luxor 120.2010 Cairon toinen pv

Onneksi ne iltakemut jäivät, olisi ollut ponnistus lähteä. Mutta iltapäiväunien vuoksi en saanut unta vaan luin puoli kirjaa hyvää dekkaria. Muuten, Aisha kertoi omistavansa suurehkon kirjaston Suomessa ja haluaisi kuljettaa sen tänne, pienissä erissä. Tuli juuri nyt mieleeni, että jos turistit järjestäisivät ilmasillan rahtaamalla nipun kerrallaan, kertyisi Luxoriin vähitellen jotakin lainattavaa usealle. Sovinkin että jätän kiertoon joitakin kirjoja hänelle. Pari jo jätin Emilioon, mutta luulen että siellä ei kierrätysidea oikein toimi.

Onneksi oli sovittu auto vasta kymmeneksi, joten ei haitannut vaikka nukuin pitkään. Buukkasin itseni ulos tästä kalliista, 4 tähden paikasta ja ajatuksella, että etsitään edullisempi (Löytyikin ip)

Ensimmäinen retkikohde oli Annukan viittaama kirkkojen rypäs vanhassa kaupungissa. Auto jäi odottamaan Soukin eli bazaarin sisäänkäynnin lähelle, sillä tämä kirkkokortteli on eristetty turvasyistä. Siellä on ainakin 3 kristittyä kirkkoa ja vanha koptien nunnaluostari, pyhitetty YRJÖlle eli Georgelle. Lisäksi siinä nipussa on synagoga ja piti olla vielä moskeija, mutta sitä en nähnyt, en kyllä etsinytkään.

Kaikki rakennukset olivat pari metriä katutason alapuolella, merkki iästä. Yhden kirkon seinärakenne oli ovala. En olisi huomannut, ellen sattunut kuulemaan yhden ryhmän opasta. Savitiilien väliin oli aina muurattu varvi puuta. Opas selitti että se kevensi rakennetta. Kirkoissa ja luostarissa sai kuvata, mutta synagogassa ei. Siellä sattui kuitenkin olemaan juuri tänään käynnissä oma, kai virallinen kuvaus, isojen valojen kera touhusivat. Synagoga on koristeltu vain itämaisin koukerokuvioin, ei ollenkaan pyhimyskuvia, kuten muissa oli.

Seuraavassa kirkossa oli taas maalauksia apostoleista. Ne oli sijoitettu suvulaivaan ja pikku kappeliin, jonka alakertaan ei päästetty, mutta siellä oli grypta, jota tarun mukaan ovat käyttäneet rukoushommiinsa pyhä perhe, ollessaan Egyptissä jotakin hirveyttä paossa.

Koptiluostarin pyhässä perähuoneessa oli lukitussa kaapissa jonkinlainen pyhänjäännös (Yrjön kynsi tms, en kysynyt). Se oli lieriön muotoisena pakettina, pehmeä pakkaus, kuin muovilla päällystetty polvityyny. Sitä ihaili joukko naisia, ilmeisesti italialaisia. Heidän selkäänsä siveltiin tyynypaketilla ja sitä suudeltiin. Olisikohan paketissa nikama? Tyynyä huolti siviilipukuinen vanhampi nainen ja alkuun siinä oli mukana nunnakin. Joka puolella oli monta kuvaa, kaikki kopioita sitä tunnetusta, jossa Yrjö-poika tappaa lohikäärmettä keihäällä. Kuvia oli maalauksina, kudottuina, valokaappeina, mosaiikkina, julisteina. Koko luostari oli remontissa, rakennustelineitä paikka täynnä. Ilmeisesti remppa maksaa paljon ja jos päätulot ovat lahjoituksia kävijöiltä, on pakko pitää auki rempan keskelläkin. Uloskäynnissä oli lappu, jossa selitettiin, että hanasta tuleva vesi tulee samasta pyhästä lähteestä, joka on ollut paikalla siis yli 2000 vuotta. Uskoisko? Sen pitäisi olla paineista pohjavettä toimiakseen, siksi epäilen, sillä kaikki vanhojen rakennusten pohjarakenteet ja lähigryptat kyllä estävät mokoman.

Tämä kirkkokeskittymä on suosittu turistirysä ja myytävää sen mukaan. Isoja kauppoja täynnä uskontotavaraa, kulkukäytävät yhtä kirjakauppaa. Siellä on kuitenkin jännä tunnelma, ihmiset kulkevat hiljaa ja hartaina, kauppiaat eivät tyrkytä. Synagogan pihalla oli uusi turvatarkastus metallinpaljastus-portin kera. Mutta taitavat vähitellen olla niin taitavia nämä itsemurhapommittajat, että se metalliportti ei enää paljastakaan pahinpia tihulaisia.

Hala ilmestyi jostakin mukaan ja mentiin syömään aamupalaa, hänen ja suharin, kun olin juuri syönyt. Olipa runsas, tilaajana taxari. Laskin 12 eri lautasta pöydässä, lisänä käsisuolakuppi, avovati josta kukin ottaa sormin. Hiukan oli epäilyttävän näköistä se suola. Ruokaa jäi pöytään huomattava määrä, esim 2 keitettyä munaa, leipiä 4-5, sallaattia kasa, monenlaista sosekastiketta, tomaattia. En ymmärrä täkäläistä, ja monessa muussakin kulttuurissa vallitsevaa tapaa, että ruokia tilataan ylenmäärin ja sitten jätetään. Varpusilla on hyvät elinolot tässä avoravintolassa. Luulisi näissä köyhän elintason maissa edes pidettävän huolta siitä, että ruokaa ei tuhlata, mutta ei. Kerjäläisiä kaduilla ja hiukankin parempiosaiset, ei edes hyvätuloiset, elävät kuin pellossa.

Kun muuta kohdetta ei ollut ehdolla, menin sittenkin Egyptiläiseen MUSEOon, kolmatta kertaa. On se niin laaja ja kattava, että siellä voisin viettää montakin päivää. Museoissa yleensä on se piirre, että katsoja tulee pian tietoähkyyn, ei pysty enää omaksumaan lisää. Ainakin minulle museokäynti on aina oppimistapahtuma ja siinä on kaikilla limiittinsä. Kun harvakseltaan käy tällaisessa paikassa, ei voi muistaa mitä tuli edelliskerralla katsotuksi ja näkee samoja uudelleen. Pitäisi pystyä kulkemaan eri reittejä eri kerroilla, täällä se ei vaan onnistu. Rakennuksen muoto ja huonejärjestys ei tue minun toivetta, on sen verran vanha rakennus, jostakin 1800 luvun puolivälistä.

Paljon oli taas porukkaa, niin kai aina. Mutta tällä kertaa pääsin hyvin ja perusteellisesti katselemaan Tutankhamonin jäännökset ja aarteet, kun ei ollut paikallisia koululaisryhmiä ollenkaan. Pikku piru sisälläni pani ottamaan kuvan eräästä vitriinistä, vaika se on kiellettyä. Tämä oli sellainen leluvitriini, joten se salama ei tuhonnut mitään kauhean olennaista kulttuuria. Vaikka kai faaraon lapsille 4000 v sitten tehdyt lelutkin ovat arvokkaita, ainakin harvinaisia. Kts erikseen juttu museosta.

Taxi jätti minut kadulle, jossa ei saanut pysähtyä, ainakaan parkkeerata. Siksi sovimme, että soitan kun alan olla valmis pois. Soitin, mutta puhelimet eivät toimineet, jostain syystä. No siinä odotin ja istuin turistipoliisin pallille. Nuori poliisi siinä vieressä pelasi i-podilla viihdettä ja jutteli harvakseltaan. Alkukysymys on aina, mistä päin olet ja vastaherjana on "nokia, nokia" ja "terve, terve". Ihan hyvä, sopii mulle. Lopulta auto tuli ja sitten suunnaksi Sitadel. Alunperin linnoitus, mutta myöhemmin myös kulttipaikka, ison moskeijan vaikutuksesta. Sinne kun saavuttiin, kuultiin että paikka suljetaan tunnin päästä ja päätettiin, ettei aloiteta ollenkaan, vaan paluu arkeen. Hala heitettiin autolla ensin kotiin ja sitten lähdettiin etsimään parempaa hotellia. Ahmed-kuski osasi asiansa ja eka kelpasi, Sheratonin läheltä löytyi Pharaohs-hotelli, kai 3 tähteä. Hinta 65$ yö

Hala oli valmistellut idean, että äiskä tekee mulle ruokaa ja hyvää oli tehnytkin, kalaa kahta lajia, riisiä ja vihannessalaattia. Hotellille paluu kadulta viitatulla taxilla, joka muka osasi englantia, mutta ei sitten ymmärtänytkään oikeastaan mitään. Pässinpää koko kuski, mutta ymmärsi sitten, ettei itse ymmärrä ja sain hänet pysähtymään Sherastonin kupeelle kysymään neuvoa. Sattuikin hyvä tyyppi neuvomaan, osasi e-kieltä ja tiesi paikat. Neuvoi tätä pässiä, mistä löytää paikallisalkon, ajettiin sinne ja ostin 2 Obeliskia. Neuvoilla löytyi myös hotelli ja pässi oli tajunnut, että osaan nämä jutut, eikä yrittänyt nylkeä. Tämä fiksu n. 50 + neuvoja antoi kortin, Abd El Halim El Leathy, mobil 010 127 8392. Tämä teksti syntyy nyt valkkarin tukemana ja siksi jo lipsahti filosofian puolelle. Otin sen kuitenkin erikseen, omaksi jutuksi.