Ruokajuhlat

 

Abdy järkkäsi juhlat. Jo pari viikkoa sitten hän kertoi kutsuvansa minut ja Annukan syömään ja sanoi juttelevansa vaimon kanssa asiasta. Odotinkin että pääsemme vihdoin hänen kotiinsa ja tutustumaan perheeseen. Mutta sitten koko homma muuttui jo aikaisemmin tuttuun isoon syömäjuhlaan, joka pidettiin juhlatalossa, jonka eteen oli taas vuokrattu teltta, penkit ja rukousmatot.

 

Jo menomatkalla minut otti kyytiin mp:n tarakalle naapurini Hamdy ja heti sisäänmenossa oli tuttuja naamoja. Ovella oli alle 2v poika, jolle vilkutin, jolloin poikaparka parahti itkuun, kun oli outo valkolainen. En laskenut montako tuttua oli paikalla, mutta varmaan toistakymmentä. Onkin jännää, miten sitä alkaa tunnistaa naamoja ja yksilöitä, kun on kauemmin maassa. Ainahan siinä käy niin, että jossakin exoottisemmassa paikassa ei ensin erota tyyppejä toisistaan.

 

Taas tuttu rutiini ruokapöydässä, jossa vastapäätäni sattui saksalainen, tutkija Abdyn kaivauksilta. Kaveri puhuu arabiaa niin hyvin, että pystyy heittämään läppää paikallisten kanssa ja tunsi ennestään lukuisia. Veli Mahmoud kertoikin, että saksalaiset ovat touhunneet tässä AIII:n kaivauksilla Memnonin takana jo ainakin 60 vuotta. Jenkit taas kaivavat AIII:n palatsin raunioita Malkatassa. Niinhän sen pitääkin mennä, että sama taho tutkii paikkaa pitkään. Mahmoud kertoi että jossakin etelän suunnalla, 10 km:n päässä Habusta on avattu turismille uusi pieni temppeli. Täytynee katsastaa joskus.

 

Kuten olen aiemmin kertonut, ei ruokailu ole mikään hieno tapahtuma vaan muistuttaa armeijan ruokalaa. Äijät istuu pitkien pöytien ääressä, ruoka hotkitaan niin, että vaikka olin ensimmäisessä ryhmässä, olin viimeinen pöydässä, kun vuoroa vaihdettiin ja uusi kattaus alkoi. Ruokalajit ovat aina juhlissa samat, pari keittoa, riisi+liha, salaatti ja leipää. Salaatti on aina pieniksi silputtua ja sitä yksi tarjoilija sekoitteli käsin isossa sammiossa. Samoin lihapaloja ja leipää tarjottiin vauhdilla ja käsin suoraan jokaisen eteen. Lusikat oli aseena, mutta tavan mukaan leivän avulla syödään lähes kaikki.

 

Panin taas merkille, että osa porukasta ei osallistunut rukoukseen, jota varten levitettiin matot pihalle, vaan nuoret miehet miehitti ensimmäisen ruokapöydän, kun muut kyykistelivät matoille. Isäntäperhe osallistui kovasti itse tarjoiluun ja naisille oli tavan mukaan oma ruokailu talon puolella, muurin takana. Nyt ei onneksi ollut kovaäänisissä rukoilua, vaan juttelu saattoi jatkua. Poismennessä tapasin tuttuja, Inssi-Ahmedin veljensä ja lankonsa kanssa. Nuoret miehet puhuvat kohtuuhyvin englantia ja osaavat heittää läppää turistin kanssa. Totesivat, että heille sopisi yhteisruokailu naisten kanssa, mutta perinteille ei voida mitään.

 

Pihatelttaa katselin ja mittailin silmämääräisesti. Oli hankittu uusia kankaita, noin 220x440 moduleina, sillä niitä pitää voida pystyttää nopeasti tarpeen mukaan, hautajaisiin aina samaksi illaksi. Se lieneekin aika iso bisnes, kun tarvitaan tuoleja, mattoja ja itse katos, jonka pystytys käy nopsasti. Samoja kankaita on usein myös raksatyömaiden edessä estämässä pölyn lentoa kauppoihin. Tässä vaan kankaat oli uusia, uutta kuosia ja koreita.