Sattumuksia, henkilöitä

Mukava pikku tarina, hiukan yllättäväkin. Putkimies tuli kertomaan, että joku hänen tuttunsa oli nähnyt hänen kuvansa mun blogissa ja tunnistanut. Onpa kiva kuulla että joku sentään lukee näitä. Tämä kaveri oli innoissaan ja ylpeä että pääsi esille noin ammatin kautta. Olisi halunnut lisää mainosta itselleen, mutta sanoin että kiinnostuneet ottavat yhteyttä mun kautta.

Abdy kehuu miestä palhaaksi putkialan osaajaksi koko kaupungissa.

Ottakaapas kantaa pitäisikö tämä talotarina olla ihan erillinen blogi vai kelpaako näin muun seassa?

Pihalle tupsahti ”vanha tuttu”, paikallinen kansanrakennusmestari, joka viime talvena esiteltiin arkkitehtina, kun ei sopivampaa sanaa ollut siihen paikkaan. Niinhän tässä minuakin on tituleerattu, ilman oppiarvoja, kun olen osannut piirtää ja antaa mitoituksia. Tämä ”rakennusmestari”kutsui jo aiemmin rempassa nähtyyn taloonsa katsomaan sitä valmiina. Viime keväänä ihailin porukan osaamista, kun he rakensivat savitiilistä kupoleita ja kaarikattoja muotin avulla. HF mallikylän remonteissa ja restauroinnissa oli käytetty vain savitiiliä, vaikka porukat usein haluavat turvautua poltettuun tiileen. Elämä on heille opettanut että savitiili sulaa vedessä. Sitä olen ihmetellyt että ei ole yhdistetty kahta tekniikkaa, betonia ja savitiiltä. Tässä Sinuhetalossa ja viime aikoina laajemminkin on tehty betonisokkeli ja sen päälle muutama kerros poltettua punatiiltä ja siitä ylöspäin sitten savitiiltä.

Kummaa hommaa-valmista seinää puretaan alapäästä jälkikäteen. Työ on liian halpaa kun hommaa tehdään moneen kertaan.

Näin torjutaan tai yritetään torjua nousseen pohjaveden vaikutusta. Kapillaarinen nousu on uusi asia täällä ja sanaa ei tunneta ainakaan laajemmin. Tämä mestari tunsi asian, mutta ei sanaa.

Tässä on tyypillinen työkalu jolla rappausta poisteaan laatoitusta varten.

Tosin hänen englantinsa on aika vajaata muutenkin, turismikäytännöissä opittua. Hän lienee oppia omaksunut kun puuhaa siellä mallikylässä. (Googlaa Hassan Fathy/New Qurna)

Abdy poimi pari kourallista taateleita joita palmuun oli jäänyt. Pudonneistakaan ei juuri välitetä, joten sitä laatua taitaa piisata yllinkyllin. Annukka pani ne kiehumaan ja tekee jonkinlaista kiisseliä. Tekiköhän G.A.Wallin 1800-luvulla vai söikö sellaisenaan keittämättä? * Nonniin, niinhän siinä kävi että se keitos paloi pohjaan! Molemmat uppoutui kirjoitamaan ja aika livahti niin että loppui vesi kattilasta. Hellassa on jopa muistutuskello, mutta ei tietenkään päällä. Naurettavaa oli että Annukka haistoi käryäkin, mutta mun nokkahan ei toimi siinä suhteessa ollenkaan. Minä jopa menin pihalle tarkistamaan polttaako joku roskia. Ja käry tuli omalta hellalta! Se ei ilmassa näy kun on noita tuulettimia pyörimässä ja ikkunat ilman laseja.

Suunnitelma oli mennä parturiin ja jalkahoitoon tänään keskiviikkona, kun joudun käymään apteekissakin vielä. Soitin saamaani Malakin veljen numeroon, mutta jokin mätti pahasti. Puhelimeen vastanneet eivät ymmärtäneet ääntämystäni tms, mutta selkoa en saanut. Oliko numero väärin tai yhdistyikö puhelu väärin? Onneksi mulla oli veljesten kaverin Amoniuksen numero ja keksin soittaa hänelle. Hän varmisti että hoitoja on saatavilla 17 maissa ja soitti takaisin.

Näitä kuvia on joka turistin albumissa joka on Niilillä kulkenut.

Verkostot ovat hyödyksi monasti. (Perillä sitten paljastuikin, että numeorssa oli 9 sijaan 6 ja se taas johtui siitä, että veli Shinoden ekieli on aika vaatimatonta ja hän saneli numerot väärin.) Amonius pitää pientä rihkamakioskia Gaddisin alakerrassa, missä veljesten parturi-kampaamokin on ja heillä on teevesikimppa. Amonius yrittää tosissaan oppia suomea vaisulla menestyksellä, kun ei ole trainereita eli suomineitoja turistina. Käykää ihmeessä juttelemassa suomeksi pitkän pojan kanssa iltapäivisin Gaddisin aulassa, vasemmalla ohitse respan, melkein ravintolasaliin asti. Olen opettanut hänelle sanontoja joilla kauppaa avitetaan.

Turun Sanomat julkaisi Annukan artikkelin Luxorin seremoniakadusta eli sfiksikujasta keskiviikkona 24.10.2012. Mulla oli hitusen osuutta asiaan, sillä keksin sopivan kuvakulman joka kuva olikin sitten jutun pääkuva. Annukalla toi kuvaaminen on vielä harjoitteluasteella. Mulla on silmä kehittynyt kuvien suhteen ammatissa ja ammattilaisten kanssa vuosia touhutessa multivisioita ja muita diaohjelmia. On tullut nähdyksi valopöydillä ja valkokankailla kymmeniä tuhansia dioja. Se kaikki oli mennyttä videon kehittämisen jälkeen. Nyt näkyy tv:ssä samaa moniosaista kuvapintaa jossa pyörii multivideo.

Lauttamatkalla sattui silmään vene, jossa liehui pari Suomen lippua. Jäimme miettimään onko vene ollut Velin Matkojen käytössä? Hän käyttää paljon lippua merkkinä ja osoitteena ryhmässään. Olenkin ihmetellyt että eri maiden lippuja käytetään niin vähän, tuskin ollenkaan, näissä paikoissa mihin turisteja haalitaan. Mahrus vossikka-aikanaan joskus piti lippua vaunuissa ja se toimi hyvin, koska meidänkin yhteys syntyi sen lipun avulla. Tuokaa joku tuttu Mahrusille lippuja tarroina, että voi merkata autonsa joka kulman. Röökiaskin kokoinen jo toimisi. Hannu voisi katsella josko jostakin löytyisi lippuja pienenä rintamerkkinä, kaipaisin sellaista paitaani.

Iltasella käytiin parturissa, Ritzissä syömässä ja ostelemassa kaikenlaista tarpeellista asuntoon tv-kadulta. Kun oli isoja kamoja, kuten pyykinkuivaushäkilä, oli tarve ajaa autolla sillan kautta ja Mahrus sai asiakkaan. Hänen naamansa oli ihan siisti ja terveen näköinen, palovammat on parantuneet.

Kun tultiin pihalle kymmenen jälkeen tuli paikalle taas yksi kaveri, puusepäksi nimetty jonka hommana oli kuitenkin lasien asennus ikkunoihin. Pari reikää saatiin umpeen ja muista otettiin mittoja. Tästä aikataulusta on tullut jo vitsi, sillä kaikki asiat hoituu ”after feast” eli juhlan jälkeen. Jopa kristityt käyttävät asiaa keppihevosena lykätä asioita, mitä Abdy ihmettelee, sillä koptit eivät tätä teurastusjuhlaa vietä, vaikka sekin tarina raamatusta löytyy. Abdy kutsui meidät heille perheeseen tähän juhlaan perjantaiaamuna. Kertoi että rukousten jälkeen tulee teurastaja. Lupasi että saan kuvata, mutta nettiin tulevia kuvia hän ehkä sensuroi säädyllisyyden nimissä. Lauantaina on ehkä näkyvissä uhrijuhlan kuvia, ins Allah!

Kuva suvun olohuoneesta jonne vieraat kutsutaan. Hyvin tyypillinen tila ja kalustus

Sitten 23 maissa soitettiin vielä Bahi Internet-firman yrittäjälle ja kyseltiin milloin hän tulee fiksaamaan yhteyden, kun se tänään ei onnistunut meidän menojen tähden. Lupasi tulla huomenna 10 paikkeilla. Näin täällä hoidetaan asioita puoliöille asti mikä on tapana. Pikku yritykset paiskivat duunia hyvin myöhään, mutta saattavat pitää taukoa kuuman iltapäivän tunnit. Itse asiassa lähes kaikki firmat ovat ”siestan” ajan kiinni, mutta apteekit, ravintolat, ruokakaupat, jopa autoliikkeet ovat auki vajaalla miehityksellä ja viilennyksen turvin. Oma lukunsa onkin uusi iso, kahteen kerrokseen rakennettu asumisen pienoistavaratalo ”Jonkun pojat”(en muista nimeä) tv-kadulla, joka ilmoittaa olevan avoinna 24h. On muuten toinen myyntipiste missä on hissi! Eka on 4-kerroksinen kahvila Temppelikadulla, jonka maisemahissi usein jumittuu ylös. Tavaratalot sitten on toki hissillisiä ja yksi uusi onkin avattu Mahatta eli asemakadulle.

Meidän uusi ”oma” verkkoyhteys siis jumittaa toista päivää. Saattaa jotenkin liittyä tavanomaiseen sähkökatkokseen toissapäivänä, jonka jälkeen häiriö ilmeni. Se myös hidastuu ihan poskettomasti kun täkäläinen ruuhka netissä alkaa, ja siksi on katseltava liikkuvat kuvat, uutiset yms heti aamulla. Vaihtoehto on katsella filmejä aamuöisin, kuten kahvilaa pitävä Sari tekee, sillä hän pääsee töistä vasta silloin ja nukkuu aamupäivät. Varajärjestelmänä meillä toimii Etisalatin tikku, mutta yhtä hitaasti sekin pelaa. Oletan että hitaus on ollut syynä siihen, että en ole saanut kuvia liikkumaan blogiin. Kun tämä kynnys opitaan väistämään, täydennän juttuja kuvin. Merkkaan otsikkoon ¤ merkin ja pvm kun lisään kuvia.

Kuva ei liity tekstiin mutta näyttää käytössä olevat räsymatot ja kalusteita. Vino ovikin on paikoillaan.

Kun naulasin Annukan huoneen ikkunaan aaltopahvia äänieristeeksi oli hauska havainto että seinän luonnollinen väri on ihan sama kuin pahvissa. Näihin seiniin on saven sekaan sotkettu pieneksi pätkäksi jauhettua sokeriruokoa lannan sijasta. Eräänlainen koe sekin ja toivottavasti toimii paremmin kuin Nordinin savitalon seinän rappaukseen pantu pellava, joka lähtikin kasvuun savessa ja auheutti homeongelman.

Taas kulki ohitse kaiutinauto pajattaen jotakin. Viimeksi kai toissapäivänä kun meni, kysyin mitä se kertoo. Abdy selitti että joku on kuollut ja porukkaa kutsutaan hautajaisiin. Luxorin puolella siihen en törmännyt, mutta täällä landella ei kai keinot riitä nopeaan tiedotukseen, kun hautaus on samana päivänä. Kaupungissa pystytetään nopeasti hautausväen suruteltat talojen eteen tai kaduille sopivaan paikkaan ja tieto saattaa levitä ihan suusta suuhun? Nyt puhelinaikaan kun kaikki puhuvat koko ajan puhelimissaan, luulisi että se riittäisi kanavaksi. Onko tämä kaiutinauto jäänne ajalta ennen NOKIAA?