttaa, tue vaikka tuttua lähiruokayrittäjää tai lahjoita suoraan kohdemaan toimintaan. Hannu tekee juuri niin Luxorissa tukien suoraan yhtä köyhää perhettä ja välttää näin sen, että suuri osa rahasta kuluu väliportaisiin ja hallintoon. Onhan tunnettua että isojen ja rehellisesti toimivien organisaatioiden henkilökunta- ja organisaatiokulut ovat kovin suuria, kuten vaikkapa red grossin tai Unicefin.

 

Rahalla voidaan estää järkevää toimintaa

Eräs ruokadyykkari on kuvannut retkensä Kangasalan LIDLin roskikseen, josta paljastui kaamea määrä ihan syömäkelpoista ruokaa, mm valtavasti siistejä banaaneja, mandariineja, porkkanoita yms. Sinänsä tuttu juttu, mutta aina pitää ihmetellä miksi näin tehdään. Lidl on aidannut ja lukinnut roskiksensa, että niihin ei enää pääse kurkkimaan. Jotkut fiksut kauppiaat antavat viimeisen käyttöpäivän jälkeiset, mutta silti ihan syömäkelpoiset ruokatavarat jaettavaksi köyhille. Hienoa toimintaa, mutta turhan harvasti tapahtuvaa. http://www.youtube.com/watch?v=VIlRXqxenUM&feature=share

 

Järkeä ei saa rahalla

Nimittäin kuntayhtymä Karviaisen turhaan byrokratiaan. Mulle on sovittu/määrätty psa-kontrolli pari kertaa vuodessa. Itse pitää muistaa varata aika ensin labraan ja sitten lääkärikäynti tai soittoaika. Labraan pääsee helposti, mutta sinne pitää olla lähete. Sitä ei voi antaa aikoja järjestelevä hoituri, vaan erikseen sitä varten nimetty toinen kipusisko. Kun se kerran on määrätty, pitäisi systeemin asia tunnistaa automaattisesti. No, nyt oli leguri ollut fiksu ja pannut jo sen labramääräyksen omatoimisesti odottamaan! Mutta näillä hölmöillä käytännöilla rasitetaan omaa organisaatiota täysin tarpeettomasti, varmaan siksi että atk-ohjelmat eivät tunnista tällaista tarvetta. Surkea juttu.

Vein turhaksi jääneet airot kierrätykseen. Mutsin vene oli kadonnut rannasta jo edellistalvena, toivottavasti ei Viroon vaan jonkun käyttöön joka saa siitä iloa ja ehkä jopa kalastelee ruokaansa. Airoille ei ole mitään kierrätyspaikkaa, joten vein ne vain läheiseen venerantaan ja panin lapun "ota pois". Nyt on kiva seurata milloin ne sieltä lähtevät, kun paikka on sama jossa kuuntelen lepakoita. Tosin nyt vain muutaman kerran enää sitä lajia. Syyskuu on aikaa jolloin lepikset etsivät horrostupaikan, joko läheltä (Hiidenvesitunneli?) tai kauempaa, ehkä Virosta tai vielä kauempaa.