Ensi talvikausi on sitten savitiilitalossa länsirannalla (WB). Eilen tein hienon retken tutustuen ensin tunnetun saviarkkitehdin, egyptiläisen Hassan Fathy:n suunnittelemiin rakennuksiin. Ensin pistäydyimme oppaani Hassanin kanssa moskeijassa, jonka kupolikaton (useita kupoleja) alla tunsi selvästi ilman viilenevän siinä seisoessa. Mistä se johtuu ja mikä on sen salaisuus, pitää itselleni selvittää. Luulen löytäväni selityksiä suomen kielelläkin ja kun löydän, kerron blogissa. Jos tätä sattuu lukemaan joku asiaa tunteva, odotan kommentteja. Arkkitehdit hoi!

Historia-annoksen, tosin vasta 70v. takaa, jälkeen menimme sitten tyhjälle tontille, joka on uuden ravintolan vieressä. Huono piirre jutussa on, että tontin rajalla on voimalinja. Tosin olen kuullut väitettävän, että savirakenne torjuu niitä ikäviä ilmiöitä, joita sähköallergia joillekin tuottaa. Useille ihmisille on tuntematon asia, että sähköjohdot AINA tuottavat magneettikentän ympärilleen. Mitä vahvempi virta kulkee, sen voimakkaampi kenttä syntyy. Sitä voidaan ehkäistä eri konsteilla, joita voin kysyjille kertoa. TV ja vanhat näyttöpäätteet muodostavat voimakkaan magneettisäteilyn, jonka vuoksi pikkulasten ei pitäisi katsella telkkaa kovin läheltä.

Tontin omistaa Hassanin perhe, enkä tiedä siitä mitään muuta. Ahmed vaan totesi, että WB:llä kaikki tuntevat toisensa, ja siten tonttien omistuksetkin. Asia tuli puheeksi, kun ajoimme Luxorin puolella ohi rakenteilla olevan talon, jonka seinään kadun puolelle oli maalattu tasainen pohja ja siinä paljon arabiankielistä kirjoitusta. Selitys asialle on, että siinä annetaan naapureille ja ohikulkijoille tietoa hankkeesta. On metkaa, että meillä systeemi on tullut käyttöön vasta muutama vuosi sitten. Olette kai nähneet muovitaskussa A4 lappuja, joissa kerrotaan tontin omistajan tiedot ja siitä, minkä kokoinen talo on rakenteilla. On jännä huomata että sekin asia on kehitetty täällä ”kehitysmaassa” ehkä jo satoja vuosia sitten. On hienoa huomata että fiksut asiat ovat siirtyneet vuosisatojen kuluessa. Harmittavaa on, että kaiken maailman huonot jutut myös siirtyvät. Tarkoitan tällä esim roskaruokia, huumeita, turhaa mainontaa yms.

Pidimme palaveria siinä tontinvierustalla ravintolassa, joka on vasta valmistumassa Palaverin aikana serkkupoika Ahmed, jonka huonokuntoisella autolla olimme liikkeellä, nukkui ravintolan kaislamatoilla ja siinä kasassa olleiden huopien alla. Paluumatkalla tenttasin sitä, miten hän voi olla pois työstään päivällä monta tuntia. Selitys oli, että hän on ainoa terveystekniikan insinööri kaupungin keskussairaalassa, eikä hänellä ole työaikaa. Hän voi joutua hommiin mihin aikaan tahansa, kun jokin laite reistaa. Hänelle ei makseta yötöistä tai ylitunneista, joten hänen työaikansa voi joustaa. Ahmed on, vaikka on nuori kaveri, monen ihmisen pomona. Hänen vastuullaan on suuren sairaalan tekniikka ja välineet. Ahmed kertoi että pomo luottaa häneen ja joustaa. Poika oli tehnyt putkeen paljon duunia ja siksi otti torkut keskellä päivää. Torkkujen ottaminen on suositeltavaa, mutta meillä sitä ei enää osata., Vielä Ruokokosken aikoihin rengit ottivat torkut pihalla.

 

Tänään kuulin Keesiltä Heinin kuppilassa, että hankkeen takana on englantilainen rouva. (On hyvä olla tuttavia joilta sitten kuulee taustatietoja. Heiniltä kuulin myös että joku nuoripari oli käynyt vieraana ja kertonut lukevansa tätä blogia) Siellä ravintolassa oli myös jo bilispöytä, harmittavasti sillä seinustalla, joka on sen uudistalon puolella. Sanoin Hassanille, että täkäläisten nuorten miesten tavat tuntien, bilispöydän ympärillä on hirveä meteli yli puolenyön. Hän lohdutti, että ilmeisesti pöytä siirtyy toiselle puolella isoa ravintolaa, koska omistaja oli hänelle selostanut, että se vasen puoli kadulta katsoen olisi ruokailijoiden alue. Ravintola on iso, noin 18m leveä ja 15m syvä.

Sisääntulosta baaritiskille ja vessoille johtaa laattakäytävä, mutta muu alue on pientä kiveä, noin 7-12mm. Aika miellyttävä kävellä, mutta miten se pidetään puhtaana, onkin iso kysymys. Joissakin puistoravintoloissa on myös sama idea, mutta karkeampaa kiveä. Kivi on pyöreätä ja vuosimiljoonien aikana jossakin ranta-aalloissa muotoonsa pyöristynyt. Isona kerroksena sen päällä on huono kävellä, mutta muutaman sentin kerros on kiva.

Ravintoloissa sitä ruiskutetaan vedellä pari kertaa päivässä ja kaikki saasta kai valuu kivien välistä pohjille. Arvatenkin koko pohjakiveys sitten joudutaan vaihtamaan, kun se alkaa haista? Sinnehän valuu kaikki roska, tupakantumpit, ruuan murut, juomatipat, syljeskely, linnunpaska. Lintuja noissa avoravintoloissa aina lentelee ja se on kiva.

Ravintolan rakenne on tuttu. Metalliputkilla (peitetty hamppunarulla kiertäen) runko joka kannattelee kattoa. Koko rakenne on 3x3 metrin moduleina ja katot ovat pieniä harjakattoja sen moduleina. Sen päälle on tehty palmuruotien ritilästä aluskate ja peitetty niinipunosmatolla. Seinät muodostuvat räsymatoista. Katon alapinnoille on jossakin välissä aseteltu kirjavaa puuvillaa, jota näkee monessa paikassa peitekankaana rakennustyömailla. Seinän korkeus lienee 150cm ja avoimeen väliin oli ripustettu ketjuna kai bambusta tehtyä tuulikannelta,joka kivasti helisi kun sattui lievä tuulenpuuska.

Hassan sanoi että ravintola tähtää turisteihin, jotka ihailevat Memnonin kolosseja ja joille sopii lounastauko siihen saumaan. Hän olettaa että paikassa ei ole egyptiläisnuoria iltaisin meluamassa, jota vierastan. Aika näyttää. Nyt kuitenkin olemme yhdessä suunnittelemassa siihen perinteistä savitiilitaloa, Hän pyysi minua piirtämään pohjakuvia ja esitti niihin omia muutoksia. Pystyin kuitenkin aina perustelemaan omat näkemykseni ja kumoamaan hänen huonot ideansa. Ehkä tämä työtapa sai hänet vakuuttuneeksi, että osaan suunnitella asuintalon. Ainakin sellaisen jota voi vuokrata turisteille.

Lähtökohta oli hiukan hankala, sillä sähkölinjan takia talon mitta ei saisi virallisesti olla kuin 4m syvä. Siihen mittaan ei mitään järkevää asuintaloa saa tehtyä. Hassan sanoikin että voidaan se mitta ylittää ja sitten luonnokseni mitaksi tuli syvyyttä 6m ja leveyttä 13m sisämitoin. Olin juuri excursiolla havainnut, että savitiiliseinän paksuus on 60cm, mutta rakennusasiantuntija sanoi yllättäen, että 25cm riittää. Tämä asiantuntija oli minulle tuntematon veli Abdu, joka työskentelee valtion organisaatiossa, joka vastaa arkeologisten kohteiden restauroinnista. Hän on perheklaanin jäsen tietysti, ja Hassan sanoikin hymyillen, että olemme perhemafia.

Abdu sitten puhui hyvin tätä maailmankieltä ja ymmärsi kaikki piirustusmerkit. Ne arkkitehtien käyttämät piirrostavat lieneekin joskus täällä kehiteltyjä? Hän kertoi juttelevansa ensi tilassa virallisen arkkitehdin kanssa, jonka hommana (Suomen tavoista poiketen) on määritellä maan laatu ja perustuksen syvyydet jne. Meillä sen tekee konstruktio-inssi joka vastaa siitä, että rakenne kestää. Ennenvanhaan meillä ja täällä arkkitehti oli moniosaaja ja ihmemies muutenkin. Egyptin arkkitehdeistä on pari huimaa esimerkkiä. Ensimmäinen tosi kova jätkä oli

Imhotep joka suunnitteli ensimmäisen porraspyramidin Sakkaraan. Heppu oli faaraon visiiri, siis pääministeri, sen lisäksi lääkäri. Varsinainen ihmemies.

Toinen varsinainen huippu oli Amenhotep III Hapun poika , jonka kuolintemppelin portilla nämä nyt memnonin kolosseina tunnetut kivipojat seisovat.

Palaverin lopputulema oli, että suku voi käynnistää rakennushankkeen, jos minä maksan etukäteen ensi kauden vuokran. Osuuteni vuokrasta on 6000LE eli noin 750€, ei paha. Se on siis riskini siitä, että hanke jotenkin mokaantuu.

Suuri intressini taloon on se, että olen koko ajan vaatinut, että siitä tulee malliesimerkki ekologiasta. Sen vuoksi olen valmis ottamaan hieman riskiä ja ylimääräistä kuluakin. Haluan kuivakäymälän, harmaavesisuodattimen, aurinkosähkön ja aurinkokeräimen veden lämmitykseen. Talon paikka on mitä mainioin siihen, että sitä voidaan esitellä ohikulkijoille. Se vaan on niin tässä maailmassa, että esimerkin voimin voidaan asioita muuttaa. Sopii loistavasti Hassan Fathyn ajatteluun. Ehdotinkin jo Hassanille, että talon avajaisiin kutsutaan koko Luxorin hallinto, joitavoidaan näin opastaa ajatteluun, että vesivessat on tyhmiä ja voidaan kieltää.

Jos se ei toimisi, voisi Hassan pitää ”ekomessuja” sinä aikana kun suomalaisvuokralaiset eivät ole paikalla. Mutta itse olen valmis siihen, että muutaman kerran talvessa pidetään ”avoimien ovien päiviä” joiden aikana opastetaan kuivakäymälän ja kompostoinnin ideaan, auringon tehoon ja hyötykäyttöön jne.

Olenhan vastaavaa hommaa tehnyt jo kotonakin, ollen mukana Huussiseuran messuosastolla esittelijänä. Ekokyläharrastuksen tiimoilla nämä tärkeät asiat ovat tulleet tutuiksi.

Palaverin lopuksi pidätin itselleni aikaa kypsytellä koko juttua, mutta sitten jo illalla myöhään soitin Hassanille, että maksan ensi kauden vuokran nyt. Suvulla on kiire aloittaa hanke ennen toukokuun pressanvaaleja, sillä he pelkäävät että tulisi esteitä. Lohdutin Hassania, että tulevalla pressalla on todella paljon kiireisempiä asioita kuin Luxorin rakennusmääräykset.

Minulle on toki tärkeää noudattaa rakennusmääräyksiä, mutta kun toisaalta näkee niitä rikottavan joka puolella ja sillä ajatuksella, että määräysten ylityksiä ei sitten joskus vaadita purettavaksi, joutuu miettimään onko jokin metrimäärä 4->6m kunnioitettava asia. Joka puolella Luxoria rakennetaan vimmatusti. Lienee rakennusbuumi siksi, että uskotaan hallinnon hajanaisuuden ja poliittisen tahdon puutteen vuoksi valvonnan puuttuvan. Toisaalta se johtaa ajatukseen, että luotetaan siihen ettei mitään rakennettua vaadita purettavaksi.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että mun osoite ensi talvena on jotakin sen tapaista: ”600m Memnonilta itään”.