Annukan kanssa Kairon egyptiläisessä museossa

Monet kerrat olen museota kiertänyt. Minulle on muodostunut oma kierto-ohjelma, jonka jaksaa huonompijalkainen museovieraskin.

Kun pääsen sisälle turvatarkastuksesta tervehdin heti  vasemmalla  vanhaa faarao Zoseria, joka oli kolmannen dynastian ensimmäinen farao 4500 vuotta sitten. Hän kuului hajanaisen Egyptin yhdistäjiin, josta varsinaisesti vasta Egyptin historia alkaa. Patsas on ensimmäinen luonnollisessa koossa löydetty kuninkaallinen patsas. Puhutteleva kalkkikiviteos. Hän rakennutti Sakkaran porraspyramidin , jonka suunnitteli hänen arkkitehtinsä ja visiirinsä, kirjuri, filosofi  Imhotep.

Heti oikealla seinällä on musta graniittikivi, Rosettan kivi. Se on eräs kaikkein tärkeimmistä egyptologisista löydöistä. Sen löytymisen aikaan tiedettiin paljon muinaisesta Egyptistä mutta ei vielä ymmärretty hieroglyfikirjoitusta. Löytö oli tietenkin ns. sattuma. Ranskalainen sotilas hoiti velvollisuuksiaan vuonna 1799. Kivi on ison kiven alapuoli. Siihen on kirjoitettu PTOLEMAIOS V:nnen  kruunajaispäivään päivätty julistus, joka julistaa kunniaa 13-vuotiaalle faaraolle 205-180 BC. Jotta kaikki kansalaiset sen ymmärtäisivät, oli teksti kirjoitettu kolmella kielellä, hieroglyfein, kreikaksi ja demoottisella kielellä, joka on hieroglyfien arkikielen muoto.

Vertaamalla kirjoituksia nerokas Champollionin oivallus vei hieroglyfien salojen julkituloon.

Ja tästä matkani jatkuu sen edessä olevan ison avoimen hallin patsaskokoelmien poikki salin takaosan jättipatsaiden luo. Siitä alkaakin Mika Waltarin Sinuhen henkilöt vilahdella kohdalle. Iso patsas on Amenhotep III Tiy vaimonsa kanssa. Historia kirjoittaa heidät farao Ekhnatonin vanhemmiksi. Aton-jumalvoima  oli Amenhotepien tietoisuuteen nostama jumaluus kuten Waltarikin kirjoittaa. Sinuhen alussa porataan Amenhotep III:n kallo  ja Sinuhen lääkäriopinnot jatkuvat.  Ison patsaan lähellä muutama musta faaraon visiiri, healeri, kirjuri  Amenhotep Hapunpojan patsas joita on löytynyt paljon Karnakin temppelistä. Tuosta vielä eteenpäin takaikkunaa kohti kävellen tullaan hyvin tunnelmaiseen Amarna-ajan huoneeseen,jossa on suuria farao Ekhnatonin patsaita ja muita kuvia ja patsaita Amarnasta. Istun siellä usein pitkäänkin yhden patsaan juurella. Huoneen ulkopuolelle fyysisesti ja  symbolisestikin jää Theban jumalparin Ammonin ja Mutin rikkoutuneiden patsaiden rekonstruktiot. Tämän vertauskuvan ymmärtää Waltarin Sinuhensa lukeneet.

Matka jatkuu takaisin samaa reittiä takaisin tai kierrellen pohjakerrosta.

Sisääntulosta oikealla päädyssä on portaat, joita noustaan kerros ylemmäs (puolivälissä on WC).

Tullaan museon muumio-osaston lippuluukulle jos sinne haluaa tutustumaan. Minä en yleensä halua,koska ajattelen muumioiden olevan oikeiden ihmisten jäännöksiä. En haluaisi itse ainakaan joutua museoon näytteille elämän tuossa tai muussa vaiheessa. MUTTA siitä alkaa myös  TutAnkAmonin hauta-aarteiden osasto, joka tekee aina ison vaikutuksen perimmäiseen galleriaan  asti tutkittuna.

Tämä on niin iso annos jo, että enempää en koskaan jaksa , lakkaan kuuntelemasta vaikka joku kertoisikin jotain. Museossa voisi olla vaikka monta päivää ja tutkia historiaa määrättömiin.