to 18.11.2010 Lounasvierailu Ahmedin ja Aishan luona

Nämä täällä asuvat varmaan voivat täydentää tietojani, koska poimin niitä eri lähteistä. Olen yhtä epäluotettava kuin Wikipedia konsanaan. Jostakin olen kuullut että Luxorissa olisi porukkaa 800 000 nuppia, mutta uudempi (Veliltä) olikin 200 000. Edellinen saattaakin olla koko läänin määrä.

Joka tapauksessa aika isoja lukuja, mutta silti nämä ihmiset tuntee laajasti toisensa, olen huomannut. Taxi-Yasser tunsikin Ahmedin, jonka suomalaisen vaimon kutsusta olimme menossa heille lounaalle. Joten ei ollut suunnistusvaikeuksia ja isäntä oli kadulla vastassa, liekö aina tapana?

Kirjasin keskustelusta muistilapulle erilaisia hajatietoja, sillä keskustelumme rönsysi aiheesta toiseen. Nyt oli kai Aishalla suurempi tarve puhua suomea, sillä minulla on nyt ollut juttukaveri. Tilanne oli toinen viime reissulla ja todella oli kiva puhua mistä tahansa aiheesta, pääasia että puhuttiin suomea.

PAK keksi viemisiksi ostaa Adelin puodista pikkuisen pullon hajustetta, jota tipautetaan muutama pisara vesikuppiin, jonka alle asetetaan tuikku toiseen astiaan. Kuumetessaan hajuvesituoksu leviää huusholliin. Täällähän paljon poltetaan suitsukkeita ja harrastetaan hajusteita. Koko homma maksoi aika paljon, mutta ilmeisesti oli mieluinen vieminen, joten se kannatti hankkia.

Nyt on avattu taas uusi, hyvä ruokakauppa tv-kadun keskivaiheille, Golden Palacea vastapäätä. En ole sattunut sen kohdalle, mutta paluumatkalla katsottiin taxista ikkunoita ja näytti siistiltä ja valoisalta. Aisha kehui että on hyvä lihatistki ja hedelmäosasto. Juteltiin Eid al Adha juhlasta, jota varten heilläkin oli yläkerroksessa, (joka on vielä rakentamatta valmiiksi) kanojen seurana lammas jonkin aikaa. Teurastajat kulkevat talosta taloon ja tekevät hommansa. Kerroin englantilaismieheltä kuulemani jutun, että teurastusmääräyksiä olisi muutettu, Aisha sanoi sen miehelleen, joka totesi että se olisi jo vanhempi määräys, joka on tiedossa. Selitti sen kuitenkin koskevan tapauksia, joissa lihoja myydään edelleen. Sen tulkinnan mukaan omatarveteurastus olisi kotona sallittua. Jokin kuitenkin on viime vuodesta muuttunut, sillä teuraita ei ollut katujen varsilla pylväissä juurikaan näkyvillä ja verilammikoita emme ole nähneet ollenkaan. Viime vuonna verta oli joka paikassa näkyvillä päiväkausia.

Puhe kääntyi kerjäysilmiöön ja Aisha kertoi juttua täällä asuvasta brittimiehestä, joka oli kuvannut kerjäävää tyttöä, ryysyisenä ja tukka likaisena. Illalla hän näki saman tytön kadulla kauniissa kuteissa yhdessä hyvinvoivan perheensä kanssa, siistinä ja suittuna. Aisha kertoi, että on aika yleinen ilmiö tämä, jota itsekin epäilin viime vuonna ISIS hotellin edessä, kun nuori äiti retuutti noin vuoden ikäistä tyttöä ja heristeli tyhjää maitopulloa. Olisin vienyt hänelle keittiöni jämäkassin, maitopulveria, kahvia, hilloa yms mutta se jäi.

Orpolapset tuli mukaan aiheena ja Aisha kertoi, että heidän lastensa leikkikaverina nytkin olevat lapset ovat orpoja, joita he ottavat luokseen "viikonloppulapsina" aina kun on sopiva väli. Nyt juhlakautena lapset viipyvät heillä 5 päivää ja samoin oli ollut ramadanin päättyessä. Lapset asustavat Sun Shine-orpolassa, josta kerroin jo viime vuonna. Sen on perustanut englantilaisnainen, joka pykälien jälkeenjääneisyyden vuoksi joutuu adoptoimaan lapset saadakseen muksut luokseen. Egyptiläiseen tapaan koko ongelma oli sivuutettu ja kielletty. Jonain vuonna on suomalaisia harjoittelijoitakin ollut suorittamassa lastenkodissa vaadittavaa työharjoitteluaan. Lapset ovat kuulemma hyvin kasvatettuja ja siistejä. Heitä ei lyödä, mikä täällä muutoin on yleistä. Britit pitävät kotia yllä lahjoitusvaroin ja muutkin, kuten täällä asuvat ulkomaiden asukit tukevat antamalla vaatteita ja kaikkea kotona tarvittavaa. Toinen lasten hyväksi toimiva järjestö on RESALA, ääntyy "risälä", jolla on konttori Omar-marketin lähellä poliisitalolle päin. Sinne voi siis osoittaa tukensa, ja voi olla varma että apu menee tarvitseville eikä korruptioon. Täällä ja muuallakin toimii eläinsairaaloita, joita on pystytetty useampaan maahan, entisiin brittien siirtomaihin. Rahoitus tulee rikkaana kuolleelta, rahansa hevosten ja muidenkin elikoiden hoitoon testamentanneelta rva Brooksilta. Eläinsairaalan mainoskylttejä näkyy aina jossakin.

Aisha kertoi useampia juttuja poliisien törkeyksistä Alexanriassa siviilejä kohtaan. Kuulemma Amnesty tai jokin "Watch" oli puuttunut useampaan tapaukseen, joissa poliisi toimi väkivaltaisesti ja laittomasti. Juttuja on kerrottu ainakin lehdissä ja kuvia niistä leviää netissä.

Ahmed eli Aatu vaihtoi tässä välissä farkut kalabeijaan, joka varmaan onkin mukava vaate, tuo pitkä kaapumainen paita.

Kun ruoka katettiin pikku pöydälle vain meitä varten, sain aiheen kysellä yleisemmin perheiden ruokatavoista. Kuulemma tavat vaihtelevat perheittäin. Joissakin on tapa, että miehet syövät ensin, sitten naiset ja lapset. Ahmed on koulutettu kokki ja nytkin hän osallistui äitiänsä auttaen aterian valmistukseen, mikä lienee harvinaisempaa. Taisi itse syödä lounaan siinä samalla, kun ei itselleen lautasta kattanut. Aisha sentään söi yhtäaikaa kansamme, mutta haki annoksensa keittiöstä. Lapset kuulemma useimmiten istuvat vanhempien kanssa ruokapöydässä, mutta nyt oli poikkeus, kun oli 4 vierasta lasta ja muksut olisivat hälisseet liikaa, joten he söivät eri huoneessa. Vaikka vilkkaasti Aishan tytöt nytkin pyörivät huoneessa, koko ajan äitiään häiriten. Sellaisia lapset kaikkialla ovat. Vanhempi tytär käy kansainvälistä koulua, jossa kielet, arabia ja englanti, sekä matikka opetetaan englanniksi. On siinä tytöllä hyvä pohja kun osaa lisäksi suomea. Mutta on kuulemma vaativa koulu, paljon läksyjä.

Puhuttiin myös näistä sairastamisista ja erikoisemmista sairauksista mitkä kiusaa ertyisesti Afrikassa. Kuulemma turistien keskuudessa on yleistynyt tapa uida Niilissä, mitä moni kauhistelee, niin Aishakin. Bilhartsijaa osataan pelätä monella taholla, vaikka nyt se osataan parantaa ja sitä vastaan saa rokotuksen. On näkynyt elefanttitautia, joka turvottaa ihmisellä jonkin ruumiinosan, kuten jalan, kolminkertaiseksi. Kun jo naisfaarao Hapsetsut kärsi samasta taudista, voidaan todeta se ikivanhaksi. Sitä kuulemma levittää moskiittolaji, eikä tautiin tiedetä parannuskeinoa.

Aisha kertoi kauhutarinoita kansainvälisen sairaalan käytönnöistä, joissa tapauksissa vaadittiin jo sisään mennessä huimat hinnat ulkomaan kansalaisilta, ennen kuin mitään toimenpiteitä on aloitettu, vaikka potilas vuotaisi kuiviin. Vakuutusta ei oteta maksajaksi, vaan eräskin onnettomuudessa loukkaantunut sai hoitoa vasta, kun matkatoimisto maksoi, vakuutusyhtiön pyynnöstä, vaaditun törkeän korkean etumaksun. Siksi Aishan suositus olikin, että kannattaa mennä yksityiselle klinikalle, ei tähän sairaalaan.

Paluumatkalla kiepattiin turistipoliisin toimiston eteen, mutta virasto oli kiinni ja aukeaa vasta 21.00. On siinä turistilla suhtaumista näihin virastoaikoihin.