luxor 106.2010 päivän kulku

Olipa kuuma päivä. Lähdin reppu selässä läppärin kanssa liikkeelle, tarkoituksena saada ratkottua kuvien siirto. Samalla halusin tarkistaa nettitiedon, että orpolasten hyväksi menevien pakeetien vastaanotto on siellä satamatasolla, missä Metropolitan-cafe. Vasemassa päässä ennen poliisiasemaa. Siellä oli kyllä kaveri, joka näytti hiukan yllättyneeltä, mutta lupasi toimittaa perille. OLINKOHAN ENSIMMÄINEN KYSYJÄ?

Mutta en sitten tavannut tätä uutta tuttavuutta, Khaled Abbasia, mutta yllättäen yhdessä putiikissa siinä lähellä, jouduin juttusille hänen serkkunsa kanssa. Täällä serkun käsite on vähän laveampi kuin meillä, luultavasti edes pikkuserkku ei vastaa täkäläisen laveaa tulkintaa. Kun sattumalta tiesin KA:n asuinpaikan, tarkistin tältä serkulta asian ja hän tiesi. Hän halusi nähdä läppärini ja kertoi miten se on hänelle unelma ja tavoite. Kyseli ostaakseen käytettynä, mutta ei kai meillä ole niille oikein markkinoita?

Lampsin kuumuudessa, ilman lippistä sen parin kilsan taipaleen kotikadulle ja poikkesin Heinin shoppiin, jossa sain päivän toisen kaljan. Ennen kaljaa poikkesin Saadin Shopissa maksamassa viikon kuljetuksia. Hän kertoi joulunsa menneen pilalle, kun poika joutui sairaalaan hätähoitoon ja hän oli siellä mukana 2 vrk. Johtui siitä, että vaimo oli siivonnut asuntoa ja käyttänyt jotakin suihkutettavaa kemikaalia. Siitä pikkupoika (6-7v.englantilaisessa koulussa) sai allergiakohtauksen, joka ahdisti hengitystä. Poika sai happea ja toipui, mutta perheen joulu meni pilalle.

Sinne Heinille tuli pari tanskalaista tyttöä, joita jututin. Toinen lukee juristiksi, toinen farmasiaa. Heitin ensin, että osta täältä apteekki, mutta sitten totesimme, ettei taida kannattaa kovin hyvin, kun niitä on täällä joka nurkalla. Kun kehuin golfmahdollisuuksia, toinen totesi kertovansa niistä vanhemmilleen, jotka golfaavat. Kukaties sain Mahmoudille asiakkaat?

Ulkona tapasin taas sen "yksihampaisen juristin" jenkkipappa Jimmyn, joka kertoi olleensa Alexandriassa ja Cyproksella. Olisikohan ehtinyt ja jaksanut muutamassa päivässä? Ja mitä mieltä on tällaisessa pakonomaisessa matkustelussa? Ei mitään, varsinkaan jos ei kerää mitään kokemuksia, nähtävyyksistä tai ruokaelämyksistä puhumattakaan. Takertuu vain samaa kieltä puhuviin ja kun nämä sitten karistaa irti, vaihtaa vain paikkaa, ressukka. Ja viihtyy vain länsimaisissa paikoissa, missä saa samaa länsiruokaa kuin kotona, huhhuh tätä matkalaista.

Ostoksia tein taas, maksatäytteinen leipä salaatilla 5 LE, sekä vanhalta tutulta kulmakauppiaalta mehu, limu, 4 munaa, 12 LE. Menin sitä kautta mutkan, kun halusin vilkaista tapaanko jenkki-britti-rouva Mayn työmaallaan, ja se onnistui. Ensin katselin kun hänen "raksamestarinsa" Ismail katkoi rälläkällä virheellisesti valettua parvekkeen reunabetonia. On tehnyt sitä jo monta päivää, kova homma. Ääni on kamala, pölyä hirveästi, eikä pojalla mitään muita suojavälineitä kuin lasit. May pyysi kaverin alas, juteltiin ja vaihdettiin puhelinnumeroita. May kehotti olemaan yhteydessä Ismailiin, kun tulen ja lupasi kaikkea apua arjen junailussa, vaikka en hänen kämppäänsä asettuisikaan vuokralle. Tuli oikein hyvä mieli tästä ystävällisyydestä! Selvisi muuten, että olin oikeassa, kun arvelin että May on ope, kun hänen puheestaa saa heti selvää ja ymmärtää. Hän nauroi ja oli hyvillään, että sen huomaa, totesi sen Ismailillekin. On siis kieltenopettaja Englannissa.

Viime yö oli aika huono nukkumiseen. Kun menin petiin lukemaan 22.30 alkoi ulkona rämähdellä kiinni näitä peltisiä kaupanovia, 3 peräkkäin kauhealla räminällä ja pulinalla. Perään kiukustuin kaasukauppiaasta, joka nakutti merkkimorsetustaan vielä pikälti, tuntui kiertävän näitä kortteleita moneen kertaan. Tämä talo on sellaisessa välissä, että kuuluu nakutus molemmin puolin naapurikadulta. Siihen lisäksi nämä älyvapaat pärinäpojat! Vaikka itse talo onkin hiljainen, kadut ja naapurusto ei ole. Niinpä sitten tänään sen päiväkaljan jälkeen alkoi väsyttää, tulin kämpälle ja menin nukkumaan. Aamulla olin ollut hereillä jo auringonnousussa. Nukuin ehkä pari tuntia ja siksi nyt naputtelu sujuu ja ulkona on kaikenlaista pärinää. Täytynee ottaa hiukan eri rytmi tulevaisuudessa ja omaksua täkäläinen yökukkuminen-päivänukkuminen. Olosuhteiden pakosta.

Jossakin yhteydessä kuulin, että täällä edellytetään, että ihmisillä on passi mukana. Pannaan muistiin.

Heinin kanssa juteltiin näistä unirytmeistä ja hänen pitkistä päivistään. Kerroin, että olen monessa paikassa nähnyt kauppiaiden nukkuvan putiikeissaan, vuorotellen. Hän kertoi miettineensä sitä, että hankkisi asunnon shopin läheltä, mutta se johtaisi vaan siihen, että hänen elinpiirinsä kutistuisi, olisi vaan työ ja koti. Nyt hän sentään näkee ihmisiä ja elämää, kun matkustaa lautalla yli joen ja liikkuu molemmissa päissä tuon pari kilsaa. Mutta se vie aikaa ja on raskasta pitkän päälle. Medinet Habussa on hiljaista, kun liikennettä ei juuri ole. Siksi golf tuo hänelle vaihtelua.

Hein kertoi tarinaa tutusta holskusta, jolla on ollut cafeteria täällä ja joka haluaisi myydä sen ja palata Hollantiin. Se onkin kovin vaikeaa. Egyptiläiset naapurit, entiset ystävät, ovat ruvenneet jotenkin hankaliksi ja haluavat jarruttaa paikan myyntiä erilaisilla kiusaustempuilla. Tavoite lienee, että pakottaisivat tämän myymään pilkkahinnalla itselleen. Sama ilmiö on tällä Myriamilla talonsa kanssa. He ovat yhdessä menossa pormestari-ministeri Sami(r) Farakin luo pyytämään apua ongelmaan, joka on sellainen, että sähkö- ja vesisopimukset on aikanaan tehty egyptiläisen ex-miehen nimiin ja niiden siirto Myriamin nimiin ei onnistu. Se taas johtuu siitä, että ex-mies omaa vaikutusvaltaa westbankilla. Tavoite on että Sami Farak soittaisi näihin firmoihin ja vaikuttaisi muutoksen puolesta. Sillä ilman niitä ei taloa voisi myydä. Ex-miehen perhe tavoittelee tilannetta, että kun Myriam sitten joskus haluaa palata kotimaan "multiin", he voisivat ryöstää näillä verukkeilla talon, jonka Myriam on maksanut.

Olen ymmärtänyt, että täällä vaikuttaa vielä jonkinlainen kylä-, ehkä klaanijako ja henki. Siellä musliperheessä isä puhui El Qurnasta kuin ihan eri asiasta kun Luxor, vaikka ovat hallinnollisesti samaa aluetta. Sama on toistunut tässä Myriamin tarinassa, että perheellä on vaikutusvaltaa Medinet Habussa. Kyläpolitikointia pahimmillaan. Monet täkäläiset käyttävät sanontaa meidän kylässä, kun tarkoittavat asuinaluettaan, vaikkapa Karnakia.

Taas on helvetillistä meteliä kadulla, pärinäpojat ja vielä torvet soiden. Äsken kuului ihmeellistä ääntä itse talosta, kuin jokin työstökone ja perään alkoi kiusallinen piipitys. Nyt se sentään loppui, kun klo on 0.48. Kohta vois kokeilla sänkyä.