Maraton

 

Kisan kotisivu ei kertonut viime viikolla mitään ykstyiskohtia ja kun lähtö oli ilmoitettu klo 7, menin paikalle läheiseen risteykseen hiukan yli, sillä siihen on matkaa lähdöstä 5 km. Sain olla ihan yksin läheisen kahvilan tuolissa, sillä ei tuntunut juoksu kiinnostavan täkäläisiä. Ymmärrän hyvin – jos arkena ei viitsi kävellä, kun pelillä pääsee, kuka hullu juoksisi? Mitä järkeä on juosta ylipäätään?

 

Reittiä siivottiin viime hetkillä roskistakin ja ukot nostivat pystyyn kellahtaneita kadun musta/valkoisia reunuskiviä. Asemiehiä oli reitin varrella paljon ja poliisiautot ajoivat hurjaa vauhtia. Pari akkaa hoputti lammaskatrastaan Niilille päin ja heitä puolestaan hätyytti pois reitiltä poliisit. Pari kuumaa palloa oli ilmassa ja toinen otettiin alas siihen kolossien taakse pellolle.

 

Nuo muutamat sadat ovat ihan oma porukkansa, joista tosissaan oli kisaan tullut kai 9 juoksijaa. Ainakin se oli kärkijoukon luku, mutta jo kovasti hajallaan sekin. Sitten oli pitkä väli ennen kuin seuraavat, arvatenkin kuntoryhmää, harvana ketjuna lönkötteli pitkää lenkkiään. Suurin rintanumero jonka näin oli 900, pienin 85, mutta epäilen kirjanpitoa, sillä sen ekan parinkymmenen minsan aikana ohi juoksi max 300, joista naisia parikymmentä. Heistä suurin osa eurooppalaisia ja aasialaisia.

 

Annoin kannustusta, heilutin peukkua ja huusin muutamille naisille, jotka arvostivat ainoaa valkonaamaa ja kannustajaa. Joukossa oli kai vanhoja mestareita kuntosarjassa, sillä näkyi useita polvitukia ja monella juoksijalla oli jo ikää, seniorisarjaa. Askel painaa, mutta silti jaksetaan mennä mukaan. Näytti siltä, että tytöistä 3 olisi ollut egyptiläisiä tai muita arabeja, mutta siitähän ei voi mitenkään varma olla. Juoksivat ryhmänä trikoissaan, ilman huivia. Joku uskalias tyttö juoksi lyhyissä, moderneissa kilpailuhousuissa, vaikka aamu oli kolea.

 

Kisaa ei taideta arvostaa edes Afrikan juoksumaissa, sillä yhtään tosimustaa juoksijaa en nähnyt. Joukon jatkona juoksi pikkupoikia, joita varmaan kiehtoo olla kerrankin urheilijan nimikkeellä ja numero rinnassa. Toivottavasti jokaiselle annetaan kunniakirja. Minusta sen voisi antaa niille muutamalle optimistille, jotka sandaaleissaan jo ekan 5 kilsan jälkeen kävelivät tai löntystivät. Vaikka eivät maaliin pääsekään. Se kannustaisi liikuntaan, jota kovin vähän täällä näkee, poislukien fudis.

 

Luxorissa on soutuklubi ja sillä kilpailukatsomo, mutta yhtään soutuvenettä en ole nähnyt Niilillä, ei kanoottejakaan. Uintiallas, olympiasellaiseksi nimetty on ränsistynyt jo rapakuntoon. Ainoat retkipyörät on olleet turistien alla. Kairossa jossakin painitaan, sillä joissakin korkean tason väännöissä egyptiläinen on päihittänyt suomalaispainijan. Ratsastustakin siellä kuulemma harrastetaan. Lienee brittien peruja ja siirtomaaherrojen touhua ollut. Urheilu ei ole päällimmäisenä silloin, kun jokapäiväisen leivän kanssa joutuu kamppailemaan.

* * *

Menin parin tunnin päästä katsomaan maratoonareita, joita nyt oli jo pienempi joukko taivaltamassa kovin harvana jonona, välejä satoja metrejä, joten mitään kisajuoksua ei nähty. Parin tunnin aikana vanhempi nainen sanoi kiertäneensä 25 km, parhaat miehet enemmän. Ihmettelen muutaman keski-ikäisen miehen sitkeyttä, sillä yksikin raskastekoinen, arabiaa puhuva heppu askelsi tosi lyhyttä askelta, mutta taivalsi sitkeästi.

Kaikki heppoisin eväin liikkeelle lähteneet luxorinpojat olivat simahtaneet, vain euraasialaisia oli enää mukana.

 

Samalla käväisin hakemassa tilaamani paremman seisontatuen fillariini, tutulta Romu-Reiskalta. Hän kertoi että pari kuukautta aikaisemmin oli ollut jonkinlainen juoksu samalla reitillä, mutta paljon vähemmän oli juoksijoita silloin.

 

Netissä ei ole vielä klo 13:19 juoksun tuloksia, vain vanhojen vuosien. Eipä ole tiedottamisella kiirettä! Luxorin juoksureitin kartta on ihan poskellaan, vähän sinnepäin.