Kirjaan tähän erillisiä havaintoja, joita sattui silmään ja korvaan kävelyllä Hiltonilta Winter Palacelle.

Taxin puskurin alla taaksepäin näkyi sarja sinisiä ledivaloja jarruvalojen tahdissa. Kiva efekti jota ei meillä saisi olla. Bussikuskilla oli mukana oma lasi johon hän osti teetä kioskista reitin varressa. Kätevää mutta läikkyminen on vaarana kun ajetaan reippaasti ja on hidastustöyssyjä tuon tuosta. Kun vaihdoin bussia Perinnetietokeskuksen kohdalla, nousi bussiin ukko, joka osasi kieltäni ja varmisti että tiesin mihin bussi ajoi. Kun sitten maksoin siten, että vierustoverini kanssa vaihdoin kolikoita, annoin 1LE ja sain häneltä 50p (maksu molemmilta 50p), sanoi ukko siihen että minun hintani olisi 1. Hymyilin vaan ja kuski hyväksyi hinnan.

Hilton-hotellin oma katu on iso ja kartalla. Siitä eroaa oma kuja ovelle. Kujalla on vartija ja hydrauliset ajoesteet, jotka ovat normaalisti estämässä turhat ajokit, mutta asiallisille 70cm korkeat ja 15 cm paksut tolpat lasketaan maan sisään. Komeaa kuin jenkkien lähetystön edessä Hesassa.

Palmuja oli karsimassa 2 ukkoa, puussa köysi ylös kiinnitettynä, ilmeisesti auttamassa kipuamista takaisin huilihetken jälkeen. Ei turvana ollut ja onhan se ensin sinne käytävä kiinnittämässä ja taas irrotettva homman jälkeen. Ei menisi läpi meidän työsuojelupiirissä. Ukoilla ei kypäriä eikä turvaliivejä.

Hippi-mummo tuli vastaan. Noin 60 v oli pukeutunut intia-tyyliseen puuvilla-asuun, mekkoon ja paitaan, liina päässä harmaiden pitkien hiusten peittona, kangaskasseja parikin. Selvästi täällä asuva, ei turisti. Kun kerroin Heinille tyypistä, hän kertoi että hippimummo on saksankielen ope kansainvälisessä koulussa ja on joskus pistäytynyt kahvilla.

Olen aina ihmetellyt, miten paljon täällä syödään leipää. Usein näkee muovikasseissa 10-20 pitkulaista, valkoista 30cm leipää tai sitten näitä 20cm liteitä sekajauho-kakkaroita, joita jonotetaan leipomoiden edustoilla ja kannetaan 20 kpl nippuina. Näin poliisin keräävän niitä pakettiautonsa lattialta ja ravistavan pölyt pois ennen kuin vie kavereilleen lounaaksi.

Vaatimattoman, muuten tyhjän lihakaupan edessä koukussa tavalliseen tapaan roikkui yksi ainoa pieni naudanreisi, olisiko ollut vasikkaa. Pienistä puroista se kertyy lihakauppiaankin leipä.

Pieni vesitaso oli parkissa Niilin rannassa. Mitähän sillä on hommana? Ei näkynyt viranomaisten tunnuksia.

Hiltonin kadulla oli pikku liike, jolla oli omaperäinen liikeidea, jokainen esine maksaa 2 €. En viitsinyt mennä katsomaan mitä ne olisi, mutta turistirihkamaa tietysti. Siinä paikkeilla alkoi taas Allah kutsua poikiaan. Rannasta tuli heppa kahden pojan taluttamana. Toiveikas kysymys, haluanko ratsastaa. Ilman satulaa kai harva uskaltaa.

Mustia siirreltäviä vartijan suojakilpiä (sotamiehen rollaattoreita) on vähennetty ja vartija eivät istu niiden takana vaan näkyvillä. Rentous on lisääntynyt muutaman vuoden jaksolla.

Taas oli rantatiellä vankikuljetusauto, mutta tämä oli talvimalli, sillä siitä puuttuivat tuulettimet. Ehkä sitä käytetään vaan lyhyisiin kuljetuksiin metelipaikalta putkaan? Ei ehdi kaverit paistua ja vähän ei haittaa, rauhoittaa varmaan kummasti, kuten sauna meillä.

Tuli mieleeni nämä hienosti painetut ja hologrammilla varustetut pääsyliput eri paikkoihin, temppeleihin, museoihin jne. Tarvitaan niin kallis painatus, ettei sitä halvalla voi väärentää ja isoja määriä ei voisi käyttääkään. Kun tämä kaikenlainen komissiotoiminta ja välittäminen on arkea, moni varmaan myisi lippuja tiskin alta, vaikka vääriä, jos olisi helppo väärentää. Japsiryhmässä yhdellä oli hengitysmaski, joita vielä viime vuonna oli paljon. Nyt lienee taas ohi sikaflunssa ja sars-kauhu.