Jaba halusi tarjota lauantai-iltana läksiäisiksi aterian, koska hän oli nyt saanut palstaltaan ensimmäiset hennot salaatit, jotka sitten saivat tärkeän symboliroolin pöydässä. Tarjolla oli riisillä täytetty kyyhkynen, perunasoppaa ja sitä vihreää ohutta, sitkeää kastiketta, tietysti hyvän leivän kera. Kiitteli meitä kaikkia henkisestä tuesta ja myötäelämisestä. Lähettettiin sieltä vielä Päden läppärillä terkut Hannulle, jossa Jaba kovasti kiitteli Hannun apua ja takasi hänelle aina majapaikan ykkösvarauksen. Vitsinä hän vielä toi pöytään Hannulta jääneet paperipyyhkeet ja vesipullon, kun tiesi ettemme voi juoda hanavettä ilman seuraamuksia.

Jaba on innoissaan uusista asioista joita hän saa ja joutuu opettelemaan uudessa fellahin roolissaan. Luetteli mitä kaikkea hän tulee kesän aikana istuttamaan ja hedelmäpuita. Ensi kaudella meillekin on kai tarjolla ekat guavat ja viinirypäleet, mutta mangoja ja mandariineja saa vielä odottaa muutaman vuoden. Juteltiin siitä, miten erilaista on sadon odottelu täällä kuin Suomessa, ainakin rytmi ja lajikkeet ovat ihan eri asia. Kuiva ja kuuma kesä edellyttää ihan omia lajikkeita ja talvi on hyvää satokautta monelle kasville.

* *  *

Hassan kutsui lounaalle sunnuntaina. Juhlallinen ateria, ja taas saatiin kyyhkyä, joka kai on se juhlajuttu perinteisesti. Taxilla piti mennä kun kuumassa ei huvita hikoilla 3 km. Isäntä kantoi ruuat pöytään ja toimi tarjoilija-hovimestarina. Kaikki oli viimeisen päälle ja ruoka hyvää, mutta emäntä pysytteli piilossa, kai omaa ujouttaan. Osasyy lienee kielitaidonkin puute. Mutta eilen se ei vaivannut savitalon emäntää joka kätteli mennen-tullen.

Saatiin kotiin viemisiksi jättipussilliset makeita pikkuleipiä ja niiden pakkaamisesta tulee pikku pulma.