Tajunnan virtaa matkalta, kirjattu su.15.12

 

Reistaskuhousut on loistovaate lentomatkoilla, kun on helppo kaivaa kynää, passia, lentolippuja yms paremmin kuin muista vetimistä. Passiahan ei pidä laittaa perstaskuun, koska siellä se hajoaa.

 

Egyptair kuuluu Star Alliance ketjuun kuten Turkkilainenkin, mutta eivät vaan saa laukkuja kulkemaan suoraan Luxoriin, vaan matkalainen joutuu ne kaivamaan ulos, tullaamaan ”kevyesti”ja vaeltamaan etuhallin kautta taas sisäisten lentojen halliin.

 

No, myrskyn takia oli koko Euroopan lennot sekaisin ja meidän lähtö Istanbulista myöhässä n.1,5 tuntia. Siitä seurasi että missasimme viimeisen iltavuoron Kairo-Luxor ja päätimme sitten mennä hotelliin, koska olin ihan poikki. Kairon kentällähän on hyvä ja periaatteessa ilmainen service kun hoksaa pyytää. Mutta kannattaa varautua pikku tippiin kuitenkin.

 

Hotelli oli Baron Hotel Heliopolis, joka on saanut nimensä 1900 luvun vaihteessa Cairossa vaikuttaneesta belgialaisesta Empainin paronista, joka on rakennuttanut komean palatsin silloiseen erämaahan, joka nyt on keskellä ruuhkaista kaupunkia. Palatsi on kai osina raijattu Intiasta ja kaikki uskaliaat koristepatsaat ovat varmaan närkästyttäneet muslimeita ja siksi palatsin annetaan rapistua paikalleen hienon puiston keskelle.

 

Sillä ei ole kai suurempia museaalisia arvoja, koska se ei edusta paikallista tyyliä ja kulttuuria vaan on tuontitavaraa. Palatsia ei pääse katsomaan läheltä, vaan on kurkittava aidan raosta. Kuitenkin puistoa kasteltiin epäviisaasti päiväsaikaan, puut ja pensaat leikataan ja hoidetaan, Ketähän varten? Hotelli kuulemma pitää rakennuksesta huolta ja meidän ikkunasta sai komeita kuvia, mutta ne hävettävät naisfiguurit olivat toisella sivulla.

 

Taas opin Kairon lentokentän tavoista sen, että jos olisin laukkujen punnituksessa huomannut sanoa, että reppu oli läppäriä varten, olisi saanut viedä pikkulaukun cabiiniin. Mutta nyt en sitä hoksannut, vaikka se totta olikin ja jouduin maksamaan 105 LE lisämaksun. Virkailija oli joustava ja sanoi velottavansa vain puolet normaalihinnasta, joka sitten aiheutti pulinaa kassalla, jonnen sen erikseen jouduin maksamaan.

 

On kansainvälisen lentoyhtiön kummallisuuksia, että tseck-deskin ja kassan välillä ei ole yhteyttä, vaan ensin poika haki kassalta lomakkeen, jonka virkamies käsin täytti ja minä kävelin 80m sitä maksamaan. Koska neuvo oli epäselvä jouduin välillä vielä kysymään missä kassa, mutta virkapukuun puettu tyttö ei osannut neuvoa! Löytyi kuitenkin ja joustava virkailija saattoi saada pyyhkeitä 1/2 -hinnasta.

 

Kairon kenttää rakennetaan voimakkaasti laajemmaksi, mutta alun perin surkeasti suunniteltua se ei paranna, vaan matkailijaparka joutuu ramppaamaan ruskastuttavan pitkiä käytäviä, joille on kuitenkin asennettu liukukäytäviä. Taas totesin Luxorin koneelle ensin ajeltavan bussissa 2,5km ja kone rullasi kiitoradalle toisen mokoman. Kyllä palaa bensaa!

 

Koneen lastaus vie enemmän aikaa kuin Euroopassa, sillä porukat eivät istu oikeilla paikoillaan. Kauhea häslinki saada kaikille istuin. Onkohan syynä vaikeus lukea meikäläisiä numeroita tai vaan yleinen hölmöys. Minun paikallani istui äijä, joka valitti että vieressä istuvat ummikot olivat vieneet hänen paikkansa ja minä sitten taisin istua arabipariskunnan paikalla?

 

Kaiken kaikkiaan paikkojen löytäminen ja nyyttien ja laukkujen saaminen ahdetuksi hyllyyn on kaamean vaikeaa näille tottumattomille ja käytävä on aina ihan tukossa. Ovat lentoyhtiöt varautuneet hommaan sillä, että lastaus aloitetaan hyvissä ajoin.

 

Soitin Mahrusin noutamaan ja hän olikin vastassa. Jotenkin hän oli käsittänyt että tulemme yöllä ja oli käynyt kentällä vastassa, vaikka nimenomaan sanoin että soitan vielä ja ilmoitan tuloajan. Olimme siis la klo 13 Luxorissa ja parin ostoskäynnin jälkeen päästiin WB:lle majoittumaan. Savitaloon jossa Hein asui pari kautta ja viime talvena Hannu, joka saapuu tammikuussa. Onneksi talossa on 3 makuusijaa, koska Hannu on varannut itselleen ”salin” jota hän kutsuu asehuoneeksi. Näin Eeva ja minä saimme omat huoneet. Tervetuloa eversti!

 

Jännittävästi oli tapahtunut talon emännässä henkistä kasvua ujosta pikkutytöstä tomeraksi naiseksi, joka rennosti tarjosi kättelyä itse, joka on tosi harvinaista. Ollaanhan jo naamatuttuja usean vuoden ajalta ja Päivi oli vienyt sanaa että Nippe tulee pe iltana. Oli rassu valvonut ja odotellut turhaan, koska en voinut iltamyöhään vaivata Pädeä sanaa viemään.

 

Päivi tiesi kertoa syyn Jabalouin eli vuokraisännän linnareissuun. Hän oli piessyt jonkun naapurin sairaalakuntoon ja juttu väitti tämän olleen hoidossa 40pv! Jaban tuomion pituus ei ole tiedossa, mutta nyt on perhe entista suuremmin pulassa ja meidän vuokrat tulee tosi tarpeeseen.

 

Tappelun syy ei ole meille selvillä, mutta jotakin syytä oli roskiksen paikassa ja käytössä. Hannu oli viime talvena jotenkin uhonnut Jaban puolesta jossakin saumassa ja saanut ”hintaporttarin” kulman kuppilaan, jota kuulemma Lonely Planetkin on kehunut. On niitä harvoja joka myy kaljaa. Hintaporttari tarkoitti että Hannun kaljan hinta nousi 20 -> 30LE. Itse olen jaksanut kävellä tai fillaroida Ramesseumin toiselle sivulle jossa tuttu naama sai Stellan vitosella ja turisti kympillä. Nyt saattaa hinta olla noussut kun kurssi putoaa.

 

Tämä tarina taas vahvistaa ymmärrystä perhe-/suku- ja klaanitaustan merkityksestä, eli Jaban vihamiehen taustaporukat omistavat sen kuppilan ja tukevat omaa miestä asiasta välittämättä.

 

Tajunnan virtaa su 15.12 itärannalla

 

Menimme kävellen Sinuhetalolle ja ohimennessä tilasin Risu-Ahmedilta yhden pikku pöydän jolle oli selvä tarve heti kättelyssä, kahvinkeittimelle ja latureille, koska sopiva rasia on paikassaan. Annukka oli poissa, mutta portti ja ovi olivat avoinna, ei apposen mutta sisään päästiin.

Fillarissa on renkaat tyhjinä, joten ilmaa pitää hankkia.

 

Lauttarannan portaat uusittiin viime talvena, mutta nyt jo oli pintakerros poissa monesta kohtaa ja pahoja lohkeamia itse portaissa. Huono työ ja kova kulutus.

 

Eilen saatiin mutkan kautta Paavolle tieto että täällä ollaan, mutta jokin tekninen syy esti suoran viestinnän. Syy itärannalle eli kaupungille menoon oli muutaman pikkuasian osto ja tavata Pave, mutta se ei sitten onnistunutkaan. Lopulta selvisi että hän oli kuumesairaana ja Klasun hoivattavana eikä kaupungilla kuppilassa aikaa viettämässä kuten on tavallisesti. Tärkeä ostos oli kauraryynit, joita eilen ei löytynyt ja nyt oli Ragabin poikien puodissa.

 

Minulla edelleen selkä vaivaa ja kun ei kävely maistunut jäin passiin Medinalla yhden kuppilan edustalle, kun Eeva kovana kävelijänä teki kierrosta Feirusin kahviloissa. Siinä kahvilassa joutuu aina jututettavaksi eli tavan mukaan mistä tuut ja mikä nimi. Panin kyselijän testiin ja näytin nokialaistani, josta hänen olisi pitänyt hoksata Finland. Ei hoksannut, kunnes tuli toinen uudella mp:llä ja kertoili maan kuultuaan veljensä olevan Hesassa jo monetta vuottaan, mutta nyt linnassa lusimassa 7v. Oli veli joutunut ”mafian kanssa hankaluuksiin!” Ja poliisi ja hallitus oli veljen puolella eli oikeusmurha! On voimissaan täällä tarinaperinne. Veikkaan mustasukkaisuustappoa, on nämä niin kuumaverisiä veikkoja.

 

Lehdenmyyjänä oli nuori poika, joka torjuntaan vastasi kysymyksellä miksi? Siis asiakkaan pitää nulikalle perustella miksi ei halua lehteä. Tuttu ilmiö myös vossikkakuskien kanssa. Medinan uuden moskeijan torni on valmis ja maalattu sekä varustettu valonheittimin ja ämyrein. Kyllä islamia levitetään voimalla.

 

Vieruskaveri kyseli kiinnostaako kalja tai hasis, mutta molempiin voin sano ei. Kyselin kuitenkin hintoja ja sain kuulla että normiannos maksaa 100 LE eli kympin euroissa ja siitä saa 5 sätkää. Ei ole ihme että länsihemmot tulevat tänne lurjustelemaan ja huumautumaan edullisesti Minä en halua edes kokeilla, viini riittää. Nykykurssilla se on edullista, 4,5 € puteli.

 

Siellä oli ihan mukavaa talsia ja pälpättää.sanoi Eeva.