Erkki Aurejärven kirja

Muistelmakirja KOVAA PELIÄ on todella raju lukukokemus, sillä nimi viittaa jalkapalloon, mutta sisältää olennaisesti oikeuslaitoksen rajua kritiikkiä. Erkki A on eläkkeellä HYO:n siviilioikeuden proffan hommasta. Hän on uransa aikana touhunnut fudiksen lisäksi myös kunnallispolitiikassa, jossa kuviossa häneen tutustuin kauan sitten.

 

Tapasimme Mukkulassa, josta retki jatkui Padasjoelle ja aiheena oli sinne suunniteltu ekokylä. Hanke oli suuruudenhullu ja meni sitten puihin, mutta siitä minä opin paljon tulevaa Vihdin ekokylän hanketta varten. Pieleenhän sekin meni osittain, mutta ihan eri syistä. Silloin Eki oli vihreä valtuutettu Hesassa, mutta tietty konfliksi sitten aiheutti siirtymisen kokoomukseen. Tämän kuvion selitys oli mulle uusi juttu.

 

Minulla on kumma tapa tutustua poikkeusihmisiin, sillä jossakin kuviossa tutustuin myös Silvo Kaasalaiseen, joka tohtorismiehenä, kuten EA, joutui poikkiteloin Vantaan kaupungin hallinnon kanssa tilintarkastusasioissa. Hän oli sisäisenä tarkastajana kaupungilla, mutta joutui hommastaan pois oltuaan liian kriittinen. Hänestä tuli sitten vihreä valtuutettu ja tapasimme sattumalta Senaatintorilla toissa kesänä jossakin kansanjuhlassa. Myös Silvo teki pamfletin asiastaan, mutta tämä Ekin kirja ei ole mikään kevyt pamfletti, vaan avoin haaste. Hassu juttu, että koppasin sen kassiini kirjaston uutuuksien esittelystä ja olin varmaan kirjan ensilukija.

 

Rajua nuoruuttaan peittelemättä EA kertoo mutkikkaan tiensä lakitieteen proffaksi ja siitä sain yhtymäkohdan ajatella meidän nykyistä ministeriä, Janne Vapaavuorta, jonka nuoruus myös oli aika myrskyistä ja rikosten sävyttämää. Sukulaistyttö oli samalla vuosikurssilla ja pitää Jannea ihan roistona. Silti heppu on juristi ja ministeri. Koeteltu kansalaiskunto?

 

Aurejärvi tuli tunnetuksi tupakkaoikeudenkäynneistä ja kirja kertoo niistä hyvin ja tarkasti. Kohauttavaa on, että kirjailija haukkuu ronskilla tavalla oikeuden juristeja, luennehtien näitä tyhmiksi, laiskoiksi ja kelvottomiksi töihinsä. Tavis ei uskaltaisi tällaista tekstiä kirjoittaa, mutta voikohan ollakin tarkoitus, että Eki haastaa nämä ihmiset tarkoituksella. Jos nimittäin joku vetää herneet nenään ja haastaa hänet kunnianloukkauksesta, hän pääsee tuomaan esiin ne virheet joita kysein tuomari teki työssään.

 

Kirja pöllyttää kaikki oikeusasteet ja luettelee nimillä kaikki epäpätevät tuomarit. Toisaalta kirjassa saavat kehuja pätevät juristit, nimillä ja perustellen. Kirjan lukijalle jää kyllä kaamea olo siitä, miten sattumanvaraista ja arpapeliä oikeusasteiden tuomiot ovat. Saa käsityksen siitä, että kun tuomarin oma käsityskyky ja erikoislain tuntemus ei riitä tapaukseen, hän varmuuden vuoksi hylkää syytteen. Mutta perustelut ovat usein hatarat ja niiden taso surkea Ekin mukaan.

 

Tupakkaoikeudenkäynnit olivat erikoistapaus ja siksi EA niitä lähti vetämään. Niissä tapahtui selvästi oikeusmurhia ja suuria vääryyksiä. Niitä tehtailivat epäpätevät tuomarit, jotka eivät ymmärtäneet syytteen olennaista ydintä ja sekoilivat sivuasioissa.

 

Nyt on todella mielenkiintoista odottaa, josko joku mätkimisen uhreista uskaltaa haastaa kunniaansa loukanneen teräväkynän, sillä silloin hän saa sellaisen pöllytyksen, jota Suomessa ei ole nähty. Jos kukaan ei haasta, se taas osoittaa Aurejärven olleen oikeassa. Siksi tämä raju tyyli ja karmea esitystapa. Mutta juristi tietää milloin saa viiltää sanan säilällä. Hän ei kai loukkaa yhtään lain pykälää, vaikka haukkuu kaikki tuomarit maan rakoon nimeltä mainiten.