Mikrobussi poimi ukon kyytiin, mutta yllättäen antoi punnasta takaisin. Onko minut jo hyväksytty porukkaan? Sain kameran pikku tempulla taas normaalitilaan ja vahvasti uskon että golfkentän ukko kuvaa ottaessaan on vahingossa tökännyt säädön poskelleen. Näppäsin muutaman tarpeellisen kuvan kylteistä.

Lautalla katselin edellisen lautan perää, jossa vielä törrötti osia pois revitystä keula- ja peräkoristeista, jotka olivat kaikissa lautoissa takavuosina. Pellistä tehty, vähän lyhdettä muistuttava, muka ruokotupsu kuten muinaisissa maalauksissa on isoissakin veneissä ollut. Nyt ne lienee kolaroitu niin ruttuun, ettei ole kuin parissa toinen koriste jäljellä.

Winter Palacen kivijalassa on useita matkatoimistoja, joilla näkyy olevan verinen hintakisa. Pallolentoja toinen tarjoaa hintaan 250, toinen 275, mikä on reilusti halvempi kuin hyvinä vuosina. Itse muistan maksaneeni 70€ takavuosina. Nyt voisikin taas uusia sen kokemuksen kun on kamerakin mukana. Nyt vaan on ollut pilviset kelit aamuisin, jolloin parhaat valoefektit jää näkemättä. Päivi kertoi nähneensä tänään 6+4 palloa eli olivat lähteneet selvästi eri aikoina kai säästä johtuen.

Vanha tuttava Yassin moikkasi WP:n edessä ja veti sisään Kheops-matkatoimistoon. Hän on nyt pomona siinä, kun kuulemma omistaja, ilmeisesti ketjun ja toiminimen omistaja, oli irtisanonut Saadin, joka kuulemma sähläsi vain omia bisneksiään eikä istunut toimistolla. Silloinkin oli nuori Yassin se aktiivi joka laahasi asiakkaat ensin sisään. Nuorimies on hiukan levinnyt poskistaan, onhan hän nyt pomona! En hoksannut kysyä onko naimisissa, mutta lihominen voisi siihenkin viitata. Täytyypä kysyä, kun hän tulee Sarin kahvilaan, jossa kertomansa mukaan usein pistäytyy ja lupasi moikata jonain iltana. Toivottavasti ei kovin myöhään tule rymistämään portille, kun olen usein sängyssä lukemassa jo kymmenen aikoihin. Hänen pallolentohintansa on kuulemma 40€, mutta minulle oli valmis myymään 30€.

Kadulla oli ensimmäinen sympaattinen ja fiksu venereissun tarjoaja. Mutta olikin jo ikämies ja siksi kai viisastunut. Kysyi kauniisti olenko kiinnostunut venematkasta ja kun sanoin etten ole, jätti homman siihen, ”kiitos ja hyvää päivänjatkoa”. Olin oikein ilahtunut, että näinkin homma osataan, eikä jäädä inttämään ja roikkumaan hihassa. Jos venettä kaipaisin, voisinkin etsiä valkotukkaisen herrasmiehen siitä hevoskatosten ja Simbad-kuppilan kulmilta.

Kun kävin vessassa ja kurkkasin sen taakse, ihan otti päähän se epäsiisteys ja romukasat siellä piilossa. Syynä lienee se, että jonkun väitteen mukaan vanha hotelli olisi saanut purkutuomion eikä kenelläkään ole intressiä eikä rahaa panna paikkoja edes hiukan siistimmäksi. Tuli mieleen erot kotimaassa idän ja lännen välillä. Karjalassa saa paikat olla vähän rempallaan kun taas itärannikolla ollaan tosi siistejä ja tarkkoja pihojen kanssa. Kuppilan aitaankin on vaan vedetty uusi kerros maalia mitään ensin rapsuttamatta ja seuraus on että uusikin kerros hilseilee pois. Siinä paikassa halusin vaihtaa rahaa pienemmäksi, koska toisella isännistä (veljekset?) näkyi olevan sentin paksu tukku. Hänpä sitten törkeästi yritti vanhanaikaista kikkaa ja laski setelit mun käteen väärin, ihan tahallaan ja yritti kusettaa 20LE. Oli sitten viimeinen kerta kun menen sinne ja siirryn vakkaristi naapuriin. Toinen ukko lehteili isoja sivuja kirjanpitoa ja kirjasi jotakin. On siis pakko osata myös kirjaimet jotta voi pitää kirjanpitoa, numerot ei riitä.

Huvitti kun parikin poikaa yritti myydä aurinkolaseja, vaikka mulla oli sellaiset päässä. On yritteliäitä poikia! Sunnuntaisin näkyy olevan selvästi vähemmän leipäkauppiaita tutussa paikassa Moskeijan kulmilla, puolivälissä asemalta tv-kadulle. Katselin taas kerran kun lapsia otetaan mukaan töihin jo ihan pirpanaiässä. Vossikalla oli alle kolmivuotias kärryillä edessä ja toinen perhe myi nenäliinoja kadunkulmassa. Rahan otti vastaan taapero, joka ei kunnolla puhunut ja paketin antoi 5-6v. Tytär, joka jo itsenäisesti yritti lähituntumassa kaupanteon alkeita. Tässä tapauksessa muksut oli mukana varmaan pakon sanelemana, mutta tuskin vossikassa. On mukava nähdä kun lapsien annetaan harjoitella työntekoa, esim portaiden harjaamista. Sitä pitää antaa tehdä juuri siinä iässä missä muksu haluaa, myöhemmin homma ei enää maistukkaan, vaan menee komenteluksi. Kolmivuotias siivoo ilokseen, kuusivuotias vain pakosta.

Tapasin Paavon istumassa Asemakadun kahvilassa asuntoa vastapäätä ja hän kertoi juovansa teetä aina aamuisin siinä. Aurinko paistaa, katuvilinässä on seurattavaa, kelpaahan se. Jos joku kaipaa juttuseuraa ja kokeneen neuvoja, voi mennä juttelemaan vanhan vaaleapäisen ukon kanssa. Ei Paavo pure. Tarvitsin vessaa ja sellainen löytyy näistä isommista paikoista, mutta on syytä varautua maksamaan, täällä 2 puntaa. Ei oikein ollut naisten vessaksi sopiva, ei myöskään käsien pesumahdollisuutta. Mutta eihän naisia juuri näissä kahviloissa istuksi, joissakin kyllä näkee heitäkin. Perinteet painavat näissäkin jutuissa ja tietysti ne vessat.

Pääpostin edessä oli kummaa kuhinaa, josta en saanut kysymälläkään selkoa. Siinä kymmenkunta nuorta miestä jakeli jotain paperia, joka näytti valtakirjalta. Joka tapauksessa niihin ihmiset tietojaan kirjoittivat. Esillä oli myös passikuvia ja jotain todistuksia, leimattuja kaavakkeita. Tuli vaan heti mieleen tulevat vaalit. Voisiko tämän maan demokratia olla sitä, että voi valtuuttaa toisen äänestämään puolestaan? Tuntuu ihmeelliseltä, mutta jotenkin se liitettiin Mursin nimeen, se selvisi kyselystäni, ymmärsin että jotakin tehtiin Mursin puolesta. Aisha ehkä tietää selityksen.

Matti ja Iiris kävivät kylässä. Sen verran arvelutti heitä WB:llä seikkailu, että sovittiin vastaan menemisestä. Olivat etuajassa, mutta sain nopsasti kyydin kun sain tiedon että ovat jo rannassa. Naurettiin sitten sitä, että he olivat hyljänneet mulle tutun taksin tarjouksen, joka sitten kuitenkin lähti meitä kyytimään. Olisivat vaan kysyneet ukolta suomalaista taloa, olisi tiennyt tuoda. Jos joku haluaa tulla piipahtamaan, tervetuloa vaan.

Ota rannasta taxi Memnonille ja palaa takaisinpäin reilu kilometri, niin olet portilla. Pieni Suomen siniristi liehuu portin kaarella. Täältä taas kaikki pikkubussit ajavat rantaan, maksaa sen punnan, kun taxi pyytää 10. Kävelimme hiukan ja sitten lähtivät vieraat mikrobussilla hotelliin ja minä jatkoin Hannun asialle Jabaa tapaamaan. Matti ja Iiris olivatkin jo viime talvena nähneet ”Heinin kämpän” jota olin valmistautunut esittelemään. Näin sitä minä jo olin unohtanut keille sitä olen näyttänyt tyypillisenä savitalona. Mutta se hannun vuokraus olikin saanut uusia piirteitä. Vielä eilen illalla oli omistaja vakuuttanut kaiken olevan selvää, mutta tänä aamuna oli tullut mutka matkaan. Joku joka siellä nyt asuu, olikin halunnut pidentää oleskeluaan ja on nyt lähdössä vasta 10. tammikuuta. Puhuin uudelleen Sharmiin tämän hepun kanssa ja hän oli kovin pahoillaan. Nyt on Hannun porukalla kaksi mahdollisuutta.

Eka on ottaa hotellihuone kolmeksi yöksi vaikka New Memnonista, tai asua viikko/10pv Jaban talossa. (hän ei ihan muutamaksi päiväksi halua kai lakanapyykin takia?) ja tämän lämmittelyn jälkeen siirtyä ihannehuvilaan. Toinen mahdollisuus on ottaa vuokralle koko jaksolle makee talo ihan Päivin vierestä, jossa on ilmeisesti ”avioeron” vuoksi uusi talo vapaana. Talon on rakennuttanut nuoripari, jonka nainen on kai britti, mutta eivät olleet ehtineet edes muuttaa kun tuli bänät. Siinäkin on komeat kupolit, mutta en ole varma onko ihan niin upeat näkymät iltaisin. Muutoin kyllä, avaruutta ja valoa, peltoa riittää. Ilmeisesti talo on länsimaista tasoa ja voin mennä katsomaan jos on tarpeen. Kuvien siirtyminen blogiin ja sähköpostillakin on epävarmaa, kun linja jumittaa. Olisi ainakin vilkas juttukaveri naapurissa, sillä Päiviltä ei puhe lopu.