Pääsin AIII kaivauksille katsomaan

 

Hauska homma, että olen tutustunut Abdyn työkavereihin, ensin siviilissä kun oli miesten keskeiset syömingit Sinuhetalon puutarhassa tammikuussa. Arkkitehti Ali on korkeassa asemassa ja porrasta alempana ovat toiset ammattilaiset, kuten Abdy. Organisaatio on epäselvä, sillä jossakin portaalla on myös poikien isä Muhammed Ali, jonka työnjohtajan arvonimi on rais. Laskin nopsasti että tunnen tuolta kaivaukselta nyt 5 miestä. Tuntuikin hassulta kuulla nimeään huudettavan yhden suuren patsaan entistämisen työpisteen telineiltä.

 

Ovat juuri pystyttämässä 6-7m korkeaa patsasta, joka tuetaan teräsrungolla ja tiilimuurilla, sillä siitä kuninkaasta on löydetty vain jalat ja pää. Niitä on siinä aidan vieressä valmiina 5 jalustalla jalat. Kaikki on veistetty Assuanin punaisesta graniitista ja kuulemma kiven koostumuksesta voidaan päätellä mitkä osat kuuluvat mihinkin rikottuun patsaaseen. Niitä on ollut tosi paljon ja monta on vielä löytämättä.

 

Pysähdyin siihen viereen kadulle ja pojat moikkailivat ja heiluttivat. Abdy soitti että hän kysyy tohtorilta, milloin saisin luvan tulla lähemmäs katsomaan. Siihen sattui sitten Ali paikalle ja kutsui minut. Portilla vartijat ovat tiukkoina, eikä sinne noin vain kävellä.

 

Ali esitteli mulle suuren patsaan osaa, jossa näkyy käsivarsi ja faaraon tyttären noin ihmisen kokoinen patsas. Ne on olleet sijoitettuina pareittain keskikäytävän molemmin puolin ja käytävällä on mittaa lähes km! Ovat juuri saaneet liimatuksi kokoon seuraavaksi suurimman kiviukon Memnonin parin jälkeen. Liimaus tehdään hartsilla ja Aralditilla. Joihinkin kohtiin jätetään reilusti näkyviin puuttuvan palan kohdalle tehty betoniosuus, jotta pysti yleensä saadaan kasaan. Alueella on toki monia tuhansia kivenmurikoita, mutta puuttuvan palan etsintään menisi ikuisuus. Se on kai juuri Abdyn duunia, hän kun on konservaattori. Ali selitti että patsas oli juuri eilen saatu esiin ja olin kuulemma eka länsimainen taviskatsoja! Kuulin myös, että se päätön sfinksi, johon itse osasin kiinnittää huomiota, ja jolla on leijonan vartalon jatkeena krotiilin häntä, on ainoa laatuaan mitä on löydetty. Kohta siitäkin tulee matkamuistokioskeihin pikkuisia kopioita, made in Luxor.

 

Tämä saksalaisten tutkimustyömaa on todella suuri ja siksi myös hintava. On vaan jännää, että heillä on fyrkkaa, mutta on myös pitkät perinteet. Ovathan he jo 17-1800-luvuilla, varsinkin Napoleonin sotaretken jälkeen kaivaneet, tutkineet ja vohkineet omiin museoihinsa kalleuksia. Mm Nefertitin kuuluisa pää on Berliinin museossa. Enää vastaava vienti ei onnistuisi.

 

Nyt on alettu entistä enemmän peittää kankailla näitä kivisiä osia, ja joittenkin ympärille on kasattu hiekkavalli. Kai tämä tuulessa lentävä hieno hiekka syö niitä kuin hiekkapuhallus. Ainakin turvataan paremmat saumat etteivät pyöristy tuulessa. Lopullinen on sitten jätettävä sään armoille. Graniitti kestää, hiekkakivi huonommin ja savitiili vielä heikommin.

 

On oikeastaan kummallista, että Malqatan palatsista ei ole jäänyt jäljelle yhtään faaraon patsasta, sillä on niitä varmasti siellä ollut. Ovat lähteneet kulkijoiden matkaan, varastettu ja myyty pimeille markkinoille. Tai sitten ovat 1900-luvun alun kaivajat onnistuneet viemään jenkkimuseoihin? Ovatpa vaan niin teräviä nämä nykytutkijat, että ihan muruista pystyvät päättelemään monia juttuja. Joku kirjoittikin blogissa, että roskis on tutkijan aarreaitta.

 

Toivottavasti pääsen ensi talvena uudelleen kaivaukselle ja näen mitä ovat tänä keväänä saaneet aikaan. Silloin pitää kamerankin toimia vai pitäisköhän ostaa toinen varalle. Nyt alkaa hahmottua, että tulen jo lokakuussa ja viivyn 6-7 kk. Saa sitten ukko vähän väriäkin pintaan, jos yläkerran kattoterassille voi mennä kun omistajat ovat poissa. Täällä kun ei ”oteta aurinkoa” missä vain.