Luin kirjaa uskonnot ja politiikka lähi-idässä. Aikamoinen tietopläjäys. Seuraavaksi on listalla Jaakko Hämeen-Anttilan kirja samasta aiheesta. Tässä joitakin huomioita ja mieleen jääneitä asioita. Ei välttämättä kauhean olennaisia, kunhan kirjasin.

Kalifit olivat profeetan jälkeen hallitsijoita, joiden valta periytyi tai sitten kalifi nimitti poikansa tai veljensä seuraajakseen. Vähitellen kävi niin, että kun valtakunta laajeni ja tarvittiin paikallisia osavaltioita hallitsevia edustajia, nämä nimitetyt sulttaanit saivat enemmän valtaa ja kalifilla oli enää muodollinen valta. Sulttaanien valta perustui paljolti siihen, että he kuuntelivat juristi-teologeja, jotka tulkitsivat koraania ja Muhammedin tulkintoja. Tässä oli jotakin perusjuttuja shiialaisuudesta.

Mongolit valloittivat Bagdadin vuonna 1258 ja surmasivat Bagdadin viimeisen abbasidikalifin. Bagdadin tuho päätti valtakunnan muodollisenkin yhtenäisyyden, ja islamilainen yhteisö menetti symbolisen hallitsijansa.

Yhteisö ei kuitenkaan ollut kauan ilman kalifia, vaan jo vuonna 1261 Egyptin mamelukkisulttaani antoi uskollisuuden valansa uudelle abbasidisukuiselle kalifille, joka tunnustettiin Bagdadin kalifin vallan perijäksi.

Homma kiepsahtikin toisin päin jossakin vaiheessa ja sulttaanit valitsivatkin kalifin. Tästä varmaan periytyy sanonta pyrkimyksestä kalifin paikalle. Oppineiden tuli hyväksyä sulttaanit kalifin sijaisina laillisiksi auktoriteeteiksi, sillä jos sulttaanien arvovaltaa ei tunnusteta, kukaan ei hallitse ja yhteiskunta ajautuu kaaokseen. Yhteiskunnan ylimpänä auktoriteettina on Jumala, jonka tahto ilmenee islamilaisessa laissa. Kalifin tehtävä lain toimeenpanijana tekee hänestä Jumalan tahdon maanpäällisen edustajan.

Järjestelmässä sulttaanit edustivat sotilasmahtia ja kalifi oli vain teoriassa valtionpää. Tähän tapaan rakentuu sunnalainen valtio. Klassisen sunnalaisen poliittisen teorian mukaan hallitsija on Jumalan edustaja maan päällä; Jumala on asettanut hänet hallitsemaan muslimeja.

Islamilaisessa valtiossa valta hajaantui jo abbasidiajalla niin, että juristi-teologit ottivat itselleen lainsäädäntövallan, tuomiovalta oli tuomareilla ja hallitsijalle jäi toimeenpanovalta.

Shiialaisten ideana oli erehtymätön imaami. Shiialaisuus oli alkujaan poliittinen liike, kun muslimit, jotka kannattivat Alin valintaa yhteisön kalifiksi, muodostivat ”Alin puolueen”. Shiialaiset eivät tunnustaneet kalifin valtaa vaan hyväksyivät yhteisön johtajaksi vain imaamin, joka oli perinyt jumalallisen osaamisen ja oikeuden tulkita koraania.... Oppineiston politisoituminen voimistui 1900-luvulla ja huipentui vuoden 1979 Iranin vallankumouksessa. Vallankumouksen seurauksena syntyi Iranin islamilainen shiialainen tasavalta, jossa oppineisto sai poliittisen valta-aseman. Sharia on islamilainen laki, joka merkitsee tietä. Lakia tulkitaan vanhojen kirjojen pohjalta ja ne periytyvät jostakin 800 ja 900-luvuilta. Laista on kuitenkin ollut pakko antaa tulkintoja kun maailma on kehittynyt ja näillä Fatwoilla syntyy uutta lainsäädäntöä. Sillä ei kuitenkaan pyritä uudistamaan shariaa, vaan turvaamaan ”ikuinen ihanne”.

Arabit ovat nyt hyvin hajanaisia ja eripuraisia. Asioihin vaikuttaa se, että muslimiuskoa tunnustaa myös muita kansoja, kuten turkkilaiset, kurdit, beduiinit, berberit, tuaregit, iranilaiset, azerit, afgaanit, joita taas on montaa kansaa, kieltä ja heimoa. Lisäksi nämä ”shiiat” ja ”sunnit” suuntaukset sekoittavat asioita.

Lukemastani poimin vain termejä, koska muuhun ei riittänyt henkinen kapasiteetti. Tuntuu siltä että pitäisi olla vähintään dosentti näitä ymmärtämään.

kalifi=hallitsija, sulttaani=lääninherra,sheikki =opettaja, kyläpäällikkö Tämä oli hallinnon rakenne satoja vuosia Profeetta Muhammedin jälkeen.

Tämä meni sitten sekaisin jossakin vaiheessa ja esim. Turkin sulttaani olikin kalifi. Esiintyi jossakin myös titteli sharif, josta lienee kopioitunut länteen sheriffi. Lisäksi historiassa esiintyy kuninkaita ja emiirejä. Titteliähän käytetään edelleen. Kuninkaita on pohjoismaissakin ja Emirates on pikkuvaltioiden ryhmä, joilla on öljyä ja fyrkkaa. Kartasta opiskelin sen sijaitsevan siinä Hormuzin salmen juuressa ja ovat suuressa vaarassa jos Iran innostuu sen sulkemaan ja sota syttyy sen takia. Kai siksi ”Isoveli” Saudi-Arabia on hankkinut sotilaallista muskelia.

Shiiat, sunnat, ovat nämä kaksi pääsuuntausta, joiden eroja länsimaisen ihmisen on vaikea erottaa. Lisää termejä:

wahhabilaisuus=vanhakantainen tulkinta, suufilaisuus = mystikot

Oppinut ajattelija Ibn Taimiyya oli ollut vahvasti sitä mieltä, että uskonto ja valtiovalta kuuluvat islamissa erottamattomasti yhteen.

Uudemman ajan termejä, Nasserin aikana puhuttuja asioita olivat:

Arabinationalismi, arabisosialismi, islamismi

Taas sen vaiheen jälkeen on tullut esiin käsitteet:

jihad-ryhmiä sotimassa, mujahidin taistelijoita, näistä on luettu lehdissä.

PLO, Intifada, Hamas, Fatah, Hizbollah, kaikki liittyvät Israel-Arabit sotkuun.

Ba’ath-puolueet, Muslimiveljeskunta ovat suuria linjoja ja vahvoja vaikuttajia edelleen monessa arabimaassa.

Ota näistä nyt sitten selvää? Minä vaan ihmettelen.