luxor 98.2010 Hein 53

Hein kutsui suullisesti ja Myriam textarilla 4.1.2010 Heinin 53-vuotis-synttäreille kuppilaan.

Kävin siinä sisällä ensin ja annoin pikku lahjani, Irmalta joululahjaksi saamani golfarin joulusaappaan, jossa oli 20-30 tiitä ja joulupukin kuvalla varustettu pallo. Oiva lahja golfia aloittelevalle. Lisänä oli kuppilaan tarkoitettu, painettu joululiina, jonka vaimo oli joulua juhlistaakseen kantanut kotoa. Toivottavasti se oli tehty Suomessa, ainakin sanoin niin. Totesimme, että sitä tarvitaan ensi jouluna.

Pistäydyin välillä parturissa ja palasin sitten syömää kuppilaan ennen "virallista" vastaanottoa klo 16. Kuppilaan pistäytyi suklaanruskea nainen samanvärisen, noin 10 v. pojan kanssa. Olivat käyneet kuulemma lähes joka päivä pojan halusta, sillä hän sai paikassa lettuja ja hampurilaisia. Nyt meni dieetticokis ja 2 lettua vahvasti sokeroituina. Puhuivat brittienglantia ja jutusteltiin tavan mukaan. Kertoivat lähtevänsä 4 pv risteilylle Assuaniin. Arvelin että liikkeellä oli mummo lapsenlapsen kanssa, mutta Hein arveli että voipi olla äitikin. Mutta sitä ei kumpikaan ole voinut kysyä. Poika sanoi olevansa Heinin kuppilan paras lettuasiakas, ehkä olikin?

Syömässä pistäytyi myös homopari (arvaus), sillä he olivat aika epäsuhtaiset. N.50 v lihava, mutta siisti mies ja n. 25 v. aasialaisen näköinen, siisti nuorukainen.

Siinä 16 paikkeilla alkoi sitten porukkaa kertyä pikkuhiljaa synttäreille. Ensin saapuivat jo aikaisemmin tapaamani, hollantilaisrouva arabi-englanti-koulua käyvän tyttärensä kanssa. Olisiko tytön isä arabi, sillä mikä olisi muutoin motiivi lähteä teinityttönä Luxoriin opiskelemaan, äiti esiliinanaan. Tyttö vähän autteli keittiössä ja paistoi itselleen letun. Heti perään tuli toinen holskutäti tuoden paistamansa omenapiirakan. Pari tummaa nuortamiestä toivat kukkia ja pienen paketin, joka osoittautui saippuaksi ja samalla n 60+ holskumies tuoden Omar Khjaggam roseviiniä ja mukana "autokuskinsa", paikallisen nuorimies Armadan. Hän luki etiketistä runon, joten arvaan, että sillä tavoitellaan harhautusta ja ratsastetaan runoilijan nimellä, vaikka väärin kirjoitettuna. Samaa täällä harrastetaan kaikkialla.

Perään tuli Liz, hoikka, pitkä britti, joka asuu lähellä ja on selvästi reumaongelmiaan hoidattamassa täällä kuumassa ja kuivassa. Asuu siellä Jolie Villen suunnalla kiinteistövälittäjä OASIKsen lähellä. Kaikki vuorollaan antamassa poskisuukkoja, paras 5 kertaa, yleensä 3.

Jutustelu oli koko ajan vilkasta, sillä porukka tunsi toisensa, mutta yleensä puhuttiin englantia, jota kaikki osaavat. Holskumies ja kuskinsa istuivat mun pöydässä ja tämä vilkas ukko piti puhetta yllä, naiset säestivät. Vetivät välillä röökiä sisällä, edes lupaa kysymättä. Kai se on heillä tapana, enkä viitsinyt minäkään edes kertoa että meillä se olisi kiellettyä. Juuri ennen kuin lähdin tuli 17 jälkeen sveitsiläinen, pitkä, hoikka, nuorena kaunis nainen, nyt 60+ iässä sen voi vieläkin arvata. Opettaa täällä jotakin joillekin, ilmeisesti aikuisille nuorille. Ryhmä kasvoi vielä kolmella, hollantia ja ranskaa puhuvalla 60+ naisella. Ehdinkin jo pohtia, että nämä vaihdevuodet ohittaneet naiset eivät ilmeisesti olleet enään brittinaisten yleiseen tapaan hoidattamassa sukupuoliterveyttään. Kai motiivit ovat muita, ehkä vain halvempi elämä lämmössä. Eläke riittää selvästi paremmin täällä kuin Euroopassa, EU:ssa. Ja kun naisia on tällainen iso ryhmä, on sosiaalista elämääkin tarjolla. Näin helposti se on minullekin avautunut, mutta pitää vähän osata tätä yleiskieltä, rohjeta puhua ja olla avoin tutustumaan ihmisiin.

Kirjasin keskustelusta otteita, sillä sinä vilahtelu tuttuja asioita.

Selvitettiin asuinpaikkoja, sillä ihan kaikki eivät olleet tavanneet tai jutelleet. Holskumies on asunut 2 vuotta länsirannalla, Ramlassa. Kotoisin Amsterdamista. Oli nähnyt tv:ssä jutun wieniläisestä ekoarkkitehti Hundertwasserista, jonka töistä minäkin olen lukenut. Hän ei ollut kuullut ennen ja kertoi laajasti näistä erikoisista ideoista joita Wienissä on toteutettu. Käsiteltiin TALENT ohjelma ja sen voittaja, tämän lyhyt ja tukeva naisentanttara Susan Boyle. Joku kertoi että hän on kehitysvammainen, joka on asunut 41 v. asti vanhempiensa kanssa. Upea lauluääni tällä ihmenaisella. Amsterdamin mies kertoi, että on nähnyt täällä telkkarista enemmän asioita Belgiasta, kuin koskaan kotimaassaan. Täällä siis näkyy lautasantennilla satoja kanavia, myös Hollanti-Belgia. Mun telkussa on kanavanumeroita toistatuhatta ja meni tovi aikaa kun emäntä haki Aljazeeran esille.

Rouvat haukkuivat Arkwrightin piirakat mauttomiksi ja rasvaisiksi, turhan makeiksi. Joku kertoi kauhustaan, kun oli nähnyt Omarissa torakan ja häipyneensä paikasta pikavauhtia viimeisen kerran. Nimike oli mulle outo, mutta tarinan juonesta ja imitoinnista päättelin torakaksi, kun oli kuulemma n. 5 cm pitkä. Juttuhan pitää saada hyväksi pienellä värityksellä, ei se muuten tehoa. Oliskos tarttunut tämä "storyteller" vivahde? Joku kehui uutta "Cash and Carry" -kauppaa, joka pitäisi löytyä kadulta, jonka varressa on tuttu Morris-hotelli ja joka katu päättyy lähelle Omar-markettia. Löytyy varmaankin, kunhan käveleskellään. Lähellä pitäisi olla uusi Polar-hotellikin. Koptien kaupassa on kiinteät hinnat, joka on suuri etu ja helpotus.