luxor 52.2009 sunnuntai

Verijälkiä kadulla

Vasta nyt pesivät verta pois yhdestä kadunkulmasta, vaikka teurastus oli perjantaina. Ilmat alkaa viiletä ja mua nauratti ihan kun kävelin iltaselle teepaidassa ja täkäläisillä on nahkatakit tai villapaidat päällä.

Ritzin spagetti maksoi 17, kun Heinin ruokalistassa se on 35. Nuukana pitää olla ja siksi kävelen 500 m lisää. Pankkitili oli niin kuivana, että piti nostaa vähemmän kuin aioin. Eläke tulee ylihuomenna, joten eipä hätää. En viitsi tehdä mitään extratemppuja, vaikka rahaa olisikin jostakin siirrettävissä.

Hesarikin kiusaa viattomia

Nämä hiton netti-läppärijutut ottaa kyllä päähän. Kun näköishesarin olen kerran saanut siirtymään läppäriin ja sitten luettua kämpillä, niin miks pirussa se ei onnistu uudelleen. Pe en edes päässyt sisään HS sivulle, mutta nyt taas toimi hyvin se vaihe. Ohjelma sanoo että nyt siirto on tehty, voit siirtyä työskentelemään offline. Ja sen kun tekee niin hesari katoaa! Eikä mikään etsiminen auta. Ja sivuhistoria sanoo ettei onnistu, kun nettiyhteyttä ei ole. Perkele, kun kenkkuilevat vanhalle miehelle, nämä nyky-kotkotukset. Onneksi silmäilin uutiset siinä imua tehdessä ja eihän siellä mitään kummia ole sattunut. Kaikki maailman mitassa seuratut olen jo katsonut Aljazeeralta. Mutta olisi ollut kiva lukea näitä taustajuttuja, pakinoita, leikkeitä muualta, sarjakuvatkin. Olkoon, kyllä täällä pärjätään. Kolme kirjaa on lukematta ja parin viikon päästä tulee lisää, toivottavasti.

Lempivaimon viihdytystä

Olen hiukan suunnitellut naisvieraideni viihteeksi muutakin kun pelaamista. Sain jonkinlaisen reseptin tapaisen Heinilta kastikkeeksi. Nyt tiedän ostopaikat ja skarppaan vielä yksityiskohtia. Hunajamelonia on tarjolla vielä muutama viikko, sitten kausi on ohi kuulemma.

Siis gourmetia on odotettavissa täkäläisillä mausteilla, toivottavasti. Jos menee pieleen, mennään osaavampaan paikkaan syömään.

Se muu viihde on sitten pyöräretkiä, ainakin länsirannalle jokainen uskaltaa, kun liikenne on paljon rauhallisempaa. Voitaisiin myös ajaa fillareilla sinne sillan kupeeseen katsomaan luxusrakentamista. Sinne olisi kyllä tarjolla autokyytikin asuntokauppiaan piikkiin. Omalla kyydillä

voisi jäädä haahuilemaan banaanisaaren luona Jolie Ville hotellille, jonne joskus majoittuu suomalaisiakin. Eipä sieltä ole mikään matka kävellä takaisin kämpällekään, ehkä 3 km. Jos kentällä jaksaa kävellä n, 10 km, tämänkin jaksaa mukavasti. Edellisreissulla joku suomalaisturisti oli tullut aasinrattailla saman matkan ja oli ollut ihan kivaa. Aasipoika sai muutaman punnan ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Sain hyvän kartan siltä asuntojobbarilta, ei tarvinnut ostaa ja huonompaa vain olikin tarjolla. Ne postikortit on vielä lähettämättä, kun en muista ainakaan kaikkia osoitteita, Jontunkin vain kadun muistan. Postimerkit ostin, en vielä kortteja. Yleensä ostan saman kortin kaikille, kun useimmat menee ihan eri puolille. Sukulaisten kortteja pitää vähän varioida, kun saattavat nähdä ne toisillaan.

Nyt sitten kortteja odottavat voivat lähettää joko tekstarina osoitteensa tai n.n@luukku.com. Odotan postia Estalta, Emmiltä ja isosiskolta (muisti pätkii, sori. Pikon lääkkeitäkään en ole hankkinut), Millalta, Miskalta, Jontulta, Samin Pikseliltä. Luultavasti muistan Karan huoneistonkin numeron, 24? Varvisaari on muistissa. Ehdotuksia otan vastaan...mummeleiltakin.

Tässä satsissa ei tullut golfareita, mutta jos saan Heinin innostumaan, se jeesaa kovasti. Voin ehkä hetken kokea jopa paremmuutta, kun toinen vasta aloittaa. A ja I sitten antaakin jo kovan vastuksen, mutta mun etuna on olosuhteisiin sopeutunut kroppa ja mieli sekä näiden viikkojen pelailu, 11 kertaa kentällä tähän mennessä. Voi niitä peruneita golfareita, jotka nyt pelaavat epävarmoissa säissä Kanarialla ja maksavt moninkertaista hintaa, lentävät rasittavamman matkan ja asuvat kalliimmin. Voi, voi heidän puolestaan,