su 5.12.2010 Maritim

Kävimme lounasretkellä upeassa lomapaikassa, Jolie Ville Martimissa, joka oli ennen nimeltään Mövenpick. Se on pikku saarella, sijainti noin 3 km keskustasta etelään, noin puolivälissä sillalle mentäessä. Mövenpickistä on muistona tien nimi. Joku tiesi kertoa että paikan omistaisi Mubarakin sukulainen. Ainakin siellä on käynyt tunnettuja vieraita. TV:ssä on ollut kuvia paviljongista, joka on tähän saareen rakennettu sen reissun muistoksi, jonka Norjan kuningatar (Sonja?) on joskus tänne tehnyt. Saaressa on kuuleman mukaan myös erillinen Mubarak-sviitti.

Kovasti rakennetaan saareen uutta ja korjataan vanhaa. Sisääntulo sillan pieleen on nousemassa useita teräsrunkoisia, 2-kerroksisia taloja. Ei näytä oikein hotellin rungolta, tulisiko asuntoja henkilökunnalle? Hiekka taas pöllyää kovasti kun kuormurit ajelee ja koneet siirtää massoja. Alueelle on rakennettu uusi respa ja vanha on remontissa. Uusi on mahtaileva halli, aitoja mattoja tuoliryhminen alla, tuolit isoja samettiverhoiltuja. Suihkulähteitä ulkona ja sisällä. Ovimiehillä punaiset fetsit päässä, muistuma turkkilaiskaudelta. Kuka vielä muistaa kuningas Farukin, jolla aina kuvissa oli fetsi päässä?

Tapasimme blogia lukevan Luxor-fanin Helin, joka oli tänne lennähtänyt viikoksi ja myös Jalasjärveltä kotoisin olevan Martin, joka on Maritimissa 2 viikkoa, kolmatta kertaa. Tämä eläkeläinen ei blogeja lue eikä pc:tä käytä, naureskeli hän. Puhuttiin kaikenlaista, matkoista, ihmisistä, sattumuksista. Heli on paljon matkustellut ja maailmaa nähnyt nainen, joka puhuu englantia hyvin. Oli todella mukava jutella näkemäänsä pohtivan, fiksun turistin kanssa. Lounas syötiin terassilla. Etsittiin varjoisa pöytä, mutta vajaan tunnin kuluttua varjo oli siirtynyt ja jouduimme vaihtamaan pöytää, kun aurinko porotti kaljuun ja silmiin. Ruoka oli kohtuuhyvää ja hinta hotellitasoa.

Alkuperäinen idea oli palata veneellä, mutta tarkistus osoitti, ettei vene kulje ollenkaan. Onkohan pysyvä järjestely? Viime vuonna kun sillä palailimme Luxoriin, ei kyydissä montaa ihmistä ollut.

Sovimme, että vossikkakuski-Nobey lähtee viemään meitä takaisin 14.30 ja Heli saattaa. Kävelimme sitten sillan yli, matkaa kuumassa kävellen olikin noin kilsa, joka rasitti PAK:n kipeää koipea. Aika pian se 3 km hevosella taittui, kun täällä on tapana vossikan kevyesti ravata. Asiasta keskusteltiin kuskin kanssa ja hän väitti, että kevyt ravi olisi Sabrina-tammalle kevyempi kuin kävely, jota välillä ehdotin. Matkalla jäi oikealla pääkadusta, muutaman sadan metrin päähän kelta-oranssit 5 kerroksiset orpokoti SUNSETin talot. Sen jälkeen ohitimme uuden uimahallin rakennuksen. Pitäisi Helin mukaan olla avoinna kaikille. Siinä välissä katselin ihmetellen vaatimattoman moskeijan (jonka rakentaminen oli jotenkin kesken) minareettia, jonka ikkunaritilät olivat rikki, ihan kuin pommin jäljiltä. Taitaa olla vaan huonoa rakennustyötä.

Juttelimme lounaalla vossikoiden kovasta kilpailusta ja siitä, että niitä on aivan liikaa kysyntään nähden. Kysyntä riippuu täysin turismista ja se on hiipunut kovasti. Kysyin, miksi eivät ole siirtyneet muihin turistikeskuksiin, mutta se ei kai käy lupien tms muodollisuuksien vuoksi. Nobey kävi meitä moikkaamassa farkkuasussa aikaisemmin, nyt oli kaavussa. Kuulemma vossikkakuskin pitää pukeutua työssä aina kalabeijaan, kuuluu jotenkin konseptiin. Hän oli hyvin täsmällinen ja soitti juuri sovittuun aikaan Helille, kysyen missä viivymme. No, mehän sitten myöhästyimme vartin sovitusta, mutta lohdutimme toisiamme, että se on täkäläinen tapa, ei haittaa. Taxikuskit pukeutuvat kirjavasti, autothan on maalattu sini-valkoisiksi kuin Norjan poliisiautot.