Kunnat ja uusi iso kaupunki

 

Ovat aika palaa haukkaamassa keskisellä Uudellamaalla, kun ryhtyvät uutta kuntaa väsäämään. Veikkaan vaikeuksia taipaleelle. Itse olisin kannattamassa hanketta, jos siellä asuisin ja vieläpä kuntapoliitikon roolissakin. Hyvää olisi vielä sekin, että olisi tarkoitus ottaa käyttöön pormestarimalli, jossa 4 vuodeksi valitaan pormestari poliitikoista. Noin isossa kunnassa tarvitaan jo useita apulaispormestareita, kuten Tampereellakin.

 

Olin aikanaan Tanskassa ystävyyskuntavierailulla, jossa saimme hyvän esittelyn sikäläisestä systeemistä. Siellä oli silloin vielä pikku kunta, jonka koko valtuusto oli pieni, kai luokkaa 15 edustajaa, mutta he muodostivat kollegion ja olivat kukin lautakuntiensa puheenjohtajia. Saivat hommasta vuosikorvauksen ja pormestarikin oli poliittisesti valittu. Sittemmin Tansakassa on Ruotsin malliin niputettu pikku kunnat yhteen ja päätetty kolmiportaisesta hallinnosta, jossa läänintaso huolehtii sairaaloista ja korkeakouluista.

 

Meillähän koko kuntauudistus on vielä vaiheessa ja tekijät lähtivät tilannetta karkuun Brysseliin. Sata kuntaa on ihan hyvä tavoite ja sillä tulisi pitkän päälle säästöjä ja saataisiin tulevat henkilöpulat jotenkin hallintaan. Aluksi perikepulaiseen tapaan olisi ihan liikaa väkeä suojatyöpakoissaan, mutta ihan kohta on pulaa tekijöistä kun kunnista väki lähtee eläkkeelle. Olen ymmärtänyt että siinä uudessa kuntien niputuksessa ei olisi enää näitä ylipitkiä työsuhteita varjeltu, mutta sitähän ei ole vielä sovittu.

 

Kun Ylen sivulla haastateltiin entistä Vihdin kunnanjohtajaa, joka on nyt Lappeenrannan kaupunginjohtaja, minua huvitti se, että totesin poliitikon urani aikana sattumoisin tutustuneeni todella moneen kuntapomoon, kun Lappeenrannassakin oli apulaisjohtajana ent. Karkkilan pomo Kari Korkeakoski. Kun ehdin olla mukana kaikkiaan neljän kunnanjohtajan valinnassa Vihtiin, tutustuin useisiin naamoihin, jotka nyt ovat pomoina mm. Nurmijärvellä, Keravalla, Mäntsälässä, Hyvinkäällä ja Lohjalla. Nyt onkin menossa uuden kaupunginjohtajan valinta Jyväskylään ja sielläkin on kilvassa tuttu nimi, ent. vihtiläinen ja keihäänheittäjän veli ja paljon muuta (mm. tunnetun lapsen) aikaansaanut kaveri. Kuntajohtajan homma on jonkinlainen kiertovirka aika monelle. Vaativa ja raastava duuni näinä kireinä aikoina.

 

Näitä pohtiessa on jännä nähdä eteneekö tuo 8 kunnan liitos, sillä mutkia on odotettavissa. Jokuhan kirjoitti ja kauan sitten, että koko hanke olikin vain väistöliike siihen, että valtio pakotti kunnat tekemään jotakin selvitystä. Silloin oli pöydillä esitys tosi isosta metropolihallinnosta, jota väistääkseen kunnat keksivät tämän liitoksen. Mutta onkohan käynytkin niin, että sen järkevyys onkin tullut ilmeiseksi? Ainakin Härkösen halu vaihtaa Jyväskylään kielii pelosta jota tunnetaan mahdollisuudesta, että Helsinki + Vantaa hamuavat liitosta Keravalle asti.

 

Nämä suuremmat kunnat pystyvät organisoimaan hyvälle tolalle sellaiset vaikeat asiat, kuten lasten huostaanotot, alkoholisti- ja vammaishuollon paremmin kuin pikkukunnat. Jokaiseen hommaan voidaan palkata asiansa osaava, eikä jouduta turvautumaan sijaisen sijaisiin kuten pikkukunnassa usein. Onhan isoissakin kunnissa ongelmia, kuten Helsingin surulliset tapaukset. Mutta pikkuruisissa kunnissa ei ole useinkaan kaavoittajaa, rakennustarkastukset hoitaa o.t.o. kunnan tekninen johtaja, iäkäs rkm. Ja sosiaalipuollella kaikki ovat epäpäteviä. Kun on vain niin, että pieneen syrjäiseen kuntaan ei saada sosionomeja ja inssejä.

 

Toivotaan nyt, että Stubbin pätkähallitus saisi edes tuon sotejupakan jollekin raiteelle, vaikka senkin asian tiimoilla vielä riittää pähkäiltävää vuosiksi. Alkukonsepti oli hyvä, mutta riitelyllä sekin voidaan pilata. Nyt jo on merkkejä siitä, että suuri raha nostaa kapinaa, kun pelkäävät omia suuria voittojaan jos laki sulkee niiltä rahahanat. Yksityinen on ok jos se voidaan pitää aisoissa. Kilpailua tarvitaan, mutta kilpailuttajalla pitää olla osaamista ja tarkka tieto hinnoista. Sitä ei voi saada muutoin kuin itse pyörittämällä sairaaloita, labroja yms. Vain voimalla vertailla julkisen palvelun kustannuksia yksityisen tarjoamiin hintoihin, voidaan poimia molemmista edut, kansan hyväksi.

 

Kunnissa on kovin kirjavia menettelyitä, vanhanaikaisia työtapoja ja byrokratiaa, jota pitäisi voida karsia. Mutta johtuen em. epäpätevien tekijöiden, huonosti koulutettujen ja ikääntyvien pomojen vaikutuksesta, parhaat käytännöt eivät leviä. Uutta digitekniikkaa pitäisi voida hyödyntää, mutta ikivanhat menetelmät, vanhentuneet työtavat ja asenteet jarruttavat. Uusi atk-ohjelma ei pelasta, jos toimitaan vanhaan tapaan. Mutta niiden tapojen uusiminen on vaikeaa eikä se käy vanhalta kaartilta. Siksi pikkukunnat ovat kehityksen jarru. Nuoria kehiin - menetelmät uusiksi!