Liikennemerkit ja -viitat

+) sain vastauksen: jonka voi lukea lopusta...

Kiinnostava kirja on julkaistu, Olavi Pakarisen ”Tieopasteet”, jota en ole vielä käsiini saanut. Se on niin uusi että netti ei sitä tuntenut, mutta tekijä on osallistunut aikaisemmin julkaisutoimiin ainakin yhden artikkelin verran. Oma koulutukseni liittyy kaikkeen grafiikkaan ja tekstin tekemiseen, tekstaukseen. Työrutiiniin kuului mainoskylttien ripustelu ja myöhemmässä vaiheessa suunnittelu ja toteutus.

Eräässä vaiheessa työhistoriaa toin maahan ja möin laitetta, jolla vedostettiin myymälä- ja näyttelykylttejä käyttäen kirjapainon menetelmää. Sen ohi ajoi sittemmin tarrakirjaimet, mutta ei ihan heti. Koko mainostekstin vuosikymmenien tuotantokuvioihin liittyi monia tekniikoita, joita kukaan ei enää tunne. Yksi hieno toteutus oli LETRASET- arkit, joita mainosgraafikot vuosia käyttivät menestyksellä. Niitä käyttäen tehtiin ilmoistusten originaalit jotka sitten lehtitalossa kuvattiin laatoiksi tai offset-pelleiksi.

Aiheeseen liittyy etäisesti vaakunataide, joka on katsottava myös ”liikenneopasteiden” esihistoriaan. Asiat on tarvinnut nimetä ja tehdä tunnetuksi. Logot kuuluvat kiinnostukseni piiriin ja kaikki graafinen esittäminen, pakkausgarfiikka ja julistetaide.

Opiskeluni Ateneumin iltakoulussa sisälsi käsintekstauksen oppimista, eikä se tarkoita mitään hintalappujen tekstaamista huopakynillä. Vaan tavoite oli osata tehdä vaikka adressi tai tv-ohjelman alkutekstit, kauniisti ja käsin. On sitä tussitektaustakin tullut tehdyksi eräässä vaiheessa paljonkin, mutta se on vain pieni osa tekstaamisen tarpeista.

Oppimestarini oli Olof Eriksson, jonka kirja ”tekstaamisen taito” oli alan perusteos 1950-luvulla. ”Loffe” oli myös tasokas vaakunagraafikko, joka voitti monen kunnan vaakunakilpailun. Eräs aikakausi on nyt päättymässä, kun kuntien määrää vähennetään rajusti ja vanhat, usein kauniit ja hyvät vaakunat joutavat ullakoille.

Pidän vaakunoiden parhaana Inarin kunnan vaakunaa, jonka tekijää en muista (oliko Gustav von Numers?) eikä kunta sitä sivuillaan kerro. Vaakunassahan on sarvipäinen lohi, joka loistavasti tiivistää kunnan olemuksen. Suomen kuntien vaakunat ja muu vaakunataide on korkeatasoista ja tekijät osasivat homman.

Nyt vaakunoiden kysyntä on vaisua ja vanhaa perinnettä se onkin ja joutaa vaipumaan historiaan. Sen tilalle on tullut logojen tungos ja tuotemerkkien kiivas vaihtuminen takaa kai jonkinlaista leipää osaajilleen. Pakkaussuunnittelun vauhti pyörii kovana. Onneksi ei tarvitse osata kiinalaista galligrafiaa vaikka tuotteet siellä usein tuotetaan, kun markkina on lännessä.

Eräs logon turmelu on minua harmittanut, kun Finnair meni ja muutti vanhan, todella graafisesti kauniin, muistaakseni Kyösti Variksen suunnitteleman vanhan logonsa muka modernimmaksi. Se heikkeni graafisesti paljon ja sen kaunis jykevyys liukeni kulmien pyöristykseen. Sääli.

Eksyin taas aika kauas alkuperäisestä ajatuksesta kritisoida Suomen liikennemerkkien huonoa tekstityyppiä, versaalia. SUURAAKKOSTEN eli versaalien vika on vaikealukuisuus. Liikenteessä on ihan huipputärkeää tajuta nopeasti ohjauskylttien teksti. Nykyliikenteessä on usein tilanne jossa autokuski joutuu muun informaation seasta äkkiä valitsemaan risteävän tien osuakseen oikealle reitille. Siinä tilanteessa on kyse sekunnin osista, sillä liikenteen rytmi ei salli miettimisiä. Keskieuroopassa ja naapurimaissa asia on oivallettu, mutta Suomi huristelee toivottomasti jäljessä.

Toivon todella painokkaasti, että liikenneministeriössä asia tajuttaisiin ja seuraavassa uudistuksessa muutettaisiin tekstityyppi niin, että se AINA tehdään gemenalla eli pienaakkosilla. Ministeriön ihmiset voisivat katsoa aamun sanomalehteä ja hoksata että sen teksti on helppolukuista juuri siksi että otsikoista lähtien kaikki on ”ladottu” gemenalla. Vain sensaatiolehdet käyttävät VERSAALIA, mielestäni turhaan, mutta niiden otsikoinnilla onkin ihan eri tarkoitus, sillä kaupan kassajonossa nopea havainto ei ole tarpeen.

Lähetin ministeriöön seuraavan jutun:

 

Liikenneministeriölle

Ehdotan että seuraavassa uudistuksessa joka koskee tienviittoja muutetaan yleisohje siten, että aina teksteissä kirjasin on gemenaa. Nykyinen liikenne on niin nopeatempoista, että kuljettajalle on ensiarvoista tajuta nopeasti kylttien sanoma. Vinhasti kulkevassa risteysajossa on vaikeaa vieraassa paikassa tajuta minne pitäisi ajaa, kun ei ehdi tajuta kylttien sanomaa. Syy on siinä, että VERSAALI tekstissä kirjainten muodostama linja on tasainen, jolloin siitä ei silmä tapaa kiinnekohtaa. Gemenatekstiä on nopeampi lukea, kun osa kirjaimista ylittää tai alittaa perusviivan. Asialla on suuri merkitys liikenneturvallisuuden kannalta.

Väitettäni ei tarvitse edes testata, koska muiden maiden kokemukset ja käytännöt puhuvat sen puolesta. Ulkomailla ajaessa sen aistii. Eron huomaa kun matkailee autolautalla jonnekin. Muutos eli parannus voidaan toteuttaa asteittain sitä mukaa kun kylttejä uusitaan.

 

Kirjaamon vastaus tuli heti  1.10.2012

Kiitos viestistä, sähköpostiviestinne on vastaanotettu liikenne- ja viestintäministeriön kirjaamossa.

Liikenne- ja viestintäministeriön käyntiosoite:

Eteläesplanadi 16, Helsinki

Postiosoite:

Liikenne- ja viestintäministeriö

PL 31

00023 Valtioneuvosto

Vaihde: 0295 16001

Kului viikko ja sain asiantuntevan vastauksen =

Tämä on ollut tiedossa jo pitempään. Suomalainen tekstityyppi on kehitetty 60-luvun alussa, mallia otettiin Ruotsin versaalista, mutta fonttia kavennettiin (ja samalla tehtiin se huonommin luettavaksi) jotta kallista peltipintaa kuluisi vähemmän... Seuraavassa liikennemerkkiuudistuksessa on tarkoitus uudistaa myös tekstityyppi. Uudistus liityy tieliikennelainsäädännön kokonaisuudistukseen, jonka esiselvityksiä ollaan parhaillaan aloittamassa liikenne- ja viestintäministeriössä.
 
Itse asiassa gemenan ja versaalin ero luettavuudesssa liikennemerkeissä ei ole aivan yksiselitteinen. Liikennemerkissä tekstin luettavuuteen vaikuttaa myös se, että pimeällä merkin näkyvyys perustuu ajoneuvojen paluuheijastuvuuteen merkin heijastavasta pinnasta, jolloin vaalea pinta 'syö' (valopihailmiö) tummaa tekstiä ja päivänvastoin. Gemenassa on yleensä vähemmän pieniä detaljeja kuten pisteitä, väkäsiä, ym., jotka pahimillaan katoavat valopihailmiössä, jolloin esim valkoinen i voi näyttää ällältä (il). Liikennemerkkigemenassa pitää siis minimoida pienet detaljit ja varmistaa tekstin luettavuus sekä päivänvalossa että pimeässä. Eri maiden käytössä olevia tekstityyppejä on jo alustavasti selvitetty Liikennevirastossa ja näyttää todella siltä, että oikein suunniteltu gemena on liikennemerkeissäkin luettavin tekstityyppi.
 
terveisin
 
Mikko Karhunen
 
___________________________
 
Mikko Karhunen
Yli-insinööri
Liikenne- ja viestintäministeriö
Liikennepolitiikan osasto
Liikenteen turvallisuus ja ympäristö