torstai 4.11.2010

Eipä matka tähän asti ole juhlaa ollut vaan rankkaa matkantekoa, vaikkakin kokemusten juhlaa.

Tänään saatiin ensimmäinen aamupala vaikka kevyt, sillä leipää en onnistunut eilen ostamaan ja sama jatkuukin. Lähellä ollut perinteinen leipomo oli hävinnyt eikä pikkukaupoissa täkäläistä leipää ollut enää illansuussa ollenkaan. Kaiken muutoksen keskellä Medinalle "keskuspoliisia" vastapäätä on avattu uusi kiinalaisvaikutteinen ravintola. Täytyy tarkistaa paikka, ruokalista on lupaava.

Hitaan ja laiskan aamun jälkeen koitti vihdoin hetki mennä odottamaani jalkahoitoon. Vanha tuttu Malak teki sen rutiinilla ja hyvältä tuntuu. Gaddisin entinen kirjakauppias lupasi etsiä erään kirjan jota PAK halusi ostaa, yhden tietyn Egyptin historian. Vielä ei onnistunut sekään, mutta lähipäivinä.

Iltapäiväksi oli sovittu tapaaminen kokeneen matkanjohtajan, entisen monivuotisen Niilin-oppaan ja nykyisen pienen matkatoimiston vetäjän, Veli Aleksanterin kanssa. (kts www.velinmatkat.fi) Tapasimme Sonestan aulassa ja lähdimme lounaalle tuttuun Ritsiin parin kulman taakse. "Siellä meidät tunnetaan" kuuluu jonkin laulun sanat. Niinpä, Veli on joskus kääntänyt paikan ruokalistan ja minun partani muistetaan viime talvesta. Eka kala-annos reisussa ja samoin olut, aah !

Veli saatteli meitä pitkän tarinoinnin jälkeen ja poikettiin vielä "kotikadulla" paikalliskuppilaan, jossa hän veti vesipiipullisen savua sisäänsä, me kahvit. Kun valtion sekatavarakauppa oli päivätauolla, mentiin vihannes-ja hedelmäkioskille, jota ei viime talvena ollut olemassa, nyt se on lähin. Sekalaiset hedelmät painoivat pussissa paljon tuntuisesti ja niitä oli 7 sorttia, hinta 20LE.

Veli lupasi selvittää, voitaisiinko päästä yläjuoksulle Edfuun seuraavan ryhmän mukana heidän käyttämänsä laivan kansimatkustajina pikkurahalla ja yöpyä hotellissa. Aamulla voitaisiin liittyä hänen ryhmänsä seuraan katsomaan temppeliä ja kuulla tämän experttioppaan selostuksia. Sitten voidaan päättää jäädäänkö toiseksi yöksi sinne, sillä Annukka haluaisi käyttää aikaa ja kuvata joitakin tärkeitä juttuja temppelistä suunnittelemaansa kirjaa varten. Paluujärjestelyt jätetään auki, taksikaan ei maksa maltaita.

Vettä keittelen kattilassa, uuden valistuneen ohjeen mukaan 20 min, jotta on aamulla jäähtyneenä pantavissa jääkaappiin. Ostovesi tulee turhan kalliiksi ja on painava kantaa, vaikka uusi lähikauppa myykin sen paikallishintaan, 2LE litra. Heti eka kerralla tein nuorelle miehelle selväksi että olen muuttanut Caballan vuokralaiseksi 3-4 kk ajaksi, joten äläpäs kuseta hinnoissa. Asiapohjalla kauppiaan touhu onkin, sillä tavaroissa on hinnat myös meikäläisin numeroin, poika puhuu kohtuullista englantia ja paikka on siisti. Nyt ei tarvitse kaikkea rontata Omarista asti 1,5 km takaa. Ne pikkutavarat joista syntyi ihan muistilapullinen jäävät huomiseen, valtion sekatavarapuodista saa kaiken vakiohinnoilla tinkimättä. Kaupassa vaan tarvitaan hiukan kärsivällisyyttä, sillä myyjät ovat kuin virkamiehiä, hitaita ja laiskoja. On ihan eri tyyli kuin näillä aktiivisilla katukauppiailla.

Lämmintä oli ip, luokkaa 30 astetta. Voipi vielä noustakin, taivas on ihan kirkas tavan mukaan.