Nippeleitä soukista

Heikki pyysi hakemaan nimen ja osoitteen räätälistä, jota hän videoi joulukuussa. Lupasin hoitaa asia ja sain häneltä sähköpostissa kuvan. Tajusin että kuva pitää johonkin taltioida, kun menen läppärin kanssa Soukiin miestä etsimään, sillä sieltä ei minulla ole yhteyttä nettiin. Sain kuvan jotenkin ruudulle ja mielestäni sen tallensin, mutta ohjelma ei kysynyt paikkaa tallennukselle. Oletin että kyllä nämä fiksut ohjelmat sen esiin kaivaa jostakin.

Menin sitten basaarikadulle eli Soukiin ja pysähdyin juttelemaan yhden huivikauppiaan kanssa kysyäkseni räätäliä. Eihän sitä kuvaa sitten löytynytkään, tietysti. No, menimme pojan myymälään rauhassa etsimään ja hän tarjosi karkadeetä. Selitin sanallisesti ketä etsin, mutta hän sanoi että räätäleitä on basaarissa varmaan parikymmentä. Kuvailuni oli sen verran epämääräinen, minullakin muistin varainen, ettei se johtanut jäljille.

Nuori mies kertoi että hänen setänsä on räätäli täällä, jospa aloitetaan hänestä. Menimme ahtaalle kujalle, jossa sitten olikin kovasti muistikuvani oloinen mies. Hänen kielitaitonsa oli vajaampi kuin minun ja epäilin ymmärsikö hän selitykseni. Joka tapauksessa hän väitti olevansa etsimäni heppu ja vakuutti että suomalainen on häntä videoinut. Kauppias saattaisi kaupan toivossa myöntää asioita, joita ei ole tapahtunut. Jos olisi ollut väärä mies, aina voi selittää jotakin. Eihän ole edes synti muistaa väärin.

Olin jo lähdössä, kun hoksasin, että voisin ottaa kuvan kaverista ja lähettää sen Heikille, joka voisi tunnistaa näin, kun minä en hallitse kuvankäsittelyjä. Tietysti juuri silloin kännykkä ilmoitti odottavansa latausta! Ei muuta kun selittämään että palaan asiaan.

Sain käyntikortin ja hän leveili vielä, että hänen ompelukissaan on pieni nauhanpätkä, jossa on ikään kuin takuuna hänen putiikkinsa nimi. Nimikortissa on ”Nashat Aied Gaied” ja niin huono painojälki ettei numerokaan kunnolla selviä. Palataan aiheeseen.

Kysyin hintaa kaupan edessä tarjolle tuoduista lautasantenneista. Nuori poika ei tekniikasta osannut kertoa, sanoi vain hinnan, 125LE paketille, jossa on 60cm lautanen, johtokerä ja digiboxi. Hein on aikaisemmin kertonut, että kanavapaketti maksetaan kerran ja se sitten sisältää kaamean määrän kanavia, luokkaa 500-700 kpl. Voi silti hyvin olla että itselleni tärkeät kanavat, BBC World ja Al Jazeera English eivät kaikkiin paketteihin sisälly. Kerran jo sain taxikuskilta tarjouksen, jossa hänen tuttunsa myy käytettyä lautasta, 180cm ja hinta oli kai 180LE. Siihen pitää sitten ostaa boxi ja asennus, luokkaa 300-400LE. Tässä valossa kyllä suomalaisten Welhojen ja Soneroiden ahnas saalistus tuntuu törkeältä. Siellä kotona kun maksaisi joka kuukausi hinnan jolla täällä saa koko paketin ilman kk.maksuja !!!  Pieni maa – isot voitot, on Suomessa meininki.

Ostin kadulta sellaisen ihanan hiivaleivän, ison, paksun, pehmeän ja maukkaan. Hinta huimat 2LE eli tuollaiset 26 eurocenttiä. Katsokaa kaupassa mitä hiivaleipä maksaa. Olisko 2,60€ paljon väärä arvaus?
Lounaaksi ostin katukiskasta 3 leipätaskua, yhdessä sisällä ruskistettua potaattia, toisissa munanpuolikas leivottuna samanlaisen leivitetyn perunan sisään, salaattia ja tahine
a mausteena. Kokonaista 10LE eli lounaan hinta on 1,3€.

Tv on näyttänyt jo kolmatta päivää konerikkoista valtameriristeilijää, joka on merihädässä Intian valtamerellä. Hätä ei ole kovin paha, paitsi ehkä laivan vessoissa. Sillä konerikko on katkaissut sähkön generoinnin koko laivasta. 700 matkustajaa vaatii palveluita 400 henkilökunnalta, joka on varmaan helisemässä jenkkitätien kanssa, kun jääpalakoneet ei toimi. Voi se olla pahempikin tilanne juuri vessojen vuoksi ja laivalla kun ei saa polttaa kynttilöitä, ei varmaan ole ollut tarpeeksi fikkareita jaettavaksi. Tai ainakin patterit on loppuneet. Onneksi niitä on mahdollisuus toimittaa hulikupterilla lisää. Mutta ei taitaisi jenkkitäti kelpuuttaa kompostoivaa vessaa laivan kannella? Sellaisiakin voisi lennättää, kun ovat kevyitä. Ja kätevä meripoika taikoo hetkessä pressusta kunnon huussin laivan kannelle. 700 tarvitsee varmaan parikymmentä huussia?

Viranomaiset ja laivayhtiö ovat järjestäneet laivalle aseellisia vartijoita ja muuta varmistusta, sillä niillä vesillä on ollut niitä merirosvouksia. Nopeille veneille ei olisi kuin parin päivän matka laivan kimppuun ja kun laivaa hinataan hitaasti, voisi jonkinlainen hyökkäys onnistua, kun laivan omat vesitykit eivät toimi. Rikkaat risteilyturistit olisivat houkutteleva kohde. Ensin saisi rouvien korut ja käteiset, sitten voisi kiristää lunnaita mummoista rikkailta sukulaisilta.

Tämä tapaus osoittaa taas hyvin, miten haavoittuvaista kaikenlainen korkean tason tekniikka todellisuudessa on. Entisaikojen suurilla purjelaivoilla saattoi tehdä matkaa ilman koneita, mutta eipä ollut juuri muuta kuin myrskylyhtyjä. Wiskit piti kiskaista ilman jäitä, kamalaa. Eipä silloin kyllä ollut tarjolla valtameri ”risteilyjäkään” hienostolle. Tuulen ja aaltojen armoilla mentiin, aikatauluja ei oikein voinut olla. Nykyisin laivat rakennetaan (tämäkin jätti Turussa aikanaan) niin isoiksi, että pikku aallokko ei tunnu missään ja laivan oma tasauskoneisto torjuu suuren osan heilunnasta, jonka maininki saa aikaan.

Taas kävelin koptikorttelin kautta ja siellä oli muutama puusepän verstas. Tuli siitä mieleen, että kun nämä ammatit täällä periytyvät suvuttain ja aikojen myötä on syntynyt ammattikuntia, joissa opit siirretään perheen sisällä, voisiko olla niin, että puuseppien ammatti on enimmäkseen koptien perinne. Samaa voi hyvin arvella apteekkarien hommista, sillä joka toisessa Pharmasiassa on kristuskuvia. Varakkaat kouluttaa lapsista jatkajia suvun apteekkiin ja köyhemmät oppivat puusepiksi. Tämä nyt on arvailua, kertokoon ken tietää.