su 23.1.011 rakentamista

Siivouspäivän kävelyretki johti etelään, puolityhjän uudisrakennusalueen läpi. Siitä kiepahdin katsomaan rakenteilla olevaa uimalaitosta. Sitä sanotaan -halliksi, mutta se onkin avouimala, mikä tietysti hyvin sopii tänne lämpimään, varsinkin jos allas lämmitetään aktiivisesti auringolla. Passiivinen aurinkolämpö ei riitä talvikaudella, mutta aurinkoa saisi aivan riittävästi, jos sen lämpö vangitaan keräinten kautta. Allasalue oli kovasti kesken, vasta valun jälkeisiä töitä käynnisteltiin. Allas on silmämääräisesti 8 ratainen ja 50m pitkä, siis kansainväliset mitat. Ihmettelin miksi sen matalassa päässä, koko syvyys alta 2 m, oli pohjassa törröttämässä n. 70 cm putket. Niitä oli niin harvassa, etteivät voisi olla rataköysiä varten, ja nehän kelluvat. Pohjaa oli käsitelty tummalla aineella (piki?) ja sen päälle oltiin juuri vetämässä mustaa kermiä. Oliskohan ensi loppusyksystä valmista, laattaa veikkaan pinnoitteeksi.

Huvitti katsella, kun rappari viimeisteli rakennetta korkeilla telineillä. Hänelle sekoiteltiin laastia maassa, ilman paljua. Laasti sitten kahvalla varustetulle puupaletille, noin 40x30cm. Levyä sitten siirrettiin ylös kolmen miehen käsien kautta, ensimmäinen väli heittäen ylöspäin! Rapparin työ ilmiselvästi johtui työvirheestä, sillä kahden kauniin, kreikkalais-roomalaispylvään päälle tehty poikkipalkki oli jätetty liian lyhyeksi. Muutoin jo valmiiksi maalattukin seinämä sisäänkäynnin kaikin puolin oli muuten valmis, mutta tätä palkkia oli jatkettu päistään lähes 70 cm ja sitä nyt rapattiin. Hommassa oli kiinni kymmenkunta miestä. Kallis virhe, vaika työ ei juuri mitään maksakaan.

Rakennustelineitä nyt ja muualla katsoen tuli mieleen, että suurella todennäköisyydellä telineiden puutavara samoin kuin muottilaudat ovat Suomesta. Edellisviikon golfkaveri HELGE on töissä maamme suurimmalla yksityisellä sahurilla joka tuo paljon puutavaraa tänne. Merkille pantavaa on, että telineitä käytetään todelle moneen kertaan. Sen näkee ehkä sadoista naulanrei`istä tukipuissa, kun pojat purkivat telineitä.

Matkalla katselin toista pienempää työmaata, jossa oli pilarivalu menossa. On se rankkaa hommaa, kun kaverit kipuaa tikkaita myöten muotin yläpäähän kantaen olkapäällä vasua, jossa tuollaiset 30 kg valukuraa. Mitään tärytystä ei käytetä, mitä nyt pojat vähän saattavat ravistaa harjateräksiä. Kyllähän sen jäljestä näkee, että ei ihan täytä meikäläisiä standardeja. Siksi joskus näissä huonon kontrollin ja korruption maissa taloja romahtelee, kun on jätetty raudoitus vähemmälle. Täällä tosin näytetään rautaa käytettävän reilusti, siitä ei ilmeisesti pihistellä.

Pilari-laattarakenne sinänsä on hyvä ja joustava, sillä väliin muurattavia seiniä on helppo purkaa ja muuttaa, samoin aukotusta voidaan muutella. Kolmesta pienestä tallikopista saadaan helposti isompi tila ja yleensä näissä taloissa riittää syvyyttä. Tällä tavalla voidaan rakentaa iso ravintola entisten pikku kioskien tilalle ja vielä nopeasti. Ongelma onkin usein näissä tapauksissa ilmanvaihto, jota sitten viritellään erikoisemmilla putkituksilla.

Katuja levennetään parissa kohtaa reitilläni (4-5km) ja toisessa jostakin syystä purettiin kovasti raudotettua kanaalia. Ilmeiseti raudat haluttiin talteen tai sitten rakennetta vain muutettiin. Kaukolämpöä kun täällä ei tarvita, niin oli aika reilu kanaali betonista. Mahtuu ukko kumarassa menemään läpi. Monessa paikassa kaivettiin kaapeliuria, jotka vain täytetään hiekalla, valoja ja tietokaapeleita, arvaan. Pääkadun ja siitä kääntyvän Sheratonille vievän kadun sekä uuden Jolie Villeen vievän kadun risteyksessä on jouduttu siirtämään tiiliaitaa viitisen metriä ja muuraushommat olikin menossa. Siihen jää kummasti keskelle tietä kaksi kookasta sähkökaappia, 2x3m jos ei niitä sitten myös siirretä. Gaddiksen viereisen myymälän jalkakäytävää on reilusti kavennettu, mutta ilmeisesti Gaddis jää ennalleen. Tulee ainakin tilaa pysähtyville busseille ja taxeille.