PopUp -rafla Veikkolassa

Hieno idea, joka on fiksuutensa vuoksi levinnyt maailmalla. Tiedot kertovat että päivän toimivia ravintoloita ja kahviloita toimi tänään 20.5 jo 16 maassa. Ihmiset ottavat ilolla vastaan tällaisen vähän anarkistisen jutun, jossa annetaan piut-paut kaikenmaailman terveystarkastajille ja muille lupia vaativille. Suomessa ainakin hygieniataso ja osaaminen on sen verran korkealla, ettei ole vaaraa ruokamyrkytyksistä. Jossakin etelämmässä, kuten Egyptissä on ravintolaperinne niin vanhaa, että sinne voi olla vaikeata istuttaa hygieniapassia ja sen ideaa. Nyt vietettyäni Luxorissa yhteensä 12 kk talvisaikaan ja siellä katukeittiöistä syöneenä, en ole mokomasta huolissani, sillä yhtään ripulia en ole kadulta ostetusta sapuskasta saanut. Sen sijaan olen kärsinyt yhden pahan ripulin, kun olimme puolihoidossa hotellissa ja söimme pöytäliina-ravintoloissa.

Tämän päivän kokemus oli kiva ja kannatettava. Henkka Halme kavereineen oli järjestänyt Veikkolan kartanon päärakennukseen kertakäyttöravintolan. Meny oli sellainen, että aluksi vieras sai lasin kuohuvaa ja sitten lautaselle juustopiirakan palan mansikkahillon kera. Sulapalana oli täytetty juusto- tai kinkkutoast kevyen salaatin kera. Päälle kahvia upeassa puutarhamiljöössä. Ei ihme, että paikalle kertyi väkeä noin 200 ja ruoka riitti nipin-napin. Itse olin touhussa mukana hiukan sivusta vedettynä, sillä vein yläkerran kirpparille tarjolle koristeellisia egyptiläisiä huiveja. Niiden menekki oli tosin surkea ilmeisen ylihinnoittelun vuoksi. Ihmiset kun ovat tottuneet ostamaan kirpparilta vain muutamilla euroilla.

Ennen homman alkua otin työkseni hoitaa autojen parkkeerauksen ohjaamisen avaralle pihalle. Siellä alkoi olla ohjaukselle tarvetta, sillä autoja tuli yhtenä ryöppynä yli 50, 1kpl moottoripyörävieras ja 4 fillaristia. Kun lähdin itse toastille, tuli vieraita vielä lisää, mutta kun alkupään tulijat jo lähtivät kotiin katsomaa jääkiekkoa, mahtuivat myöhäisemmät tulijat jääneisiin ”ruutuihin”.

Kuulin radiosta ennen lähtöä että samanlaisia improvisoituja ravintoloita oli syntynyt satoja. Useita yrittäjiä haastateltiin monena päivänä radiossa. Sympaattisin idea oli kahden lapsen, 3 ja 5-vuotiaan mehukiska jossakin Helsingissä. Viime keväältä muistan idean, jonka joku toteutti Kalliossa. Ravintola tarjosi vain paria laatua voileipiä, mutta sijaitsi jossakin kerroksissa. He käyttivät Luxorista tuttua korihissiä, jolla ikkunasta laskettiin kadulle tarjottavat ja raha kulki korissa taas ylös. Jotkut olivat innostuneet tekemään erikoisempiakin tarjottavia ja niihin omia reseptejä. Joku tarjosi itse pyydettyä haukea tyyliin ”fish and ships”. Kuulin myös eräästä rohkeasta kokeilusta, jossa Viikissä oli tarjolla paahdetuilla sirkoilla höystettyjä voileipiä.

Veikkolan kartanossa tapasin vanhoja tuttuja kyliltä, osa muuten vaan tuttuja, osa politiikan piiristä. Tunnetuin vieras oli ex-pääministeri Matti V, joka saapui aika myöhäisesti. Kun näytti siltä, että vieraat vähän arastelivat häntä, yritin pelastaa tilannetta ja menin juttelemaan. Aloitin kertomalla sen, että olin juuri keittiössä kertonut tarinan muutaman vuoden takaa. Kerroin hänellekin muistelukseni tilanteesta, jolloin eduskuntavaalien kampanjan aikoihin hänellä oli Nummelassa vaalitilaisuus yhdessä Merikukan kanssa. Siihen aikaan liittyi kaikenlaista supatusta, mutta jätän sen sivuun. Vaalitilaisuudessa kysyin Matilta, milloin Suomi luopuu hehkulampuista, kun Australiassa oli juuri tehty sellainen päätös. Silloin hän vastasi, ettei Suomessa mokomaa edes harkita, koska sille ei ole tarvetta. Hänen mukaansa hukkalämpö pohjoisessa maassa ei varsinaisesti mene hukkaan, vaan tulee lämpönä hyödyksi. Puolittain oli Matti oikeassa, mutta silti menee hehkulampuista valtavia määriä harakoille meilläkin. Hän muisti tilanteen ja naurahti siihen, että silloin hänellä pääministerinä ei ollut tietoa, että EU jo silloin suunnitteli direktiiviä, joka aika pian sitten astui meilläkin voimaan hänen kaudellaan. Sen myötä asteittain on luovuttu hehkulampuista ja siirrytty energiaa säästäviin lamppuihin, ja viimeksi vielä LEDeihin. Pahaksi onneksi alkuajan e-lamput olivat niitä hitaasti syttyviä ja osa huonolaatuisiakin. Huono maine e-lampuilla on rasite vieläkin, mutta tiedän Egyptin kokemuksistani, että siellä on kaupan lamppuja, jotka syttyvät heti kirkkaaksi. Ehkä isot markkinat, vaikkakin siellä vapaaehtoiset, ovat turvanneet paremman laadun. Suomi on sen verran pieni markkina, että tänne ei ensi alkuun saada parasta laatua. Iso paha markkina-HUKKA on päättänyt, että sinne pieneen syrjäiseen maahan kelpaa huonompikin kama, myydään sinne kakkoslaatua ja kokeilusarjat.

Juttelin siinä Matin kanssa ja sitten jo uskalsivat muutkin. Eräskin nuori pari tuli juttelemaan ja otatti kuvia tilanteesta. Matti sanoi, että facebook-kutsussa oli sanottu, että tuo ystäväsikin mukaan. Hän ei kuitenkaan rohjennut kutsua FB kavereitaan mukaan, olisi voinut ruoka loppua kesken.

Kerroin seurueelle, että upeassa järvimaisemassa näkyvän Papinsaaren rantamännyssä on jo useana vuotena pesinyt kalasääksi. Matti totesi, että nyt jo iso lintu uskaltautuu pesimään näin etelässä ja vilkkaan Hiidenveden äärellä, kun häirintä on vähentynyt. Kannan kasvuun vaikuttaa myös se, että DDT:n kaltaiset myrkyt ovat vähentynee luonnossamme.

Kävin välillä remonttitalkoissa ja katsomassa Suomi-Venäjä matsin, joka päättyi surkeasti, ja sitten palasin hakemaan myymättömät liinani. Siellä sitten kertailtiin tapahtumia ja keskusteluja. Yksi kestovitsi oli, että kokoomuslaisena tunnettu isäntä sai epäilyjä puoluekannan vaihtumisesta, kun paikalla oli nähty useita kepulaisia Matin lisäksi. Mutta Henkka valitti, että oli ollut paljon demareitakin! Seijan Globe Hopen kamoja oli kirpparilla ja taisi hän itsekin vilahtaa kerran paikalla, joten meitä oli sitten pari julkivihreää. Piilovihreitä tiedän olleen paljonkin!

Joku lehtijutussa oli vahingossa nimittänyt tapahtumaideaa Pin Up ravintoloiksi. Täytyy vain toivoa että monet muutkin innostuvat pitämään kerran ravintolaa ja sitten tauon jälkeen uusimaan homman. Kokemus opettaa ja kun porukat tottuvat ilmiöön, uskalletaan varmasti lähteä kokeiluihin mukaan. Päivä aikana ehtii hätäisesti syödä parissakin paikassa, riippuen annosten sopivuudesta päivä kiertoon. Radiossakin yksi puheenaihe oli, että alkoholin tarjoaminen on jutun kriittinen kohta. Asiantuntija sanoi, että asiasta voidaan päättää vain tapauskohtaisesti. Ystäville ja vieraille voi aina tarjota drinkin, mutta siitä ei saa ottaa maksua. Rajanveto menee kai siinä hinnoittelussa. Jos tämä ravintolapäivä yleistyy, niin kuin toivon, ei millään viranomaisella riitä voimia katsastaa paikkoja ja pohtia lupia. Juuri siinä piilee idean hienous. Kerran vuodessa voidaan yhdessä rikkoa kaikkia ravintoloita ja pippaloita koskevia määräyksiä, hurraa! Pidetään vaan hauskaa yhdessä. Tänään Vihdissä sääkin suosi, kaunis auringonpaiste upeassa puutarhassa kruunasi tapahtuman.