Kauas kuin pippuri kasvaa

 

Vaikka olen sitä mieltä, että liika tv-katselu tylsistää, sopivasti ja valiten katsellen oppii asioita. Satuin katsomaan pätkän, missä nainen otti selvää mausteista Intiassa ja Sri Lankassa.

 

Selvisi monta historiallista juttua, maustekaupan taustoja ja kummallisuuksia. Onkohan tuo vanha hokema ”kauas kuin pippuri kasvaa” jo keskiajalta peräisin? Arabit kun olivat ovelia ja salasivat pippurin ja muidenkin mausteiden löytöpaikat. Pippurista tuli tärkeä kauppatavara vasta kun Vasco Da Cama löysi meritien Intiaan.

 

Olihan sitä Eurooppaan välittynyt arabien kautta mutta hitaasti ja pieniä määriä. Arabien kauppakyvyt tietäen hinta nousi 2000% matkalla ylhäisten pöytiin. Niin sen hinta menee tänäänkin ja välikädet rikastuvat tuottajien kustannuksella. Tässä maustebisneksessä kuorivat roisit voitot ensin portugeesit, vuorollaan sitten hollantilaiset ja sitten britit, kaikki kolonialistit peräkkäin armoa antamatta.

 

Intian Keralassa pippurin kasvatus on tärkeä viljelysmuoto. Köynnöskasvi tuottaa pitkiä terttuja, joista eri kikoin tuotetaan sekä valkoista, laimeampaa ja mustaa, ärhäkämpää pippuria. Tämän opin jo kauan sitten kun olin turisteeraamassa silloin vielä Ceylonin nimellä olleella saarella. Pippuritehdas oli retkikohde ja siellä nämä selvisivät ja myöskin eri laatujen hintarakenne. Halvinta oli prosessin loppupäästä hihnalta ja lattialta harjattu hienoksi pölyksi jauhautunut kama. Pussiin vaan ja myyntiin halvalla.

 

Nyt on pippurimetsissä käynyt tuho, kun jokin kasvitauti on tappanut kasvustot ja pienviljelijät sekä apuduunarit ovat menettäneet ansionsa. Yli 200 viljelysten omistajaa on tehnyt itsarin, kun elinkeino on kadonnut. Oikein hyvä esimerkki luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä, sillä tuhon kohteeksi joutui kaikkien viljelemä yleinen lajike. Nyt on sitten löydetty uusia lajikkeita ja kasvua saatu alulle. Monissa muissakin viljelylajikkeissa on tärkeää että käytetään monia lajikkeita. Jenkkiriistäjä Monsanto on monissa kasvilajeissa aiheuttanut juuri Intiassa kriisejä, mutta hiukan toisella menetelmällä. Kun jenkeissä on mahdollista patentoida kasveja, uusia lajikkeita, on Monsanto kehittänyt karmean riistomenetelmänsä.

 

Se on ensin kehittänyt rikkaruohomyrkkyjä (kuten Rounup, joka ei ole vaaraton!) ja niiden rinnalle hyötykasveista, kuten vehnästä lajikkeita, jotka kestävät sen omat myrkyt. Mutta se raakuus perustuu häikäilemättömään riistoon siinä, että kun viljelijä ostaa siemenet uuteen lajikkeeseen hän samalla sitoutuu myymään satonsa Monsantolle. Ja ostohinta on sitten se peukaloruuvi. Kun kerran menee Monsanton bisneskuvioon, ostaa siltä siemenet, kasvimyrkyt, lannoitteet ja sitoutuu käytännössä orjuuteen. Siksi sadat köyhät viljelijät ovat tehneet vuosien varrella itsemurhia riiston uhreina.

 

Leffan toinen mauste oli kaneli eli Cinnamon, jota saadaan puun kuoresta monivaiheisen työn tuloksena. Ensin kasvatetaan puita, ne katkotaan ja pintakuori irrotetaan käsityönä ja alta paljastuva nilakerros irrotetaan kuin meillä ennen pettu männyn kyljestä. Se kuivataan ja käsitellään monta kertaa ennen kuin on saatu kaneli myyntikuntoon. Ja sitten sen ostaa välittäjä pilkkahinnalla, myy eteenpäin ja moni välikäsi rikastuu, viljelijä nuolee näppejään. Sopisi hyvin reilun kaupan tuotteeksi. Täytynee tehdä ehdotus sinnepäin.

 

Filkassa oli monia tuttuja paikkoja, sillä asuin Hikkaduvassa ja kävin Kandyssa ja muualla josta oli kuvaa. Se olikin muistorikas matka, sillä se oli kai ensimmäinen kerta kun aloin itse järjestellä retkiä ja siellä kokosin 14 h rymän joka kiersi pikkubussilla saarta ja alla puolella hinnalla mitä matkatoimisto tarjosi. Näimme luontoa, isoja villieläimiä ja paljon temppeleitä. Hieno matka.