ti 4.1.2011 kävelyllä

Aamupäivän aluksi panin pyykit koneeseen ja huomasin että pesuaine oli loppu. Arvelin että kadunpätkän putiikit olisi auki, kun kello oli puoli 10. Eivät olleet. Luin sähköpostit ja uutiset, sitten siivoustuokion ja tiskauksen pariin. Siivous pitää tehdä osissa, antaa laattalattian välillä kuivua että voi kulkea kämpässä ja vaihtaa vettä. Väleissä on hyvä heittäytyä sängylle lukemaan, jaksottuu siivouskin paloihin.

Sen jälkeen tuli postia johon piti reagoida. Sinänsä mielenkiintoinen homma, suunnitella LED-valoja ja korjata sähkösuunnittelijan työtä. Aina niissä piirroksissa on jotakin, mitä rutiinisuunnitelmaa tekevä ammattimieskään ei osaa ajatella. Liian vähän pistorasioita yleensä, puutteellinen pihan valaistus, koska kuvissa ei ole kaikkia ajateltuja asioita, vaikkapa kellarin paikkaa.

Minua sitten osaa nyppiä tämä google-dokumenttien automaattinen käsittely. Dokumentteja ei saa koskaan sopivan kokoiseksi, että niitä olisi mukava katsella. Sitten ne yhtäkkiä, mielestäni ihan epäloogisesti irrotetaan alkuperäisestä dokumentista. Kun lopulta löysin paikan, minne ne oli piiloitettu, ei luettelosta saa mitään tolkkua, kun otsikointi ei tue hakemista. Kun rakentaa taloa, saa lukuisia dokkareita, joiden nimi on "tarjous Nipelle" tms, joka ei niitä yksilöi. Pidän parempana vanhaa menettelyä, mutta tietysti joku nuori bittinero todistaa ajatteluni vanhanaikaiseksi.

Lähdin siis kylälle. Pikku muistilapun kanssa ja huomioiden kirjaamseen toinen lappu ja kynä. Ensimmäinen hämmästys oli se, että Medinan telttatorilta oli kadonnut se edullinen paitakauppa. Olisin ostanut 35LE pitkähihaisen, kun nyt niitä kahta joutuu pesemään yhtenään. Vaellan yleensä uusia reittejä, niinpä nytkin lähdin Medinalta TV-kadulle uutta katua, vaikka loppupää olikin tuttua.Katselin mattokaupan seinälle ripustettuja malleja ja totesin sisäänvetotuotteista hintoja: 100x200 matto 49LE, hiukan isompi 59LE. Ei tietenkään mitään laatutavaraa, mutta silti. Lähellä oli erikoiskauppa, myy saksalaisia SIKA rakennusliimoja ym alan kamaa. Vieressä paloturvakamoja myyvä liike, jossa oli myös hitsaus- ja muita tulityötarvikkeita, suojakypäriä ym. Työsuojelu on täällä hyvin kehnolla tolalla, rakennuksilla ei juuri kypäriä näy, haalareista puhumattakaan. Hirmuinen pöly työstökoneista, eikä mitään hengityssuojaimia kenelläkään. Katu päättyi tv-maston tukivaijereihin. Tallustelin TV-kadun alkupäätä kohti ja noteerasin lihakaupan, jonka edessä lihat roikkuu kamalassa pölyssä suojaamatta. Usein on ruhoon jätetty siivottoman oloinen häntä karvoineen kuin lipuksi tai tuotemerkiksi. Ei herätä karvakasa ostohaluja länsimaisessa ostajassa. On tarjolla kaikenlaista sisäkalua ja elintä , jotka ihan puistattaa meikäläistä.

Tällä pääostoskadulla noin 1,5 km matkalla on arviolta 20 kännykkäkauppaa ja sivukujilla lisää. Pienellä katteella myyvät hinnoista päätellen, mutta ehkä määrät korvaa sitä. Kaikilla kun on känny, hurjimmilla moottoripyöräilijöillä aina ajossa korvalla ja ajavat pää vinossa olkaa vasten. Se on tietysti tielaissa kiellettyä, mutta kun valvonta on mitä sattuu, niin siitä vaan. Takaisin päin tullessa ostin tutusta kulmasta koshery-falafel-annoksen, 4LE, jolla kuittaan päivällisen. Poikkesin Pizza Homen kulmasta El Tayeb st:lle, joka osoittautui oikein muotikaduksi. Kymmeniä fiksun oloisia putiikkeja, miehille, naisille varsinkin, lastenvaatteita, kenkiä, laukkuja, liinoja, kaikkea. Kadun toinen pää lähtee Medinalta, ollen oikealle (poliisilta päin) toinen katu Sairaalakadulta lukien. Kadulla oli Chevroletin myymälä, jossa useita pieniä autoja, mutta mielenkiintoni herätti TaTa-motor, joka siis edustaa intialaista halpaa pikkuautoa. Yhtään autoa ei kuitenkaan myymälässä ollut, tyhjä halli, pari kiinalaista moottoripyörää, ei edes myyjiä.

Palailin Sairaalakadun ainoaa poikkikatua, johon muotiliikkeetkin loppuivat, takaisin kämpille. Vaikka oli pilvistä, oli villapaita liikaa ja pukkasi hikeä. Se täällä onkin hankalaa, että aamupäivän viileydessä liikkeelle lähtevä joutuu vähentämään vaatetusta ip. eli pitää osata kerrospukeutuminen ja olla kassi/reppu mukana vähennystä varten.

Katselin ohikulkiessani lammaspaimenta, joka penkoili roskista. Otti pussukan kerrallaan käsittelyyn, avasi ja hajotti sisällön. Keräsi jotain säkkiin ja heitteli jotakin lampailleen. Jospa olisi täällä paremmin järjestetty lasin, metallin ja pullomuovien käsittely, voisi roskien penkomisella elääkin. Nyt se on vain lammastalouden sivujobi. Lampaat penkoivat jätteitä kadulta roskiksen juuressa, kun paimen teki roskismiesten työtä vaikeammaksi. Käsin tässä maassa jätehuolto pelaa. Eikä kenelläkään käsineitä saati hengityssuojaimia, hirveässä löyhkässä ja pölyssä. Kissat vaan hyppivät karkuun kun roskapartio aloittaa työnsä.

Kun tulin "kotikadun" kulmasta, kuului jostakin pari kertaa sana, joka kuulosti kuin "huomenta". Sitähän se tarkoitti, sillä Klas kurkisteli toisen kerroksen ikkunassa. Asuukin toisessa rapussa kämpästä lukien, ei ihan seuraavassa. Näin me pohjoismaiset ja englantilaiset kansoitamme näitä kulmia, sillä useita tuttuja naamoja tulee vastaan viikkojen kuluessa. Paavokin asuin kulman takana.