ti 28.12.2010 häätanssit

naiset aurinkorannalle, minä parturiin. Illansuussa oli sovittu myöhäinen lounas tai aikainen illallinen klo 17, Aishan muslimikotiin. Yasser tuli hiukan etuajassa ja Leenakin löytyi pienen sekoilun jälkeen. Sittenkin oltiin vartti etuajassa ja jäi aikaa ihmettelyyn pikkukadun varteen. Kulmassa oli sepän paja jossa hän korjaa vossikoiden kärryjä. Menossa oli uusien kurasiipien asennus vanhaan kärryyn. Paja oli pimeä ja musta, kuten ne tapaavat olla, mutta tässä ei ollut yhtään lyhtyä! Ilta hämärtyi ja siinä vaan äijä takoi ja smirkelöi melko pimeässä. Tarjosi käsipäivää ojentamalla nokisen näppinsä ranteen minulle, johon läppäsin. Siihen tunki englantia sopottava vanha ukko, minua ainakin 10v. nuorempi. Ukko selitti että tässä on "kärrytehdas" ja pieneten selostusten jälkeen ojensi kouransa pyytäen jelppiä. Annoin 2 kolikkoa joita hän jäi ihmettelemään.

Eipä päästy kuin 10 m ja siihen tölmäsi 4-5v. tyttönen käsi ojossa. Irma heltyi antamaan pari ruskeaa pikkurahaa eli yht. punnan. Tyttö riemastui ja kirmaisi lapsilaumaan kiljuen onneaan. Seurauksena tietysti, että koko kadunpätkän kakarat ryntäsivät kimppuumme ja minulla oli aika työ häätää muksut pois kimpustamme. Jos olisi rahaa ryhtynyt jakamaan, olisi kohta ollut isompiakin kännyjä ojossa. Siinä oltiinkin jo "Aatun" ja Aishan himan nurkalla, jossa ruskea varsa söi apetta. Naapurina on vossikkakuski.

Siinä muutama minuutti katselimme hevosta ja kun kello oli 5 vaille, aloimme kivuta ja siinä sitten olikin isäntä vastassa. Perhe oli vastassa OH:ssa, johon aina ensiksi tullaan. Myös Aatun äiti tuli esittelyyn, joka ei ehkä ole ihan kaikilla perheillä tapa. Tytöt olivat päiväunilla, sillä heillä on pitkät ja raskaat koulupäivät, jonka vuoksi oli poikkeusjärjestely, että jaksoivat valvoa kanssamme. Normaalisti tyttöjen on aika mennä sänkyyn iltaseitsemältä, sillä herätys on aamuseitsemältä.

Isännän ja äitinsä tekemä ateria oli tosi hyvä, kiitos. Pettymykseni oli suuri, sillä edelliskerralla lennelleet lepakot eivät olleetkaan liikkeellä enkä saanut tietooni niiden ääntelyn hertsilukua ikkunasta, jotka olivat auki kun sää oli leppoisa. Poispäin tullessa oli kuskinaapuri palannut töistä ja laiha valkea tamma söi kujalla. Ei ole häävi kunto hepalla.

Yasser haki sitten ennen kahdeksaa, kantoi ylös viinilaatikon ja palautti Leenan Gaddisiin.

Minä olin tilannut hieronnan 20.30 ja hiukan myöhästyinkin. Mikrobussi nimittäin lähtikin TV-kadulta oikealle jossakin maston paikkeilla, eikä ajanutkaan tuttua reittiä asemalla, joten jouduin kävelemään joitakin satoja metrejä lisää. Jännä juttu oli, että pikkukuja oli katkaistu teltalla, jossa viriteltiin musiikkia. Tuoleja oli aseteltu 30-metrisen teltan molempiin päihin ryhmiin siten että katselusuunta oli teltan keskelle, johon oli jätetty tyhjä tanssitila. Mennessäni puolen metrin sivukujannetta teltan ohi, alkoi porukkaa kertyä telttaan ja mökämusaa viriteltiin. Hieronta oli hyvä ja kerron siitä lisää erikseen. Kyselin hierojalta, jonka kielitaito on aika vajaa, asuvatko hääparin suku taloissa ja vastaus oli tietysti, että asuu. Ehkä olikin tyhmä kysymys, sillä paikka ei ollut mikään juhlatila vaan tavallisia asuntoja ja pikkuputiikkeja. Hänkin pahoitteli musan volyymiä, sillä ämyrit olivat komea pino isoja kaappeja ja säädöt kaakossa. Kun hierojalla ei ollut antaa rahasta takaisin, sovimme että maksoin 100, jossa puolet oli seuraavaa kertaa etukäteen.

Palatessa astuin rohkeasti teltaan, jossa valkopaitainen nuorukainen seisoi juuri siinä nurkassa tuolilla ja viritteli ilotulitetta kädessään. Kun se paukahti ja leimahti, kaikki taputtivat ja hurrasivat. Sitten porukka huomasi, että turisti pällistelee teltan kulmalla ja vaativat minua sisään ja mukaan tanssiin. Valkopaita asetettiin "parikseni" ja muut nuoret miehet tekivät ringin ympärille. Pakko oli ottaa muutama tanssiaskel. Onneksi oli tämä kansainvälinen tanssi, jossa ei kuvioita tarvitse osata, kunhan vähän taivuttelee polvia. No, onneksi se kesti 30 sek ja pääsin pois. Porukassa ei ollut kielimiehiä, joita tavallisesti tulee paikalle, kun turisti ilmestyy. Siksi en päässyt kyselemään seremonioista ja edes sitä, oliko valkopaita sulhanen vai seremoniamestari, best man tms. Morsianta en ainakaan havainnut ja etukäteistieto oli, että saattavat ilmestyä paikalle myöhäänkin. Kyllä kai sulholle hääpuku olisi hankittu, joten olisiko ollut pikkuveli? Vastapäätä istuvia naisvieraita kuvasi joku isolla vanhanaikaisella videokameralla ja taisin minäkin tulla nauhalle. Naiset olivat maalattuja, ihan kauniita nuoremmat, mutta aika vaisuja. Samanlaista riehakkuutta kuin nuorten miesten puolella ei ollut, vaan istuivat vaisusti hymyillen. Lapsia oli parikymmentä jo tanssimassa. Yhteensä väkeä oli 21 paikkeilla toistasataa.

Aisha kertoi yhtäpitävästi muiden kanssa, että häihin voi hyvin mennä kuokkimaan, kutsumatta. Niihin siis kutsutaan mukaan kunhan menee norkoilemaan nurkille, sillä se on tapa täällä. Myöskään lahjoja ei anneta eikä odoteta, ei myöskään rahaa. Siis sekaan vaan ja alustava suunnitelma onkin, että jos ylihuomenna häitä möykätään lähistön pysyvässä juhlapaikassa, fudisstadionin kulmalla (käynti Medina puolelta) niin menemme mukaan juhlimaan ainakin hetkeksi. Toivottavasti olisi kielimiehiä paikalla, sillä kielinaisia ei kuitenkaan ole esillä, vaikka joku hyvin taitaisikin englantia. Ja varmasti on kameratkin meillä mukana. Perjantainakin ehdimme mukaan. sillä juuri ip sovittiin, että veneristeily uutta vuotta vastaan ottamaan alkaa klo 10.30 pm.