Hajahuomioita

 

Egyptissä on hyvä systeemi, jonka soisi olevan mahdollista meilläkin. Nimittäin lisäajan ostaminen puhelimeen ja nettitikkuun puhelimitse. Systeemi on hiukan monimutkainen enkä oikein ymmärtänyt sen periaatetta, mutta joustavaa sen käyttö on.

 

Abdy soitti jollekin tutulleen, jolla on ”sopimus firman kanssa” ja tämä ystävä välitti tiedon puhelinyhtiölle, että se siirsi lisäaikaa mun puhelinkortille. Siksi aikaa simkortti piti siirtää mun paikallispuhelimeen jonne sitten saldo siirtyi. Tämä välikäsi kuulemma elää tällä toiminnalla ja maan tavan mukaan saanee 10% komissiota. Eikä saldoa voi kuka tahansa puhelimitse saada, vaan hänellä pitää olla henkilökohtainen luottamus tämän välikäden taholta. Minä siis maksoin käteisenä Abdylle. Tallaisessa kuitittomassa luottotaloudessa sekin toimii.

 

Siinä hötäkässä, kun toimenpide hoitui tuossa talon edessä kadulla, sattui niin että Abdy huomaamattaan pudotti oman puhelimensa kadulle. Hänen onnekseen olin siinä ja lähdössä pyörällä asioille. Juuri kun poimin kännyn ylös, se alkoi soida. En tajunnut itse vastata eikä se olisi toiminutkaan, koska soittaja oli kai Abdyn sukulainen ja puhui arabiaa. Onneksi siinä oli meidän emäntä Aisha, jolle luurin lykkäsin ja hän selosti soittajalle tilannetta. Samalla Abdy ajoi paikalle mp:llään ja sai puhelimen talteen. Olisi kyllä kadonnut saman tien jos ei näitä sattumia olisi osunut kohdalle.

 

Siinä ennen puhelinoperaatiota ehdin kysyä selitystä vastapäisessä aidassa olevan Putinin kuvajulisteelle. Abdy kertoi taustaksi, että talon omistaja, joka siis on kesän/syksyn aikana istuttanut aitamuurin eteen kasveja ja rapannut aidan, olisi nainut venakon ja rakentaa siihen taloa. Nyt se oli vasta puutarhaa ja jokin pikku kyhäelmä talon paikalla.

 

Tämä teksti ”thanks Putin” viittaa siihen, että hän oli antanut tukensa jossakin puheessa Al Sisin sotilaskaappaukselle, kun tämä heitti Mursin putkaan ja otti ”tilapäisesti” ylimmän vallan. Kai tällä venäläisvaimolla oli jokin heijastusvaikutus julisteen ilmestymiseen?

 

Asioille menoni johtui polkupyörän pumpusta, jonka olin tilannut ja se piti olla haettavissa Romu-Reiskalta, joksi Eeva risti polkupyörävuokraamon tässä lähellä, vastapäätä lippukioskia siinä isossa Qurnan mutkassa. Sinne kun mentiin, eivät kuitenkaan ukko ja akka asiasta mitään tienneet, selittivät vain poikansa menneen jo töihin Luxorin temppelille. Turha reissu siis.

 

(Seuraavana päivänä sain jalalla tuettavan kahden käden pumpun, mutta sen kokoisena että sitä voi pitää mukana tarvittaessa. 20LE, ei paha. Äijä sitten kiristeli joitakin ruuveja ja myi fillarin etukoriin tuen, rasvasi ketjut, 25LE.)

 

Olen havainnut että yritteliäimmillä on usein monta rautaa tulessa, täälläkin. Ravintoloitsija Abdul on myös farmari ja viljelee kasviksia joita voi tarjota siellä. Sen lisäksi hän on rakennuttanut talonalun ja toivoo vuokratuloja siitä. Se vaan on vaikeaa, kun bisnes ei pyöri. Täällä ei pankki lainaa taviksille. Caravanserain kauppias on töissä Western Unionilla tv-kadulla ja systerinsä hoitaa putiikkia. Useilla kauppiailla on sanojensa mukaan vene, jonka kyytiä herkästi tarjotaan. Sehän voi olla myös jonkinlainen kimppa tai vain komissiokauppaa, mutta monipuolisesti kaikki yrittävät. Taksikuskilla oli aikanaan kioski ISIS-hotellissa. Kai se niin menee, että kun ensin saa pienen alkupääoman, on helpompi kasvattaa liiketoimia.

 

29.12.2013