ke 24.11.2010 kaupankäyntiä

Hein katosi aamulla ennen kahvinkeittoa, kun hänelle tuli putiikkiin useampi aamupalan syöjä. Kävin siellä syömässä Sea Bassi-fileen ranskalaisilla, kun tulin takaisin jalkahoidosta. Jalkahuolto on yksi iloistani täällä, kun kotona se on niin kallista ettei olisi varaa käydä ja täytyy itse yrittää hangata ja rasvata.

Myöhäisen lounaan aikana kuppilassa oli kovasti touhua ja jälkeenpäin selvisi, että siinä paikallinen, nuori, hyvää eng puhuva pukumies, oli juristi joka setvi papereita sille pariskunnalle, joka on myymässä kahvilaansa ja palaamassa kotiin. Koti onkin Hollannissa, ei briteissä, kuten olin käsittänyt. Kun he lähtevät huomenna, siirtyy Hein sinne asumaan ja vahtii että vahinkoja ei pääse tapahtumaan. Siksi hän nimellisesti vuokraa paikan itselleen, jotta jollakulla olisi sananvaltaa talon ja huoneiston asioissa.

Paikka sijaitsee rautatien takana, niin että matka ottaa fillarilla vartin. Hein suunnittelikin hakevansa pyöränsä WB:n puolelta huomenna. Omistajapariskunta on niin hapantunut Luxoriin, että vain isäntä tulee tänne allekirjoittamaan, jos ja kun kauppoja syntyy. Muuten eivät enää paikkaan kaipaa, vaikka ovat yli 10v fanittaneet tätä kaupunka. Hein kertoi tutustuneensa heihin ihan alkuvaiheessa itse tänne muuttaessaan. Silloin tuntui että he tietävät kaiken egyptiläisistä ja kaunpungista. Mutta Heinin mukaan ovat menettäneet paljon rahaa täällä. Joku nekin rahat on saanut, mutta tarina ei kerro mitä varsinaisesti on tapahtunut. Ilmeisesti kahvila on huonossa paikassa, kun hotellit ovat kaukana. Siksi voi olla vaikeata löytää ostajaa eli saada kunnon hinta. En ole minäkään käynyt sielläpäin vaikka olen melko laajasti kaupungissa pyörinyt.

Lähdin haeskelemaan laajakaistaan jakorasiaa, jollainen mahdollistaisi 2 yhtäaikaisen netissä olon. Sain ylimalkaisen neuvon Sairaalakadulla olevasta data-myymälästä. Ei löytynyt tai se oli vaan kiinni, kun kello oli neljän paikkeilla. Kylteistä kun en mitään tolkkua saa. Olisi pitänyt olla pieni, vaatimaton shoppi. Kyselinkin ja yksi kauppias huitoi compuutterikaupan olevan tv-kadulle päin. Menin sitten vähän matkaa telkkariakin ja kysyin pharmasiasta neuvoa. Mutta se toinenkin kauppa oli päivätauolla. No takaisin sitten, ruokakaupan kautta. Siellä etsin aikani maitotiskistä kermaa, en löytänyt. Lihatiskissä sitten kyselin ja myyjä näytti kaukaloa, että tässähän tätä, kermaa. Nosti litteällä kauhalla paksua, kermaviilin oloista kamaa, tarjosi maistiaisen ja varmistuin ettei ollut hapanta, vaan ihan "tavallista", tosi paksua kermaa. Ei mitään meikäläistä 8-12% litkua, vaan ehkä 60% tavaraa. Se pakattiin pikkuiseen muovialustaan, sellaiseen mihin makkarasiivujakin pannaan, folion suojaan.

Kun olen hankkinut sen turkkilaisen kotitalouskoneen, piti nyt ostaa sellaisia hedelmiä, mistä saisi silputtua hyvää janojuomaa, tuoretta herkkua. Elisabethin (? arvaus) netissä kertoman hyvän neuvon mukaisesti ensin pesin viinirypäleet ja panin vatiin vettä, siihen puristin kaksi pikkuista sitruunaa ja loraus etikkaa ja sinne rypäleet desinfioitumaan. 10 minuuttia pitäisi riittää? Tätä kikkaa osasi Even porukka jo Kenian vuosinaan käyttää, mutta minulle se oli vain tarina, ei vielä käytäntöä. Nyt sitten jatkossa pidetään huolta hygieniasta.