luxor 141.2010 muutto

Muutto on aina ikävä homma ja raskas, vaikka tavarat ei painaisikaan. Aamusta aloin pakata, välillä tiskasin, mutta en lakaissut tai pyyhkinyt. Olihan siellä kämpässä 3 viikon pölyt, mutta en jaksanut. Sitten suihkuun ja puhtaat vaatteet päälle. Yhdeltätoista piti tavata Heinin shopissa, mutta häneltä tuli tekstarina puolen tunnin lykkäys, sopi minulle. Sitten pikku viivytys. Soitin roskapussia viedessäni alakerran ovikelloa, mutta ei avattu. Asiat oli muutoin selvät, mutta avain piti luovuttaa, eikä heillä ole postiluukkua, mitäs sitä turhaan, kun ei postiakaan jaeta. Soitin jo Heinille varoituksen, että saattaa venyä lähtö. Soitin kuitenkin annettuun kännykkään, ja isäntä vastasi alakerrasta. Selitti olleensa puhelimessa, kun rimputin kelloa ja luulleensa, että joku muu avaa. Tuli sitten ylös pyynnöstäni ja voin luovuttaa hänelle joitakin juomia, hunajanjämät ja muuta pikku tavaraa, kuten ostamani kattilan, tiskiharjan (kotoa tuotu) pari pyyhettä jne. Vahvistin vielä, että jos terve olen, tulen marraskuun alussa. Edellytys on että joku lentoyhtiö on hengissä ja lentää Luxoriin.

Isäntä lähetti siskonpojan kantamaan laukkua ja mulle jäi vielä kolme kassia, joissa kengät, kirjoja ja lehtiä, jotka molemmat jää tänne ja sitten kangaskassi, jossa on se ripulivalmius, jota en ole tarvinnut, sekä reppu. Vielä pitää tiivistää kun läntee lennolle, onnistuu kyllä. Soitin Yaser-taxille, joka on ainoa joka tietää asunnon sen mörököllin lisäksi. Hän tulikin kohtuunopeasti. Sanoo aina 5 minsaa, vaikka olisi missä silloin ja meni nytkin 10.

Hein ja Myriam tulivat kyytiin ja sitten ajettiin pari juttua. Ensin ABU NAGA-kauppaan Telkkarikadulla. On varsinainen "kodin anttila". Kaikkea mitä asumisessa tarvitaan, muoviesineitä, harjoja, kynnysmattoja, astioita, kristallia, talouskoneita, pyykkpoikia, astiankuivaustelineitä, pikkupöytiä, atk-pöytiä. Haimme uuden kaasupullon, joka sitten annettiin vaihtarina pois, kun haettiin täysi. Se vaihtopaikka oli hurjan savitiilikujan päässä ja katselin taas näitä mutatiiliä, joista yksi aita oli väsätty. Se tuskin pysyi pystyssä. Tämä oli matkan varrella, sivukaupungilla, koska jouduimme ajamaan sillan kautta. Pulloa ei olisi voinut raahata lautalle, painoi kai 40 kg. Näppäsin kuvan parista pikkutytöstä ja annoin kynät palkaksi.

Autossa taas katseltiin sementtisäkkejä autonlavalla. Kuski kertoi että sementtiä tehdään n 40 km päässä, paikassa nimeltään GOFT. Taas näin bussifirman auton, jossa nimi Rahma Transport. Se kääntyy mun päässä heti "rähmä". Tiepoliisilla on tarkastuspisteitä tälläkin reitillä 3 kpl, aitoineen, piikimattoineen ja ampumatorneineen. Pelloilla ahertaa mekkoväkeä ja taas ihmettelin, että sato korjataan käsin, pers pystyssä. Kyllä käy selän päälle asento ja on rasitus käsille.

Matkalla näkyi kyltti, "Susan Mubarakin kylä" ja kysyin mitä se merkitsee. Myriam selitti, että valtio antaa korvausasuntoja ihmisille, joilta jostakin syystä joudutaan talo purkamaan, useimmin kai jonkin historiajutun tai uuden tien takia. Heitä asutetaan näihin kyliin, johon totesin että pressan vaimon nimi on siis puhdas propagandajuttu.

Tätä kirjoittaessani kuulen koko ajan 2-tahtisen dieselin, joka pumppaa vettä pelloille kanavasta. Ennen oli parempi, kun pumpun virkaa hoitivat härät ympyrää kävellen, ei tullut meteliä eikä hajua, mitä nyt lehmän päästöjä. Onneksi sammuttivat vehkeen, kuuluu vain kaskaiden siritys.

Yöllä, kun isäntäpari tuli töistään, kokeilin siirtää näitä illan tuotoksia nettiin, ei onnistu. Myriamilla on käytössään mokkula ja sen kytkin läppäriini ja hän teki latauksen. Voipi olla että jotain vielä puuttuu. Katsotaan aamulla vielä. Jos ei onnistu täältä, menen nettikahvilaan, sieltä onnistuu.