Jo toinen hurja myrsky tänä syksynä. Taas kaatuu metsää ja sähkölinjoja katkeilee. Onneksi ei tarvitse lähteä seikkailemaan maanteille. Valojen vilkkuminen kertoo että jossakin on katkoksia. Verkko vaan on rakennettu niin fiksusti, että kun yksi linja katkeaa, sähkönsyöttö siirtyy toista kautta ja vain välähdys kertoo reitin muutoksesta.

 

Luen toista kertaa ”Alaston apina”kirjan kirjoittajan Desmond Morrisin ”Hellyyden anatomiaa” ja tässä muutama poiminta. Kirja on painettu 1972 ja hän sanoo silloin maapallon väkiluvuksi reilut 3 miljardia. Tämmöisessä yhteydessä tuo kauhea väestönkasvun nopeus aina hätkäyttää. Kyllähän sitä voi katsoa tilastoina, mutta vasta johonkin tuttuun asiaan sidottuna sen tajuaa paremmin.

 

Kirja kertoo havainnollisesti ihmissuhteiden kehittymisestä, tavoista ja niiden taustoista. Äidin ja lapsen suhteesta juontaa moni tapamme, joita ei muutoin voi selittää. Niihin kuuluu esim taputtamien ja halaamiset ja niihin liittyvät tavat ja eri versiot. Hän kirjassaan kuvaa lähinnä omien havaintojensa pohjalta ihmisen toimia ja lisäksi hän on tutkinut tuhansia valokuvia, joita vertaillen on vetänyt johtopäätöksiään.

 

Hän väittää kuitenkin että yleensä miehet eivät kulje käsikädessä tai kainalokoukussa. Mutta kuitenkin sitä tapaa näkee paljon Egyptissä, missä olen usein nähnyt nuoret miehet käsikädessä. Samoin miesten väliset poskisuukot ovat tavallisia. Ei tannut Desmond käydä arabimaissa, missä tavat eroavat kai sitten aika paljon. Kuitenkin hän kertoilee kirjassaan esimerkkejä Etelä-Amerikan jalkapallofaneista yms.

 

Nämä nykyiset maalituuletukset fudiksessa ovat kehittyneet ihan villeiksi ja älyttömiksi. Kaikenlaista paidan poisrepimistä, joka sittemmin kiellettiin siksi, että pelipaidan alle oli usein pantu oman sponsorin logo, joka näin sai vahvasti huomiota. Se taas ei miellyttänyt firmoja, jotka sponssasivat kisoja. Tottakai onnistuminen purskauttaa hurjasti andrenaliinia, mutta ei sitä ennen noin näytetty. Vaan nyt pitää erottua ja keksiä omia tuuletusideoita, sillä futaaja on nyt tuote joka markkinoi itseään.

 

Ilmankos ovat näiden ammattilaisten siirtopalkkiot ihan poskettomia. Jalkapalloseurat ovat lirissä, kun mitkään tulot eivät kata huippujätkien ostamisen kuluja. Luin jostakin järkevän, vanhan urheiluvaikuttajan lausahduksen, että urheiluun liittyvä mainonta pitäisi kieltää. Taitaa vaan olla myöhäistä, ei onnistu. Mutta melkoiseksi pelleilyksihän tuo ”urheilu” on mennyt.

Vihti-Seura julkaisee Pertun posti-lehteä, joka on hyvin toimitettu. Kiinnostavia ja monipuolisia aiheita ovat aina löytäneet. Kiitos vaan Markku ja kaverit. Seura järjestää Vihtipäivän yhteydessä Pertun Pidot, jossa teemallisesti syödään vanhan ajan menuu, joka vaihtelee eri vuosina. Itse olen ollut vain pari kertaa mukana. Hauska pikkujuttu on, että satuin mukaan kuvaan jota on usein käytetty näissä kotiseutujutuissa. Kuva on näpätty Vanhankirkon raunioilta, jossa olin seuraamassa Laudes-aamukirkkoa muiden mukana.

 

Sen 1400 luvun lopulla rakennetun kivikirkon korkea pääty romahti alas kovassa myrskyssä kun nuukat isännät olivat purkaneet katon ja muun sisustuksen ja myyneet puutavarat huutokaupalla. Katto olisi tukenut päätyseinää. Pertunpäivä on otettu juhlapäiväksi siksi, että sinä päivänä vihittiin Vihdin seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Martti virkaansa 1507. Kun googlasin Perttua laajemmin nousi esiin Pertunmaa, jossa Perttu on voimallisesti esillä. Vihti on mainittu pitäjänä jo 1433 eli on paljon vanhempi kuin Helsinki, Tampere tai Vaasa.

 

Se vanha kirkko oli hylätty huonon kunnon vuoksi ja huono kunto johtui tietysti siitä, ettei siitä pidetty huolta, sillä monet saman ikäiset kirkot ovat muualla säilyneet. Lohjalla on upea sisältä koristemaalattu kirkkosali ja kävin viime kesänä Hannun kanssa retkellä Tyrvään kirkossa. Upeita vanhoja muistomerkkejä. Nuukuus, riitely ja kateus ovat tälle seurakunnalle olleet tyypillisiä jo menneinäkin vuosisatoina.

Myrsky ja salamat polttivat uudemmankin kirkon ainakin kerran ja vain kunnostettavana ollut alttaritaulu säästyi ekasta palosta.