Arkea, elelyä, puuhia
Eilen tuli pihaan kuorma kasveja, joita Annukka halusi ja hankki. Portin ulkopuolelle istuteaan pari palmua, joita kuulemma yleensä istutetaan arvopaikkoihin ja sehän sopii. Tätä palmua on mm Karnakin temppelin ja pressanlinnan edessä ja nyt Sinuhetalon.
Annikan huoneeseen alkaa kasvaa jokin vehka käynnöksenä ja kai minäkin jonkin rehun hankin kunhan kalustus on saatu. Odotellaan nyt ensin niitä keittiön kaluja, joita on hartaasti suunniteltu ja käyty mittaamassa. Jospa sitten olisi puuverstaan ukoilla aikaa mun parille kaapille. Sitten saa huone lopullisen ”asentonsa” ja katson mahtuuko keinutuoli ja saako siihen lukuvalon järkevästi.
Kehitin systeemiä viestittää siivoojan, pihatyön tekijän, puutarhurin Faragin kanssa, jotta hän ohi ajaessaan saa tiedon milloin on roskapussit täynnä. Alkuun en keksinyt muuta kuin ripustaa porttiin muovipussin, mutta se on roisi siinä roikkumassa. Nyt on menossa hienomman, tyylikkäämmän merkin mietintä. Suomen pienoislippua ei oikein tohtisi roskismerkiksi laittaa, vaikka eihän sitä muut salamerkiksi tiedä.
Suomen lippuahan jokin laki varjelee väärältä käytöltä ja häpäisyltä. Siitä ei saisi tehdä pyyhkeitä tai kalsareita, niin kuin jenkkien ja brittien lipuista tehdään. Urheilijat vain joskus sortuvat lipun epäasialliseen käyttöön, jopa sen raahaamiseen maata viistäen, huh. On karmeaa katsella miten monen maan urheilijat pitävät omaa lippuaan kuin pyyhkeenä hikisillä hartioillaan.
Aamulla kun astelin tapaamaan Hannun jengiä hotellille, tuli vastaan joku länsirouva aamukävelyllä. Täällä me pitempään asuvat jotenkin erotamme toisemme myös turisteista ja silloin useimmat moikkailevat, samaa klaania kun ollaan. Varhain oli pari tyttöä myös istuksimassa kadun reunakivellä. Se kivi kun on sopivan korkuinen istumiseen. Mietin vaan että mitä tytöt siinä kököttivät, ehkä odottivat kyytiä. Poika tuli aasilla sivutieltä Memnon streetille ja hakkasi aasiaan pienellä kepakolla. Kielsin häntä moisesta ja silloin hän heti tuli yli kadun samalle puolelle rahaa pyytämään. Olinhan ottanut osaa hänen tekemisiinsä, joten hänelle sopi tehdä tämä "kaino" ehdotus keventää kulkuani muutamalla lantilla. En suostunut.
Istutuspuuhia
Loppiaispäivä, jo monta pyöräilevää turistia on viuhtonut ohi. Jokunen huomasi meidät Faragin kanssa istutuspuuhissa. Oli muuten kova homma saada juurimöykky irti peltipurkista. Sama ilmiö jonka näin säiliön upotuksessa. Multa kastuessaan muuttuu kovin sitkeäksi ja liimaa itsensä peltiin kiinni. Siinä ei auttanut se, että purkin reunaan iski puusäleellä useita kertoja niin, että varmasti juuret olivat seinämästä irti. Voimaa ja sitkeyttä vaati se homma meiltä.
Nyt on vajaan metrin mittaiset palmunalut kuopissaan portin sivuilla. Lisää kasveja on luvassa ip ja ensi kuussa, kunhan kauppapuutarhaan tulevat. Toki näissäkin kasveissa on jokin istutukselle suopea aika ja joku osaavampi sanoikin että nyt keskitalvella on kasvien lepokausi ja siksi ei pidä kastella kovasti. Siinähän on pikku ristiriita, kun sitä on totuttu kastelemaan istutuksen jälkeen puita ja pensaita runsaasti ja meillähän syksyllä ja talvella kasvisto saa reilusti kosteutta. Kasvien vuosituhantinen perimä vaikuttaa.
Annukka istutti ruukkuun hänelle tärkeän palmun, jonka taateli oli poimittu Denderan temppelin muinaisen pyhän ”järven” eli altaan nyt kuivalta pohjalta. Ei siihen taatelin pudottanut palmu voi kovin pyhä enää olla, kun siunaavat papit ovat olleet kuolleena muutaman tuhat vuotta. Kyllä siinä ajassa pyhyyskin laimenee? Joka tapauksessa istutuksesta on kuva jossa kädet tekevät siunaavia eleitä kuin taika-Jim.
Opin uuden asian talon hoidosta. Koko höskän veden pääkatkaisin on ulkona talon nurkassa. Nyt se oli kokonaan pikkukivien peitossa ja se piti kaivaa esiin. Kävi nimittäin niin, että kasteluveden säätökahva irtosi. Ei ole kovin vahvoja nämä, kun on noin pari kuukautta ollut aika vähällä käytöllä. Ja nyt jäi käteen. Nyt pitänee rakentaa jokin suojus jotta siihen pääkahvaan pääsee nopeasti käsiksi. Ehkä ruukku päälle nurinpäin?
Suomalainen innovaatio
Annoin Abdylle GWS:n tms prässäämän säilykepurkin avaajan ja sitä piti testata ja demota, kun hän ei ollut mokomaa nähnyt. Onkohan se suuri innovaatio jolle olisi pitänyt hakea patentti? Kiinalaiset olisivat sen patentin jo murtaneet tekemällä 4 miljardia avaajaa ja täyttämällä niillä koko maapallo. Kai se nyt palvelee vain suomalaisperheissä? Venäjällä ei sitä tunnettu, eikä täällä, siis lienee omaperäinen laite. Jospa sen kohottaisi koko Suomen symboliksi? Kekseliäs ja sisukas pieni kansa, joka avaa vaikeimmatkin ”purkit!” Ollilan työryhmälle vinkiksi?
Hannun jengin asettui savitaloon
Hannun jengi on nyt majoittunut savitaloon kanavan reunalle. Läksin sinne moikkaamaan ja sitten Sari ja Erika halusivat ottaa tuntumaa ympäristöön ja lähdin oppaaksi, kun oli mullakin tarve käydä itärannalla. Normaalin liikkumisen opetteluunkin tarvitaan neuvoja, sillä ensikertalaiselle on pieni shokki joutua kauppamiesten piirittämäksi itärannalla heti ferryltä noustua. Kun me kolme seikkailimme itärannalla, teki Päivi visiitin Hannun luo, sillä olin jossakin vaiheessa osoittanut talon hänelle.
Kun sitten palasimme Heinin/Hannun talolle, oli puolet siirtokunnasta koolla. Ja sitä piti juhlia ja siihen oli juuri hankittu nesteitä. Skypen päässä kävi vielä Hannun vaimokin toivottamassa taloon asettumiselle hyvää jatkoa. Ilokseni naiset olivat hyvin tyytyväisiä majoitukseen ja savitaloon, sillä sen primitiivisyyteen olisi joku nirppanokka voinut takertua. Onhan talon olohuone ilman kattoa ja useissa huoneissa savilattia. Minua alkoi illan viileys sitten aivastuttaa ja kun Päivin kyyti tuli häntä noutamaan sain sovittua että mopomies vei minutkin kotiin toiseen savitaloon. On se aika vilpoista menoa kun ilta jäähtyy!
Kommentit