ma 3.1.2011 egyptiä miettien

Tapasin aamupalalla Klasin, tein tällit Heinin luo. Aamupala siellä, sillä leipä oli loppu. Juttelimme kaikenlaista tästä maasta, josta meillä oli kovin samantyyppistä kokemusta ja näkemystä. Klas on liikkunut maassa jo yli 40 vuotta ja nähnyt muutoksen, aluksi hyvään ja vapaampaan suuntaan, nyt taas on tullut jotakin takapakkiakin. Päivittelimme sitä pahuutta ja raakuutta, mikä sisältyy pommiattentaattiin Alexandriassa. Kyllä siinä näkyy näitten liikakansoitettujen ja kovasti jälkijunassa tulevien maiden yleinen ongelma. Nuoret miehet turhautuvat työttömyyden ja yleisen näköalattomuuden tähden. Kaikki haaveilevat pääsystä parempiin oloihin, mutta ei riitä kielitaito, ehkei myöskään kiinnostus oppia kieliä. Egypti ei myönnä maastapoistumiseen lupia eivätkä Euroopan maat viisumeita. Joku oli ehdottanut Ruotsissa, että kehitetään järjestelmä, jossa nuoret pääsevät muutamaksi kuukaudeksi töihin pohjoismaihin ja palaavat sitten takaisin näihin synkkiin maihin. Ei tulisi onnistumaan, pojat karkaisivat ja naisivat pohjoismaiset vaaleat vaimot, oikeat tai -vale.

Klas oli tavannut alunperin venäläisen naisen, joka oli ollut täällä jo 50v. naimisissa. Täti oli sanonut, että sinä päivänä kun Mubarak kaadetaan, hän lähtee heti. Maa muuttuu helposti sekasortoiseksi, jos valta on epävarmoissa käsissä. Epäilys kuitenkin on, että sotilaat ovat aina taustalla ja ottavat jonkun kulissiksi. Mubarakin poika oli pitänyt suositun puheen äskeisessä "Egyptin tulevaisuus" kongressissa, jota hän ja äitinsä dominoivat. Ainakin se siltä tuntui, kun Luxorin liikenne oli ajoittain sekaisin. Poika on ekonomisti ja fiksukin, kerrotaan. Siksi hän ei ole oikein mieleen sotilaille. Nyt on kuulemma lanseerattu uusi iskulause "ajattele uudella tavalla". Voisi hyvin olla pohjustusta pojan pressakaudelle. Klas vain totesi, että ei tässä maassa mitään voi ajatella uudelleen. Kaikki tehdään perinteen mukaan, niin kuin aina ennen. Hän oli kuullut kertomuksen englantilaisesta konsultista joka oli palkattu neuvomaan maan hallintoa ja taloutta. Kun mies oli esittänyt suuria muutoksia, oli hänet lennätetty välittömästi takaisin. Ei täällä voi tehdä muutoksia!

Klas kertoi juttuja tapaamistaan ihmisistä. Joku ruotsalaisnainen pitää hotellia jossakin muussa kaupungissa ja olivat tavanneet täällä Oli kertonut, että nyt kun Eurooppa oli sekaisin, lentoliikenne ja talous, oli ollut kuukausia ihan hiljaista hotellissa. Klasilla on ollut bisneksiä ulkomailla ja hän oli takavuosina viritellyt tänne pikku hotellia, mutta se hanke oli kuivunut. Kertoi myös, että Ruotissa oli kehitetty ideaa, rakentaa tänne senioriasuntoja, joissa olisi ruotsalainen johto ja lääkärit, mutta paikallinen muu henkilökunta. Elintasojen erot ovat niin suuria, että mummojen elo täällä olisi paljon halvempaa ja lämpöä riittäisi. Riittävän iso yksikkö olisi viihtyisäkin. Olivat tuhlanneet rahaa hankkeeseen hänen mukaansa miljoonia kruunuja, mutta johonkin se oli sitten haudattu.

Klas kertoi yrittäneensä levittää Egypti-ilosanomaa kotimaassaan. Hänellä on ihan samat syyt tulla tänne, kuin minä olen pitänyt tärkeänä. Hänelläkin on pieni eläke ja vanha hatara talo Skoonessa. Siksi on edullisempaa asua 6kk vuodesta täällä. Kun tavoille oppii, voi täällä pärjätä todella pienilla rahoilla. Ihmettelimme monien halua ostaa oma talo ulkomailta, ennen Espanjasta britit ostavat nyt täältä, pohjoismaiset matkailijat nyt Thaimaasta. Se on ihan turhaa ja sisältää pieniä riskejäkin. Vuokraten saa samat edut ja on vapaa tekemään muutoksia kun ajat muuttuvat. Mitä sille asunnolle sitten tekee, kun oma kunto rapistuu eikä jaksa tulla tai ainakaan huolehtia talon kunnosta.

Pohdimme, mikä merkitys on sillä, että täällä oli ilotulistus kielletty nyt. Hän oli joku vuosi sitten ollut vuoden vaihteessa Assuanissa ja siellä oli ollut komea tulitus. Olisiko poliittisella tilanteella jokin syy tähän? Paukkeen keskellä olisi attentaatin tekijän helppo häipyä. Tulikin mieleen se IT-tulitus, jolla Thaimaassa väestöä peloteltiin yöllä ennen vaaleja. Olimme silloin kuukauden siellä, jouluna ja vaalit oli silloin. Epävarmuutta on sielläkin ja levottomuuksia usein. Kaikenvärisin paidoin, milloin keltaisin, milloin punaisin, osoitetaan mieltä ja joukkovoimaa. Nyt juuri aamulla katsoin telkkarista, kun oli Alexandriassa suuret määrät koptikristittyjä osoittamassa mieltä ja vaatimassa valtiolta parempaa turvallisuutta. Jossakin oli väitetty, että tuhansittain kopteja kuolee Egyptissä väkivaltaan joka vuosi. Ei kai sentään tuhansia?

Kyllä herättää levottomia mietteitä nämä asiat. Päättelimme Klasin kanssa, että täällä ei ehkä tule niin levotonta kuin Kairossa ja Alexandriassa. Vaikka kumous tai kapina alkaisi, on turismi niin tärkeä elinkeino, että vieraita halutaan turvata kaikissa käänteissä. Leipä tulee turismista ja se on herkkää häiriöille.

Kun tein lähtöä pöllähti Myriam siihen kassien kanssa. Hän tuli Alexandriasta, mutta oli siellä sen verran laitakaupungilla, ettei ollut nähnyt mitään levotonta. Attentaatin sattuessa hän oli ollut Siwan keitaalla erämaassa. Nyt hän majoittuu jonkun tuttavan luo ja yrittää löytää vuokralaisen taloonsa. Hänelle on jo tarjottu työtä pohjoisessa ja asuntokin aina järjestyy. Kerroin että harkitsen ensi syksynä tulemista sitä kautta ja viettäväni ehkä viikon-pari lokakuussa 2011 Alexandriassa. Ehkä tavataan silloin?