Nippeleitä maalislumilta

 

Huomenna on kevätpäivän tasaus ja valoisuus lisääntyy nopsasti. Jouduin jäämään pois lasten metsäretkestä, kun tuli eteen mahdollisuus mennä katsomaan harvinaista herkkua, pientä yksiötä Vihti KK:ssa. Aion ostaa sen, sillä vanha, aravarajoituksista vapautunut talo on hyvässä kunnossa ja kämppä ihan ok, vaikka onkin pieni. Pesutupa, sauna, kunnon varastot, vaikka maisemat eivät ole kovin hääppöiset. Sijainti on ok, sillä bussille on matkaa 400m, kauppoihin vähän pidempi. Kapakat ovat lähempänä, vaikka en niitä juurikaan käytä. Kirjastolle voi hyvin kävellä, samoin marketteihin. Kunhan saan taas skootteriin uudet akut, huristan sillä asioille.

 

Sen hieno piirre kämpässä on, että kiinteät kulut ovat pienet, reilusti alle 170€, joten omistaja voi olla poissa 6-7kk eikä se rasita liiaksi. Perintö mahdollistaa tällaisen oston, kunhan nyt ensin saadaan järkevä hinta tästä 3H+K rivitalon pätkästä. Välittäjä, ennestään tuttu Kari, yrittää toki vanhaa kikkaa, lupaa ensin reilua hintaa, mutta kun saa toimeksiannon, alkaa ruikutus alentaa hintaa alkuperäisestä pyynnöstä, jonka on itse arvioinut.

Ketkuja kaikki noi välivouhkat, kaikissa maissa.

 

Nyt on ostajan markkinat, sillä pankkikorot ovat tosi alhaalla, alle 3%. Mutta myyjä kohtaa saman ongelman kääntäen, sillä myös hinnat ovat painuneet alas. Ans kattoo nyt, mihin päädytään. Nyt sitten alkaa taas muuton valmistelu, voi kaameaa. Onneksi mun halvassa kesäautossa on koukku ja omakotiyhdistykseltä saa halvalla vuokralle kuomullisen peräkärryn. Pari nuorempaa kaveria vaan avuksi, niin yksi keikka riittää.

 

Muutto tässä iässä on aina kova ponnistus. Hoitakaa ihmiset asianne niin, että se viimeinen muutto hoituu vielä kun pystyy itse sen hoitamaan. Mutta eihän se ole helppoa, kun aina käy niin, että joku muu päättää puolestasi mihin viimeksi sijoitut. Ja se, kun lapset passittavat vanhuksen hoitokotiin, siinä on itku lähellä. Siksi olin iloinen, että sain hoitaa mutsin kotona, joten hänen ei tarvinnut muuttaa elämänsä lopussa. Se on kyllä onni ettei 90+ iässä tarvitse muuttaa.

 

Exä ehdotti, että pitäisin pihakirppiksen, jotta pääsen romuista eroon. Totesin, että ei taida onnistua, sillä tällä kylällä asuu enimmäkseen vanhaa väkeä, eikä heillä ole mitään intoa ostaa lisää roinaa kun nurkat jo pursuaa vanhoista. Vaikka 10 kilsan päässä Nummelassa jo pihakirppis toimii, koska siellä asuu paljon uutta, nuorempaa väkeä, joilta ehkä jotain puuttuukin. Minä joudun kyllä rahtaamaan ison osan keittiökamoista roskiin, samoin pikku koriste-esineistä. Äidin vanhat huonekalut menee suurelta osalta kaatikselle, sillä ainoa kierrätyskeskus on ruvennut aika ronkeliksi, juuri siitä syystä että täkäläinen väki ei huonoa hyväksy ja kierto on hidasta.

 

On se karmeaa, että nyt mulla on 2 pikku radiota, keittiökamoja ainakin tuplat kaikkea, valaisimia kolmeen huoneeseen, samoin huonekaluja. Ja valinta on vaikeaa, voi hitto! Pyysin Karilta todelliset mitat yksiöstä, jotta voisin piirtää kämpän ja kalusteet. Onneksi mulla on osaamista mitoituksista ja jostakin saatan löytää skaalatikunkin, vaikka osa niistä onkin Luxorissa. Se on vaan rankka karsinta edessä.

 

Yksi ongelma on, että näin keväällä, plussa-asteissa on hankalaa hoitaa pakasteiden siirto. Huomasin, että pakastinosa on ihan täynnä ja sen siirtoon tarvitaan useampi pakasteloota. Täytyy keksiä jostakin lainaksi, tai sitten tehdä monta keikkaa henkilöautolla vain pakasteiden tähden!