to 30.12.2010 ostoksilla
Naisia odotellessa parvi koulutyttöjä, ehkä 14-15v kulki ohi ja yksi pilkkasi turistia ja tarjosi mulle juotavaa mehupurkistaan. Ravistin päätäni ja tytöt kikattivat. Täällä on mielestäni tultu hiukan rennommiksi ja turistien kanssa moikaillaan. Myöskin teinitytöt uskaltavat ja katsovat silmiin, hymyilevät "wellcome to Luxor".
Mikrobussilla asemalle. Kyselin aiemmin kuka pääsee ajamaan näitä pikkubusseja, jotka paahtavat kovaa torvet soiden ja sivun liukuovi aina auki. Yasser sanoi että kuka vaan, jolla on ajokortti. Joku varakas hankkii autot ja palkkaa kuskit, mutta se ei ole firma vaan bisneksessä on mukana monta tahoa. Taas oli poliisin pistokoe ja kuskin paperit katsottiin. Siinä syntyi jotakin häikkää ja kulman takana kuski parkkeerasi toyotan ruokakiskan eteen. Ajattelin että hän ostaa evästä, niin kuin joskus on sattunut. Poika oli poissa 5-6 minuuttia, kaikki odottivat rauhallisina. Tarjouduin ostamaan salaattia ja falafelia naisille, mutta eivät huolineet välipalaa.
Kuski palasi ja katseli lappua kädessään. Istuin vieressä ja näin että siinä oli virallinen paperi, leimakin. Kysyin tuliko sakkoa, hän vastasi että oli vanha rötös, ei nyt tehty. En hoksannut kysyä summaa. Joku varmaan kertoo tänne mitä liikennesakko täällä voi olla.
Keskellä katua oli porukka tekemässä neliömetrin kokoista aukkoa katuun. Kadun rakenne oli siltamainen, sillä aukossa näkyi raudoitettu ristikko ja alla tyhjää pimeyttä. Ilmeisesti jokin putkijuttu, koska reikä oli reilu. Kaapelivikaa korjaamaan mahtuisi pienemmästä aukosta ja sitä varten on huoltoluukkuja.
Oli tarvetta saada rahaa seinästä ja ainoa tietämäni automaatti oli poissa pelistä. Minä kyselemään isosta, komeasta "Turist Office" hallin infosta, missä olisi lähin automaatti. Vanhempi virkamies neuvoi ensin rantakadulle asti, mutta sanoin että on liian kaukana. Sitten hän keksi että 5 min kävelyn jälkeen oikealle kääntyen olisi ATM-kone. Mutta tyypilliseen tapaan tämä ammattineuvoja ei hoksannut, että 50 m päässä tavaratalon aulassa oli pankin konttori ja ATM. Onneksi turistin omat hoksottimet pelaa paremmin.
Mentiin asemalta alkavalle, Luxor-temppelille johtavaa asemakatua, jolla on vasemmalla puolella Luxor City Mall vaatetus-tavaratalo. Siinä se ATM on. Sisään taloon, joka onkin kokoelma eri liikkeitä. Naiset tyypillisesti juuttuivat katsomaan lastenvaatteita, kun kaikilla on lastenlapsia. No, minäkin innostuin ostamaan edullisia vaatteita ja kun kaikki 4 käytimme lähes satasen, kiitteli myyjätyttö kovasti käynnistä. Kai hänelle maksetaan provikat? Hän kirjasi jokaisen myydyn tavaran tilikirjaan. Kaupoissa näytti olevan edulliset, kiinteät hinnat, eikä basaarien tyrkytystä. Myyjät eivät juuri osanneet meille tuttua kieltä, vain arabiaa. Mutta ainahan kauppias asiat selvittää. Joskus käyttävät kännykän numeroita hyväkseen hinnan kertomiseen. Minäkin saan usein selvän hintalapuista.
Sitten hääpukukauppaan. Hienompi kauppa pyysi tylliluomuksesta 4000LE kun vastapäinen kauppa tarjosi vastaavaa, yhtä kaunista hintaan 1750LE. On hinnoissa eroja! Hienommassa oli hauskat morsiuskäsineet, rypytettyä silkkiä, ilman sormiosaa. Parin hinta 400, tinkimisen jälkeen 300. Edullisemmasta kaupasta oli rannekoristeet lopussa, mutta ensi viikolla olisi tulossa. Sieltä irtoaisi 2 paria hintaan 300, siis noin 40€. Enna, ostanko?
Matka jatkui asemakatua ja Irma osti yhdet halvat tossutyyppiset kävelykengät 37LE. Seuraavaksi lähti mukaan 2 matkalaukkua. Kevyt malli, paksuus kasvaa lisää tarpeen mukaan, hyvät lukot ja sivutaskujakin, hinta 160LE, kun turistikadulla samanlainen maksoi 200. Nyt saa a-vaimo rahdatuksi mun keraamiset varjostimet ehjänä, kun vaatteet pannaan uuteen laukkuun ja tulomatkan kabiinimallin voi viedä mukanaan laukkuhyllylle.
Illansuussa tavattiin suomalaisia lettukesteillä Heinin kuppilassa jossa olivat käyneet jo kerran ja silloin katsoneet sinne jättämäni hyvän videon "muinainen Egypti" jossa on myös suomenkielinen selostus. Tytär oli saanut hyvän tietoiskun ja halusi hankkia ohjelman itselleen. Se on sarjaa "Maailman Ihmeet" muistaakseni.
Letuilta lähdettiin Irman kanssa "Kodin Anttilaan" ostamaan hänelle vatkainta ja minulle sähköhammasharjaa. Kun on vuosia sitä käyttänyt, ei tavallisella harjalla saa suutaan puhtaaksi, eron huomaa selvästi. Kun kone sutii 2000 kierrosta/min, käyp oma käsi ehkä 60 hyötykierrosta/ min. Mutta sielläpä ei ollutkaan harjoja, vaan opastivat Pharmasiaan. Myöskään sopivaa vatkainta ei löytynyt. Mutta yläkerta oli varsinainen ihmemaa. Kaikenlaisia kodinkoneita oli ehkä luokkaa sata erilaista ja samaan käyttöön saattoi olla puoli tusinaa vehkeitä, kuten vatkaimia 5 eri mallia ja merkkiä. Samoin kaikenlaisia pieniä keittiövälineita, joita en meillä ole koskaan nähnyt. Esimerkkinä vaikkapa oliivin kivien poistin. Erilaisia keitto-, tarjoilu- ja syömäastioita oli kymmeniä malleja ja kokoja, hintaluokkia ja laatuja. Minulle tarttui mukaan nahalta tuntuva salkku, jossa on 8 erilaista veistä, 2 sakset, lihahaarukka ja teroitin. Kiinalaispakkaus maksoi 105LE. Veitset panen keittiön laatikkoon ja saan vielä attaseasalkun. Irma ihastui maustepurkkipakkaukseen, jossa oli puinen iso pippurimylly, parinaan suolasirotin, 8 lasista maustepurkkia, kaikki puisessa telineessä, hinta 79LE.
Kommentit