Muotia ja muita arkkitehtuurin oikkuja

Tässä kaupungissakin näkyy selvästi arkkitehtien tapa kopioida ideoita. Usein se on hyväkin, jos uudet tuulen tuovat mukanaan kehitystä. Näin ei aina ole. Muistetaan vaan kotoiset muodit, kun kaikkiin julkisiin rakennuksiin syntyi kummallisia lasikoppeja katoille, yleensä vielä terävänä kärkenä. Parikymmentä vuotta sitten ei lie rakennettu ainoaakaan kirjastoa, koulua, toimistotaloa, bussiasemaa ilman lasitornia.

Luxorissa on nyt muotia rakentaa asuintalon lounaiskulmaan pyöreä muoto ja rakentaa siihen parveke kulman ympäri, puoliksi etelään, puoliksi länteen. Niitä on nyt tulossa useampia versioita. Muutama oikein kaunis talo Feyrusiin ta TV-kadun varteen. Kävelin sitä kautta pitkän lenkin parturiin.

Aluksi ohitin pari hyvin tehtyä, kaunista sisäänkäyntiä. Eilen illalla kun olin lepakkoretkellä, pistäydyin pienessä taidegalleriassa, joka oli samalla taiteilijan työhuone. Alakerran takana oli vielä pikku huone, jossa pari tyttöä kaiversi puukuitulevyjä. Eivät olleet taideopiskelijoita, vaan ihan harrastuspohjalta askartelemassa. Ilmeisesti enemmän luomisen pakosta kuin rahaa saadakseen. Levy oli paksua ruskeaa, kuin meillä ennen puolikova sisustuslevy. Sanoinkin paikan puhemiehelle, että materiaali saattaa olla suomalaista. Tyttöjen aiheet olivat kovin konservatiivisia islamin koristeperinteen mukaisia koukeroisia koristepintoja. Miestaiteilija jonka kanssa puhuin, oli kai koulutusta saanut ja teki öljytöitä ja kaiverrustekniikalla kuvia, eräänlaisia kohoreliefejä maalattuna. Hän kyseli mitä teen kun kuljen detektori kädessä. Pidin pikaesitelmän lepakoista ja poika jatkoi tenttien mitä hyötyä nahkasiivistä on. Vajaalla kielitaidollani yritin selittää miten lepakoista on saatu ainakin pari lääkettä kehitettyä. Unohdin kertoa joidenkin lepakoiden merkitystä kasvien pölyttäjinä sekä sen että ne syövät meilläkin hyttysiä tuhansittain joka yö. Täytyy poiketa jonain iltana kertomaan lisää.

Kadunvierellä istui ukkoja tavan mukaan. Yksi oli yritteliäs tavoitteena saada turisti pysähtymään. Hän heitti peliin kahden kielen sanavarastonsa: ”Good morning, alles klar?”Vastaan tuli taas mp ja takana istui mies pitäen sylissään poikittain kahta kapeaa väliovea, kork 200cm eli niin leveän tilan vaati mopo. Suomessa sakkohomma.

Heti perään ohitti auto hinauksessa, köysi alle 2m ! En ikinä uskaltaisi mennä hinaukseen alle 4m köydellä, on se niin vaarallista. Varsinkin tämän maan liikennekulttuurissa, kun voi sattua ihan mitä vaan eteen ja vaatia äkkijarrutusta.

Samassa kohtaa katselin uutta ”kaljaterassia” (ilman kaljaa tosin) joka on ilmestynyt TV-kadun varteen. Vastapäätä niinikään uusi juttu, sali jossa punainen kyltti SNOOKER. Kaunis uusi talo, parvekkeissa metalliset koristekaiteet, siisti kaksivärimaalaus seinissä. Siinäkin se pyöreä kulmaparveke kaikissa 4 kerroksessa.

Muutoinkin useat talot on maalattu kauniisti 2-3 värillä soinnuttaen hyvällä värisilmällä. Kukahan siinä silloin on asialla? Asukkaalla tuskin on omaa kykyä, mutta onko värisilmä maalarimestarilla vai arkkitehdilla. Kun ei ole julkisivulautakuntaa tms vahtimassa, on nähtävillä välillä paljon huonompaakin makua. Alakerran tohtorin vaimon värisilmä on aika hurja, sillä parvekkeen kaide ja ikkunanpokat ovat kahta lilaa, tummaa ja vaaleampaa syklaamia. Ja naapurissa kahta vahvaa vihreää. Voimakkaita sinisiä, liloja ja turkooseja näkee usein. Täällä saattaa talon julkisivussa olla vain yksi parveke maalattu tai jopa laatoitettu kirkkain värein, kun muut parvekesyvennykset ovat käsittelemättä, tiiliseinää tiilenpunaisena tai rappausta harmaana.

Uteliaisuuttani ajauduin alueelle lähellä rataa, jossa on paikallisten mikrobussien varikko ja sen ympärille syntynyt vapaamuotoinen hedelmätori. Täällä oli niitä aikaisemmin kaivattuja punaraitaisia autoja, mutta myös mustia ja sinisiä raitoja. Yritin huonolla menestyksellä kysellä minibussien reittejä ja ääripäitä ja monen selittäjän voimin tarjottiin kyytejä Karnakiin ja Qurnaankin WB:lle. Kun sitten yritin kysellä paikan nimeä, se oli ylivoimainen asia käsittää heillekin jotka ”puhuvat englantia”.

Viides ukko sitten kännykkäkaupassa vihdoin tajusi asian, kun selitin useita paikannimiä Luxorissa ja kysyin että mikä tämä on. Vastaus oli TAE. Myöhemmin yritin tarkistaa asian parturista, mutta hän ei paikkaa tiennyt ja nauroi että turisti tietää enemmän kuin paikallinen.

Siinä bussiparkissa näin kaksikin aika erikoisen väristä miestä. Kummallakin oli tummanpunainen, ei värjätty tukka, tummempi kuin irlantilaisilla ja ihokin jotenkin erilainen väriltään kuin täkäläisillä. Olen aikaisemmin nähnyt albiino”neekerin” (tätä on vaikea muulla sanalla selostaa, mikä olisi albiinomusta?) Nämä kaverit olivat kuin ”irkkunekruja” amerikanslangin pilkkanimellä. Sori pojat!

Toisen kerran huomasin keskeneräisen rakennustyömaan seinässä kadun puolella valkoisen sileän alueen puolivalmiissa seinässä. Siihen oli sitten tussilla kirjoitettu paljon arabiaa. Mietin että onkohan se jonkinlainen rakentajien yleisohje, koska ei näytä miltään tiedotukselta kuten meillä, ”tähän Virtaenen rakentaa talon”. Tuskin täällä harrastetaan paljonkaan naapurin kuulemista hankkeissa? Ainakaan lain nojalla kuten meillä. Muuten ehkä paljonkin.

Kadulla lojui taas paksuja kaapeleita, kalliita siis. Tänne asti ei ole levinnyt Euroopassa vaivaksi tullut metallivarkaus. Lontoossa on varastettu patsaita ja monessa maassa, meilläkin, viedään kaapeleita, ilmasta ja maasta. Juuri kun tätä kirjoitin, muistinkin että Aisha juuri viimeksi kertoi että varkauksien vuoksi täälläkin pätkii netti. Varkaat kuulemma vievät maahan kaivetut kuparikaapelit, kun kuparista on kova kysyntä. Miksi nämä 10cm paksut kumipäällysteiset jättikaapelit ei kelpaa varkaille? Näin samoja kasoja jo monta kuukautta sitten.

Taas näin bussin jonka kyljessä isolla nimi TAROT tours. Jäin miettimään onko se jokin historiallinen asia, mutta Wiki ja sivistysanakirja eivät tunne. Joku saattaa tietää? Tarot matkat täällä siis touhuaa, eikä varmaan korttien kanssa. Tosin ovat kovin nokkelia ottamaan nimiä sanoista, joilla on ennestään hyvä tunnettuus. Niitä sitten sopivasti vääntäen ja/tai virheellisesti kirjoittaen saadaan se ilo mikä tutusta asiasta voi saada. Onhan ilmiö tuttu meilläkin muodin maailmasta (Marc O Polo).

Olin liikkeellä alkuiltapäivästä. Katselin ammattikoulun portilla, kun pari mammaa värkkäsi evästä, jonkinlaisia täytettyjä patonkeja siinä maassa istuen. Ilmeisesti nälkäiset oppilaat pääsevät kohta koulusta? Paremman väen muksuilla on aina sen verran rahaa että sämpylän saa. Taas kerran jäin ihmettelemään käyttötarkoituksia saleille, joita muutamia olen katsellut. Muodoltaan talot ovat selvästi juhla- tai kokoontumistiloja, kuin meillä valtakunnansalit. Isot koristeelliset ovat ja korkeat ikkunat. Ei mitään uskonnollisia tunnuksia. Asutuksen keskellä kuin pikku koulu tai päiväkoti meillä, mutta juhlavampi ja korkeampi.

Kävellessä Carolan perintö-grogsit hiukan hankasivat ja kaipasin laastaria. Täällä kun on apteekki joka korttelissa, ei tarvinnut etsiä. Erään tutun perheen pharmasiaa opiskeleva nuori etsii itselleen oman apteekin paikkaa ja siitä on peräisin tieto, että ei saa sijaita 100m lähempänä toista alan kauppaa! Ja kyllä niitä onkin paljon. Selitys lienee, että köyhäkin tarvitsee apua sairastuessaan ja sitä hankitaan vaikka viimeisillä suvun rahoilla. Joten apteekkarit voivat paksusti. Kiinnostava ilmiö on, että köyhyydestä johtuen apteekit myyvät lääkkeitä myös ”irtotavarana” eli pilleri kerrallaan, jos on kyse vaikka päänsärystä.

Se laastariostos oli hiukan huvittava. Nostin tohtorin nähtäväksi hiertymäni ja sanoin että tarvitsen apua. Hän vilkaisi puhkeamassa olevaa rakonalkua ja kysyi ”mitä haluan?” En siihen hätään heti muistanut mitä laastari on taikakielellä, mutta hän oli jotenkin helpottunut kun sen muistin, ahaa – laastaria hiertymään, tahtoo nturisti! Kysyin saanko yhden lapun, mutta se ei ollut mahdollista, turistille ainakaan. Ostin siis koko paketin, kai 12 laastaria. Ne kun vielä ovat värikkäitä, kuin meillä inkkarilaastari, sain idean jakaa niitä kakaroille, joita 3 olikin paikalla. Tohtori siinä sitten osoitti tiskin takana ollutta aputyttöä ja esitteli tätäkin lapsena. Joten annoin pari lappua hänellekin. Ei sentään kehdannut itselleen pyytää, tohtori!

Parturiin tuli teehetken kestäessä tutun oloinen kaveri, joka heti tunnisti minut. Arvuutteli että minunkin pitäisi hänet tuntea. Malak esitteli hänet kaverinaan. Sitten pojat nauraen kertoivat että kaveri on töissä ISIKsen hierojana. Hymyili, että olin toissa päivänä hänen tarjouksensa hylännyt. Oli jättänyt tinkaamisen vähälle, kun tiesi että olen Malakin poka. Nämä veljekset kun myös hierovat ja heiltä sitäkin olen tilannut.

Pistäydyin tuttuun tapaan Heinin kuppilassa. Paikalla Tjetska näytti puremia jalassaan. Oli joku hurtta käynyt pihalla kimppuun ja äkkiä näykkäisyt pahat vammat. Oma koira oli sitten tullut hätiin ja avittanut tilanteessa. Mutta lähdettävä oli hoitoa saamaan sairaalaan. Rabies aina uhkaa, vaikka olisi vanha rokotuskin. Olivat piikittäneet mutta pitää uusia vielä kolme kertaa. Onkohan aineet kehnompia, kun muistan että meillä on riittänyt 2X.