Politiikan taju

Kun katselee touhua mikä on menossa Thaimaassa, voi vain surkutella sitä, että maahan ei ole ehtinyt kehittyä yleistä politiikan tajua. Nyt kansa on noussut hallitusta vastaan ja saanut periaatteessa tahtonsa läpi. Mutta kaduille tulvinut rahvas ei ymmärrä sitä, että maa ei voi olla ilman hallitusta ja kun jo on luvattu uudet vaalit ja parlamentti on hajalla, ei pääministeri voi noin vain loikata sivuun.

 

Sellainen olisi vaarallista, sillä valtatyhjiöt täyttyvät aina. Tottakai voidaan nähdä että Sinawathran perhe on pyörittänyt maan hallintoa ja tehnyt kaikenlaista väärää. Sehän nousi valtaan aikanaan juuri köyhälistön äänillä, jotka se turvasi antamalla kaikenlaista pikku etua maalaisille ennen vaaleja ja kun sitten keskiluokka edellisissä mellakoissa savusti veljen ulos. Mutta tämä ovelalla operaatiolla nosti valtaan pikkusysterin joka nyt on lirissä.

 

Mekkalointi vaan vahingoittaa maan etuja ja se olisi viisasta jäähdyttää ja odottaa vaaleja, mutta ei taida onnistua, kun jengi ei ymmärrä omaa parastaan. Nyt pitäisi opposition johto ottaa ohjat ja rauhoittaa tilanne.

 

Hyvin samanlaisia tapahtumia on koettu Egyptissä, kun demokratiaa harjoitellaan. Eikä demokratia taida koskaan onnistuakaan noissa arabikulttuurin maissa, joihin se ei oikein istu ikivanhojen perinteiden vuoksi. Sama on meininki Ukrainassa, jossa on aina totuttu vahvaan käskijään ja kun ne sitten keskenään tappelee vallasta, on kansa ihmeissään eikä osaa tehdä oikeita asioita. Korruptio sitten vahvasti sotkee asioita näissä heikon hallinnon maissa ja sehän on yleensä sytykkeenä kansan raivolle.

 

Vaikka Suomi on melko nuori demokratia noin koko maailman mitassa, on meillä jo sentään vankat perinteet hallinnossa ja parlamentarismissa. On aika ovela ajatus että parlamentarismin mallimaa Englannissa ei ole ollenkaan kirjoitettua perustuslakia, vaan kaikki tapahtuu ennakkotapausten mukaan. Siis kun oikeutta on käyty vuosisatoja on niistä kertynyt vahva oikeustapa ja sillä mennään.

 

Kyllähän kirjoitettu perustuslaki kuulostaa ainoalta oikealta tavalta hoitaa asioita, mutta maissa jossa kansa ei osaa lukea, se on aina hiukan hontelolla pohjalla. Afrikkaa vaivaa vielä, että vanhat siirtomaavallat ovat painaneet voimakkaan leimansa kaikkeen, varsinkin juuri hallintoon ja sehän ei ollenkaan ota huomioon kieli- ja klaanirajoja, ei eri kansojen elämäntapoja. Se myös aina nostaa valtaa rikkaammat, lukeneiston joka on oppinut hallinnon kielen, englannin tai ranskan. Eikä se niissä vanhoissa sortajamaissa ole ollut kovin kehittyneet valtarakenteetkaan, vaan aika vanhoin menetelmin mennään. Näistä vanhoista Ranskan metodeista on paljon siirretty EU:n hallintoon joka toimii monesti aika huonoin systeemein.

 

Mutta se on sanottava noiden keskieuroopan menettelyissä toimivan paremmin, että otetaan herkemmin poliittinen vastuu kun on mokattu ja erotaan tehtävistä nopeammin kuin Suomessa. Aiheesta juteltiin Latviassa, jossa pääministeri erosi kun Maxima-ketjun tavartalon katto romahti. Kun maan hallinto on vielä kehitysvaiheessa, eikä jokin rakennusvalvonnan tapainen järjestelmä ole loppuunsa hiottu, johtaa vastuu kovin korkealle, joka tuntuu meistä oudolta. Eihän pääministeri vastaa rakentamisen laadusta! Mutta jos hallinto ei ole kypsynyt eikä ole niistä asioista vastaavaa tahoa, niin näillä mennään.

 

Eri juttu on sitten nämä seksiskandaalit, joiden vuoksi ukot luopuvat asemistaan, kun tilanne vaatii. Ja poliittinen vastustaja heittää uhrin lehdistön raadeltavaksi noissa kaksinaismoraalin kuvioissa. IMF:n ranskalainen pomo joutui liriin ja erosi, kun kärytettiin, ehkä aktiivisesti ja lahjoen syytteet. Politiikka on raakaa ja toisen heikkoudet käytetään hyväksi. Meillä sentää Ike sai aika rauhassa sauhuta ministerinä textaillen Tuksulle ja muille, ennen kuin Jyrkin kantti petti. Mutta ei ole Ike oppinut vieläkään. Mitenkähän sen eukko kestää?

 

Nyt on sitten menossa politiikan siivousviikot, joiden puitteissa Sipilä keräsi suosiota kun sanoi että enää ei jaeta paikkoja jäsenkirjoilla. Mutta ei taida se sana pitää todellisuudessa, kun paine vanhaan jakopolitiikkaan on suuri. Olisi jo aika luopua siitä, mutta Vanhasen luoma kuvio, että nimittävä ministeri saa itse päättää, vahvisti vanhaa sulle-mulla touhua ja kun muut sitten pääsevät valitsemaan, on kiusaus todella suuri siihen, että annetaan vahingon kiertää ja otetaan jokin virka kun tulee tilaisuus. Poliittista korruptiotahan sekin on, vaikka meillä ei sentään päästä kahmimaan rahaa päättäjän taskuun eikä virkoja osteta, niin kuin tuolla etelän maissa.

 

* * *

Ihan erillinen juttu, mutta hyvä aloite ja idea kertalukemalla:

http://www.libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/2013/12/Perustili_final1.pdf