la 22.1.2011 pitkä marssi

Bussilla Hiltonille ja kävellen takaisin, oli suunnitelma. Bussista nousi äiti lapsineen ja minua huvitti kun nuoremman pojan tukka oli leikattu kuten meillä ennenvanhaan, patamalliksi, jossa koko pään kiertää jyrkkä raja. Bussi ohitti poliisivarikon, jossa seisoi parkissa 8 sinistä lava-autoa, joiden koppi on varustettu kalteri-ikkunoilla, ovi ja tikkaat takana ja yleensä takana 2 tuuletinkoteloa, jotka kesällä lienevät välttämättömät, etteivät pidätetyt läkähdy kuumaan koppiin. Koppiautojen lukumäärä kertoo omaa kieltään maan poliisivaltio-luonteesta. Meillä vastaavia autoja ei pikkukaupungissa ole, oliskohan koko maassa 8? Ajelin vain autossa jonka osoitemääränä oli Karnak, tietämättä minne se sitten ajaa. Päätepiste näytti olevan hotellien HILTON ja KARNAK edessä. Jälkimmäinen on vaatimaton paikallinen, ensimmäinen vähemmän vaatimaton.

Marssin sinne katsomaan paikkoja. Iso, upea aula lähes tyhjä, lasiseinät ohjaavat terassille, jossa oli 3 isoa, noin meikäläisen kaksion lattian kokoisia vesialtaita. Mustat reunat ja vesi juoksi niiden yli joka puolelta, joten ne muodostavat suuret vesipinnat, jotka hiljaa solisevat. Terassilla lisäkseni yksi pariskunta. Pihaa varjostaa vaakatasoon kiristetyt valkoiset purjeet joka antoi merellistä fiilistä. Siitä portaita alemmalle uima-allastasolle, jossa laskin puolenpäivän aikaan 13 auringonpalvojaa, yksi uimassa suuressa altaassa. Suuret ravintolat ja iso baari ihan tyhjänä. Henkilökuntaa näkyvissä allastasolla toistakymmentä. Ei taida kannattaa kovin hyvin?

Kadulla hymyilytti taas juhlavat firmojen nimet, kuten "Soliman Perfumes Palace" ja "Karnak Clothing Emporium" jotka paikkoina kuitenkin ovat aika pieniä ja vaatimattomia. "Gallery" oli lopetettu ja siitä tehty bilishalli. Näkyi nimikilpi "Luxor Development Sae" jolle minun sanakirjani ei löytänyt käännöstä.  Kehittämisestä lienee kysymys, mutta on siinä vaikea homma, sanon minä. Olen jo aikaisemmin hymyillyt kiinteistöfirmalle jonka nimessä esiintyy sana "industrial" eli heillä olisi välitettävänä teollisuusalueita, jos olisi kysyntää. Paluumatkalla katselin äijäryhmää, joka selitteli ja viittoili rannassa. Kun palasivat "Petrojet" firman autoille, kyselin mitä ollaan suunnittelemassa, hotelliako? Vastaus oli että vedetään öljyputki Niilin ali WB:n puolelle. Jotakin teollista sentään. Olikohan saman firman alue, jossa kävin katsomassa risteilijöiden tankkauspaikkaa. Hyvin siisti, eikä edes meikäläisen bensa-asemien öljyläikkiä missään. Ehkä ne tipat menevät suoraan Niiliin, kun laivoja tankataan. Siinä oli 3 tankkauspistettä, palotorjustakalustoa paikalla, maalia ja suoja-aitoja, asiallinen paikka. Mutta sijaitsee väärällä paikalla, kun nyt ollaan laivoja häätämässä kauemmaksi ylävirtaan.

Se ranta-alue on parisataa metriä joen rantaa, syvyyttä 50-60 m ja kasvaa kymmeniä palmuja. Olisikohan sittenkin varattu hotellille? Paikka on hyvä, sillä se rajoittuu paraatiaukean laitaan, joka aukea johtaa KARNAKin temppelin portille. Huvittava yksityikohta oli, että sen aukean alla johtaa iso 60 cm putki vettä jostakin kaupungin tiloista Niiliin. Vesi näytti kirkkaalta, joten olisiko sadevesipoisto. Siinä katselin japanilaisten turistien kanssa, kun roskat kelluivat alavirtaan. Olikohan siivous menossa risteilijällä, kun roskamäärä oli melko tasainen? Pulloja, muoviroinaa, pakkauksia. Siinä kävellessä oli ilma lämmennyt niin, että 12.30 piti riisua villapaita ja jatkaa pelkässä t-paidassa jäätelölle. Minä ja japanilainen tyttö oltiin ainoat asiakkaat isolla ravintolan terassilla. Ihmettelen, mitä järkeä on sulkea aidoilla koko juhlallinen aukea monelta puolelta, mutta silti pitää auki joen puolelta ja bussiaukean sivulta. Olisin mieluusti oikaissut sille aukealle, kun jo kävelin sen viertä joelta poispäin, mutta jouduin palaamaan takaisin, kun en viitsinyt kiertää koko temppelialuettä, joka on todella valtava.

On todella raha puhunut, kun on annettu kadulle nimi HILTON st. Niin ei yleensä missään menetellä, paitsi Suomessa, onhan meillä Karkkilassa teollisuusalueella kadunpätkällä ison metallifirman nimi. Rantakadun nimi vaihtuu juuri siinä temppelin paraatiaukean kulmalla, suoralla osuudella, ilman perusteita. Jätelöllä istuessani kuului kovaa kinaamista ja miesryhmä puhui isoilla kirjaimilla. Siihen sitten marssi lisäksi pari asemiestä ja kolmaskin, siviili. Selittely jatkui eikä tarjoilija saanut selvää, mistä riideltiin. Lopulta erottiin hymyjen kera ja riidan osapuoli marssi aukion ravintolaa kohti. Jo toinen isompi hälinä peräkkäisinä päivinä. Samantapainen meteli oli torikauppakadulla, jossa useita heppuja tarvittiin rauhoittamaan riitaa, ennen kuin meni lyömiseksi. Ilmeisesti kulttuuri tukee tällaista väliin menemistä ja asioiden hoitamista puhumalla. Samanlaista kovaa ja vihaista puhetta kuulin ihan pian taas ja nyt oli asialla pari pukumiestä yhden talon kulmalla. Näytti olevan työasia, siltä tuntui. Huuto ja komentelu ovat työnteon metodeina.

Rantakatu on suljettu ja remontissa yli kilsan matkalta. Pinnan alle valetaan iso huoltotunneli, jossa kulkee ainakin sähköjohtoja. Kadun ja rannan uusiminen on edennyt vauhdilla, sillä vasta vuosi sitten kuulin suunnitelmasta. On tämä Farak tehokas ja vauhdikas heppu. Rannassa on useita poliisin yksiköitä, kaikilla oma nimi ja tehtävä. Hiukan tuntuu liioittelulta, että on olemassa tavallinen jokipoliisi, osa turistipoliisia. Sitten on Nile Rescue Polis Departement. Sitten oli kyltti ja portti, josta meni harmaapukuisia, merimiesasuisia poikia sisään. Kyltissä jotakin vedestä ja luonnonsuojelusta, mutta poliisi siinäkin nimessä oli ja turistipoliisi esti menemästä peremmälle. Saadaan näin ainakin pomon virkoja useammalle, kun on monta virastoa. Monta oli myös veneitä ja ismpia aluksia parkissa rannassa. Katutyö päättyy kulmaan, jossa on hotelli hyvällä paikalla, parvekkeet länteen ja joelle. Siinä on Military Club Hotel ja sen edessä kivetty iso rantaterssi, jota vartioi 3 poliisia. Alueella ei mitään toimintaa, ei aluksia ja portit lukossa. Vartija ei osaanut kuin arabiaa, mutta ymmärsin että sekin liittyy viranomaisiin ja tähän hotelliin.

 Matkalla ohitin aidan jonka takana siistiä taloja, kyltti CHICAGO HOUSE, Univercity of Chicago, Egypt Headqarter. Kovin oli hiljaista ja portti kiinni, oliskohan toiselta sivulta varsinainen käynti vai onko vain kulissi? Jospa onkin salaisen poliisin tukikohta salanimen takana, hah! Jouduin taas kiertämään rakennustyön takia. Ne haittaavat myös Luxor museota, jonne joutuu kiertämään pikkukujan kautta. Sinne oli pysäköitynä bussi, jossa kyltti www.coral.ru ja nuoria naisia kipuamassa siihen. Eli venäläisiä turisteja liikkeellä ja ihan omilla busseilla? Toinen venäläisyyteen liittyvä pikku havainto oli vähän myöhemmin, kun satuin rantakadun penkillä istahtamaan naisen viereen, joka selaili ja teki merkintöjä vihkoonsa venäjäksi. Vihossa oli sarakkeita, pvm ja summia ja muita lukuja. Summat myös $. Pieniä summia, mutta palkkiona mistä? Ei ollut kovin salaista, kun ei yrittänyt peitellä. Liittynee turismiin?

Kierroksella kuljin taas Heritage (perinne)-talon ohi, jota vastapäätä purettiin taloa ja sen jatkona oli menossa puiston rakentaminen. Isot autot tuovat multaa, pillari tasoittelee, valumuotti betonireunusta varten odottamassa. Alueen keskellä on useita puita, myös palmuja ja nyt siihen mätetään lähes metrin kerron uutta multaa. Jos eivät kaiva puiden juurialueita esiin, mitenkähän käy kun kosteusolot muuttuvat? Meillä ainakin mänty on hyvin herkkä sellaiselle.

Siitä sitten poikkesin koptikirkkoon, kun oli kuuma ja alkoi jo tuntua jaloissa. Laskin penkkirivit ja paikat ja pääsin lukuun yli 800 istuinpaikkaa. Aika iso kirkko, komeat kattokruunut 21 kpl, kymmeniä tuulettimia katossa. Koristeelliset ikkunat, jossa alaosassa luukut. Ikkunoiden väleissä pyhimyskuvia maalattuna, käytävillä hienot matot. Siihen sitten pölähti nuori nainen oppaaksi ja juttelimme hetken. Hän kertoi, että kirkko säästyy, vaikka vierestä puretaan toinen. Mikähän se logiikka siinä on, sillä ovat hyvin samalla etäisyydellä työn alla olevasta seremoniakadusta. Tyttö kertoi, että temppeli on 102 vuotias ja neljänneksi suurin koptikirkko, jos oikein ymmärsin. Siellä oli vitriini jonkin ikivanhan marttyyrijutun muistoksi. Täytyy katsoa netistä, jos löytyy tietoa siitä, että 6600 Thebasta (täältä) lähetettyä soturia saivat luopua päästään ja heidän komentajansa oli marttyyri Maurice. Murhajuttu olisi tapahtunut Sveitsissä ja ranskankielisessä tekstissä esiintyi vuosiluku 290. Tyttö antoi sitten pienen kiiltokuvan, joka esittää Pyhää Mariaa, jolle kirkko on nimetty. Saattaessaan minua ulos, hän nopeasti kertoi elättävänsä itsensä ja 4 sisarustaan tällä opashommalla, että jos minulta liikenisi...No, liikeni 10LE.

Netistä löytyi jotakin marttyyreistä: 

Saint Maurice: martyr, black saint, Knight Commander of the Theban Legion and Patron Saint of the Holy Roman Empire

Saint Maurice (Moritz or Mauritius), pictured here with St Elmo, was the Knight Commander of the famous Roman Theban Legion in the 3rd century.
His Feast Day is 22 September.
The Legion, almost entirely composed of Christians, was ordered from Thebes in Egypt to Gaul to assist Maximian.

Saman korttelin kulmassa on mehukiska, jolle Yaser on aina huudellut autosta. Kyselin ja poika kertoi että hän on Yasserin pikkuveli. Tuoretta mandariinimehua, johon vielä lisäksi makeutta sokeriruokoa puristamalla, oli hyvää ja halpaa, 4 LE. Matka jatkui taas mutkan jälkeen ranatakadulle. Siellä katselin, kun äijät kantoi telineissä vesipulloja laivoihin. Siinä kohtaa niitä vielä oli nippu rannassa laiturissa. Vanhemmat ukot ottivat 2 laatikkoa, riskimmät 3 eli se tekee 36 kg selkään. Vastapäätä on El-Luxor Hotel ja sen vieressä Covernorate. Nimike muuttui viime vuonna kun alueesta tuli oma, kuvernöörin itsevaltaisesti hallitsema alua. Samir sai vielä lisäkoristeeksi ministerin arvon, kun on Mubarakin miehiä. Siihen asti olin kävellyt arviolta 8 km ja otin taksin Winter Palasen edestä. Vaati pienen kinaamisen, että kyyti putosi viitoseen, mutta se sitten järjestyi, kun kerroin että asustelen talvet täällä. Olin niin poikki kämpällä, että huilasin sohvassa pari tuntia, taisin nukahtaakin. Oli nälkä kun havahduin, vihanneskeitto jäässä kaapissa joten eikun Heinille kalaa syömään.

Tämä naputtelu vie yleensä aikaa saman kun vaeltelut. Käytin tänään 5 röökiaskin kokoista pahvinpalaa muistioiksi. Ei kyllä muistaisi mitään ilman niitä.