luxor 71.2009 pippalot, siivousta

Eilen oli pikku pirskeet hollantibaarissa. Se huvittava, perättömiä tarinoita iskevä, lyhyt, lihava jenkki JIM oli ostanut votkaa, jota sanoi suomalaiseksi (Finelandia). Hän tarjosi suurieleisesti kaikille. Sinne oli kutsuttu pari hollantilaista nuortamiestä, jotka joivat vain kaljaa. Toinen oli vihitty kesällä. Sitten tietysti Hein ja Myriam ja Karim, joka hoiti baarin. (hänelle oli annettu tilapäis-lempinimi Maikkel) kai sen jenkin toimesta. Vielä laiha englantilaisnainen, joka asuu Luxorissa. Hän näytti reumaisia niveliään, eli oleskelun syynä oli selvästi tarve asua lämpimässä. Toinen kutsujen järjestäjä, oli aiemmin tavattu, jenkin kanssa tutustunut brittinainen Oxfordista. Asuvat samassa Lotus-hotellissa 200 m päässä. Istuin tädin vieressä ja kävi ilmi, ettei hänkään uskonut jenkin tarinoita. Tämä kun oli puhunut eri versioita täällä olostaan eri kerroilla.

Tämä Oxford-rouva kertoi (uskottavasti) olevansa 21:s kertaa täällä. Oli viimeksi ollut lokakuussa Espanjan rannikolla. Kehui matkustavansa koko ajan. Hän on iältään 66 ja kertoi tekevänsä hoivapalveluja rikkaille kotimaassaan ja olevansa "nurse". Onkohan siellä briteissä eri tason hoitajia? No, hän kehui saavansa hyvää liksaa näiltä varakkailta, joita hän työntelee pyörätuolissa, kylvettää ja annostelee lääkkeet. Sanoi että aina on kysyntää, vaikka hän hyppää ulkomailla koko ajan. En viitsinyt pilata tunnelmaa rupeamalla puhumaan ilmastonsuojelusta.

Hein kaivoi musaa ja porukka alkoi tanssia, kun humalatila nousi. Ihan hauskaa tuntui olevan kaikilla, varsinkin kun se lyhyt, vatsakas jenkki notkui mukana. Tämä teki suurieleisesti vaikutusta, kun kaivoi rahaa 50 ja antoi sen rammalle nuorukaiselle, joka kadulla vaelsi ja kyseli almuja. Totesimme, että tässä maassa nämä vammaiset lienevät kokonaan muiden armopalojen varassa. Moni totesi antaneensa rahaa sille kerjäävälle nuorelle äidille, joka heristelee tyhjää tuttipulloa ja kanniskelee toisella vuodella olevaa lastaan. Selittää isoa perhettään ja minulle sanoi miehensä kuolleen. Toisille on sanonut että mies on invaliidi. Miten tahansa, voi olla varma, että on aina kova paikka elää kerjäämällä, oli syy ja tausta mikä tahansa.

Tuli textari, että "ollaan koneessa" ja 3 vartin päästä uusi, että "ollaan taas terminaalissa". Reilun tunnin oli kone myöhässä Hesasta lähdössä. Toivotaan, että bulgaarit saavat koneensa kunnialla tänne.

Aloittelin siivousurakkaani, keitin ensimmäiseksi tiskivettä ja panin astiat likoamaan. Sitten tomutin pyöreät mattoni, jotka nyt omistan. Kovin pöllysi. Seuraavaksi tiskauksen jälkeen tulee lattioiden pyyhintä kostealla, hyvin likaisin välinein. Pöydän lasipinnan kun pyyhin, alkaa tyynyjen hankinta. Pitää ennen iltaa saada Musalta pari tyynyä lisää. Sitten iltapäivällä kentälle emäntiä vastaan. Puhelinverkko ei toimi ja mun lie pakko kävellä Saadin luo ilmoittamaan koneen myöhästyminen.

*** Kortti olikin tyhjä ja jouduin soittelemaan kotimaan kautta. Täytyy ostaa puheaikaa. Nyt selvisi semmonenkin seikka, että maahantulokorttiin voi hyvin kirjoittaa jonkin hotellin nimen, pääsee helpommalla. Nämä osoitteet ovat hyvin suurpiirteisiä. Taloilla ei ole numeroa, vaan minunkin osoite on kadun nimi ja asunnon numero. Ei ihme, ettei posti kulje.